Terapeutti tekee omia diagnooseja läheisistäni
Olen puhunut aika paljon lapsuudenperheestäni terapiassa. Mielestäni oltiin aika tavallinen perhe, mutta koettiin monia vastoinkäymisiä jotka aiheuttivat surua ja murhetta, siitä seurasi isojakin riitoja perheessämme. Vanhemmatkin erosi jossain vaiheessa.... näissä on aika paljon käsiteltäviä asioita minkä vuoksi hakeuduin terapiaan. Mua loukkaa terapeutin suhtautuminen! Hänen pitää löytää kaikista ihmisistä joku häiriö :( perheenjäseniltäni löytyy hänen mukaansa kaikilta masennus, joillakin on sitten adhd, narsismi, epävakaa persoonallisuus... kenelläkään ei siis ole oikeasti mitään diagnoosia. Sanoin kerran terapeutille, että mielestäni ei ole meidän asia diagnosoida näitä ihmisiä joista puhun. Hän vastasi että kyllä mielenterveydenhäiriöt on syytä ottaa huomioon niin voi ymmärtää! Ylireagoinko minä vai onko tällainen ihan normaalia terapeutilta :0 hän tuntuu selvästi ilmaisevan että pitää perhettäni jotenkin huonona ja ollaan vaan sairaita reppanoita koko porukka
Kommentit (2)
[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 09:20"]Eipä tosiaan kuulosta asialliselta. Ei ole ollut minun terapiassani tarpeen lokeroida lähi-ihmisiäni miksikään. Päinvastoin se olen ollut minä, jolle on syttynyt oma oivallus, ettei heilläkään ehkä kaikki ole aina ollut kunnossa. Eikä terapeutti siihen sano juuta eikä jaata, hän on vain peilinäni ja turvanani, kun oivalluksia syttyy.
[/quote] Sama ajatus, ei kuulosta eteenpäin vievältä hoidosta, luulisi löytyvän muitakin tapoja lähestyä vanhempien ongelmia, ja eihän se terapeutti ole edes tavannut vanhempiasi, minun eräs läheinen haukkuu kaikkia perheenjäseniäni m..kaikki tarvitsevat terapiaa ja hoitoa...ja tällä rasittanut perhettämme. .ne ovat joko hänen ajatuksiinsa tai sitten terapeutin ajatuksia. Voithan ottaa terapeutin lähestymistavan lähestymistapaa, ja analyysini, mutta älä ota todesta sitä mitä se siellä sanoo. Ja sano sille, että älä arvostele perhettäni. Suoraan vaan. En pitäisi itsekkään siitä, että jos kertoisin ikäviä kokemuksia, niin terapeutti antaa läheiselleni dgn...
Eipä tosiaan kuulosta asialliselta. Ei ole ollut minun terapiassani tarpeen lokeroida lähi-ihmisiäni miksikään. Päinvastoin se olen ollut minä, jolle on syttynyt oma oivallus, ettei heilläkään ehkä kaikki ole aina ollut kunnossa. Eikä terapeutti siihen sano juuta eikä jaata, hän on vain peilinäni ja turvanani, kun oivalluksia syttyy.