Onko muita jotka eivät oikein kehtaa pyytää kavereitaan/tuttaviaan minnekään
esim. kieltäytymisen pelossa? Minusta jotenkin noloa kysellä perään, ihan kun olisin riippuvainen. Sairaus se kai tämäkin on.
Kommentit (7)
En minäkään kehtaa. Tulee niin paha olo, kun kieltäytyvät. Ei muka kiinnosta. Eikö tärkeintä ole kuitenkin viettää kaverin kanssa aikaa?
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 20:01"]
No Ei se oo, ajattelet vaan, ihan normaali kysymys tuo....ite en jaksa sen takia monesti pyytää koska monilla perhe ja vastaus ois luultavasti et ei pääse...menee mutkikkaampi...pyydä oikeasti ihan nyt reippaasti vaan ystäviä ulos ...älä edes mieti koko hommaa.
[/quote]
Siinähän se vähän onkin, tuntuu että kaikilla on aina aikataulut ihan täynnä.. Usein tulee kielto et en nyt pääse mutta katotaan vaikka syksymmällä... Sitten huomaan että on taas ensi talvi/kevät/kesä jolloin olen "ruinaamassa" ja joudun kiellon jälkeen taas peräytymään "aijaa no ei sit mitään". Taidan olla vähän epäsuosittu henkilö :D
Jep, sama ongelma. Olen kyllä saanut kuullakin siitä joskus kavereilta, kun en itse ehdota mitään. Jotenkin itselle tulee vain tyhmä olo, jos ehdottaa kavereille jotain ja sitten he kieltäytyvät. Olen kyllä koittanut päästä tästä eroon ja olla välillä se osapuoli, joka ehdottaa jotain tekemistä joskus.
Arvatkaa mitä tein? Oon sinkku ja lapseton...ja tässä meni tiiviisti pari vuotta ystävänä erään äidin kanssa...käytiin yhessä lasten urheilujutuissa jne jne...oli kaikenmoista sääntöä, lasten kuullen ei saa puhua juuri mitään yksityistä, tykkään lapsista kyllä, mutta tämä tietty äiti katosi omasta elämästäni, ja kappas! Mulla onkin omaa aikaa....:D ...ja on äiti ystäviä edelleen,eikä oo mitään vastaan lapsia vastaan..ne on ihania ♡ mutta ei tarvi enää roikkua ja kuluttaa aika "mukautuen" koko ajan johonki sellaseen mitä oma elämä ei oo...tietty tämä yks äiti oli nyt aivan poikkeus verrattuna omiin normaali äitiystäviin :) Mutta tuo, että jos soittaa j ollekkin ja haluaa lähteä ulos ja tehdä yhdessä asioita niin nuo perheelliset, niin niiden kanssa ei voi toteuttaa mitään, se on vähän niinku ois seinä vastassa koko ajan, ap...hankit sellasia ystäviä jotka voi elää ja elää vähän vapaammin...ite oon huomannut sen että kunhan rakentaa oman hyvän porukan ympärille ja yksin voi myös käydä ulkona ja siellä tutustuu kyllä :)
Kuka jaksaa oottaa ketään syksyyn asti et nähdään????? En minä...eli uusia ihmisiä vaan enemmän ympärille!
Eikö olenkkin tuo asema just sellanen että kun on se perhe, niin sitä on aina se ymmärtäväinen osapuoli puhelimessa, tee sitä se 5 vuotta putkeen niin jo alkaa omat tarpeet nousemaan esille, että hei ei tämä tunnu enää luontevalta. Mut sen takia, se fiilis onkinnsemmonen roikkuva,kun pitää esittää ettei se muka häiritse että se ystävä ei pääse ulos..
No Ei se oo, ajattelet vaan, ihan normaali kysymys tuo....ite en jaksa sen takia monesti pyytää koska monilla perhe ja vastaus ois luultavasti et ei pääse...menee mutkikkaampi...pyydä oikeasti ihan nyt reippaasti vaan ystäviä ulos ...älä edes mieti koko hommaa.