menee hermo mieheen

Ihanasti tultiin mökille, kun molemmat meinaa repiä peliverkkarinsa kerrostalokaksiossa. Puhuttiin aamulla, että ollaan pari yötä. Nyt tänne tullessa tuntui kuin olisi jonkun väkisin pakotetun murkkuikäisen kanssa matkassa.

Lähtiessä istui sohvalla tylsistyneen näköisenä, kunnes kysyin onko valmiina lähtemään "ai, sä oot valmis. No mennään sitten". Koska piti toimittaa pari asiaa ennen lähtöä (myös miehen asioita) pörrättiin kaupungilla vielä tunnin verran. Aina kun poistuin autosta mies jäi autoon istumaan kuin kuumaan hylätty koira; surkean näköisenä ja huokaillen. Kun päästiin oikeasti matkaan ei puhuttu mitään yli tuntiin. Aamulla oli sovittu, että ostetaan kaikki ruuat matkalta eikä siis raahata kylmälaukussa mitään mukanamme. Mökkimatkalla on 2 kauppaa;Citymarket ja sitten viimeinen vaihtoehto lähikylän pienempi kauppa. Kun oltiin Citymarketin kohdilla avasin ääneni ensimmäistä kertaa matkan aikana ja kysyin mennäänkö tähän vai sinne myöhemmin? Mies vastasi "emmä tiiä" ihan kuin ei olisi ollenkaan ymmärtänyt ollenkaan missä ollaan ja minne ollaan menossa tai että onko tämä nyt viimeinen kauppa koko reitillä. Päätin sitten itse että mennään Citymarkettiin.

Kaupassa mies osti ruokaa pilkuntarkasti vain tarpeeseen; tästä olen ärsyyntynyt ennenkin, että kun ollaan 2 yötä, niin syödään siis yhteensä 4palaa leipää, joten ostetaan vain 6leivän pussi. Eli mies ei osta leipää siten, että jos haluaakin ruuan kanssa tai vaikka iltapalaksi. Myös juustoa ja makkaraa ostettiin samalla tyylillä. Hevi-osastolla mietin ääneen olisiko kiva ostaa vaikka viinirypäleitä naposteltavaksi "minä en niitä ainakaan syö" maailman töykeimpään äänensävyyn.

Grillihyllyllä mies osti 2 pihviä,kun "huomennahan me vaan syödään". Olin jo niin raivona, että siirryin vain eteenpäin sanomatta mitään. Kunnes mies tuli ties minkä ei-kauppalistalla olevan valmiiksi savustettu eineskylki ja eineslihapulla paketti kärryissä. Alkoi vituttaa niin paljon, että sanoin ettei niitä osteta, kun ei ne kuulu ruokalistalle.

Eli nyt meillä on ruokaa niin että pysytään hengissä mutta ei ollenkaan sillai kivasti mitä mielitekee tyyppisesti.

Loputkin 2h ajomatkasta istuttiin hiljaa.

Nyt ollaan mökillä. Mies meni laiturille makaamaan ja nukkumaan. Mulla on ihan helvetin hauskaa ja tunnen tämän mökille lähtemisen olleen meidän ihana yhteinen päätös, kun kerrostalokaksiossakaan ei jakseta kumpikaan enää hengittää.