Huoli vilkkaan pojan koulunkäynnistä

Pojan päivä oli mennyt hyvin, siis hänen itsensä mukaan. Tänne on tullut hyviä kommentteja, täytyy lukea ajatuksella ja ajan kanssa. Mieluiten jäisin kotirouvaksi ja keskittyisin tukemaan pojan koulunkäyntiä ja pienemmän sisaruksen esikoulua, mutta taloudellisista syistä elämä sisältää taas työtä ja pitkiä työmatkoja tämän viikon jälkeen. Eräs ystävä sanoi, että tuskinpa pojalla ainakaan vaikeaa neurologista syytä on vilkkauden taustalla, kun hän suoriutuu itsenäisesti lähtemään kouluun neljänä päivänä viikossa, eikä edes myöhästy koskaan koulusta. Teen siis 78% työaikaa ja siksi vain 4 pv viikossa. Olen jo viime vuonna miettinyt sitäkin, että jännittääkö hän kouluun lähtöä ja siellä pärjäämistä niin paljon, että oireilee siellä riehumalla sen jännityksen vuoksi. Kun taas tulee jotain palautetta koululta, niin sittenhän sen tietää, miten tämä lukuvuosi on alkanut. Tiedoksi vielä sille, joka sai sen käsityksen, että tapaisin koulun henkilökuntaa vain vanhempainvartissa, niin ei ole asia siten. On ollut muitakin tapaamisia, myös laajemmalla työryhmällä. Olen ottanut töistä ylimääräisiä vapaapäiviä, samoin mieheni, kun pojan asioissa on ollut tarpeen. Tietenkin olemme tietoisia, että ei tarvitse odotella niitä vartteja, mutta minulla ei ole myöskään mitään intressejä istua joka kuukausi pohtimassa pojan käyttäytymistä työryhmien kanssa, jos asiat ovat aina samoja, osallistujat samoja ja mitään uutta kerrottavaa ei ole. Tämä siis äidin näkemys, jota myös koulupsykologi tukenut. Ekaluokalla oli enemmänkin kokouksia ja palavereja ja tutkimuksia, viime vuonna vähemmän. Pojallekin on aika raskasta jankata samoja juttuja. Wilman kautta tuli yleensä viime vuonna tietoon, mitä on tapahtunut ja tilanteita käytiin läpi kotona. Käyttäytymisen arviointi oli hmmm... sanoisinko mielenkiintoinen. Totesimme keväällä, että siitä ei voi kuin parantaa.

-ap

Koittakaa tehdä itse ratkaisuja ja muutoksia pojan koulunkäyntiin, ja tarkoitan että luo vikaa ratkaisuja mitkä edesauttaisivat keskittymistä paremmin! Tuo diagnoosi on kuitenkin vain paperilappunen minkä kyllä saa, mutta sitä ennen voi koettaa itse tehdä muutoksia ja kokeilla toimivatko jotku ratkaisut!

Kasvatusneuvola ja sosiaaliviranomaiset. Opettaja, koulupsykologi, rehtori, terkka ja lääkäri.

Minun lasten luokilla on noita hunsvotteja. Tehkää niille jotain!!!!

Olen hämmästynyt. Psykoterapeuttiko teki pojasta diagnoosin? Miksi lasta ei lähetetty asiantuntijan, siis neurologin tutkimuksiin? Vieläkään ei ole myöhäistä pyrkiä. Se olisi kaikkien osapuolten kannaltan paras ratkaisu.

Ap, meillä täsmälleen samoja ongelmia ja saman ikäinen poika. Älä turhaan syyllistä itseäsi kasvattajana. Teet parhaasi. Oma poikani on muutaman kerran kysynyt, että olenko huono lapsi, kun samoja juttuja jankataan aina vaan. Tue poikaasi ja iloitse, pärjäähän hän kuitenkin monessa asiassa. Kyllä nämä vilkkaatkin lapset pikku hiljaa rauhoittuvat. Heissä on paljon elämän iloa ja riemua, jota toivoisi tarttuvan myös tiukkapipoisille "kilttien lasten" vanhemmille, jotka tuomitsevat superaktiivisten lasten kasvattajia.

Lähde siitä liikkelle, että opettaja on vastuussa kouluajasta ja ottaa yhteyttä / järjestää palaverin, jos kokee tarpeelliseksi. Kaikkiin Wilmaviesteihin ei kannata suhtautua kovin vakavasti, vaikka kokemuksesta tiedän, että ne harmittavat. Wilmaviesteistä toki kannattaa jutella pojan kanssa, jos katsot tarpeelliseksi. Välillä voit yrittää suhtautua huumorilla pojan kohelluksiin.

Meillä on auttanut pojan itsetuntoa sopivan harrastuksen löytyminen. Siellä hän voi loistaa, vaikka koulussa menisi huonommin.

Tuollainen lapsi hyötyisi siitä, että vanhemmilla olisi aikaa... Eli aamut ja iltapäivät rauhalliseksi ja läksyjen teko ja koulutaitojen kertaaminen levänneenä ja rauhassa.

Stressaava yksinäinen aamulähtö ja epämääräiset iltapäivät ja illalla sitten väsyneenä läksyjen vääntöä. Ei hyvä.

[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 17:12"]

[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 16:56"]Mikä sulki adhdn pois? [/quote] Siihen on diagnosointikriteerit. Pojalle tehtiin testausta (psykoterapeutti). Hänen mielestään ei ollut syytä epäillä ADHD:ta. Kehotti ottamaan uudelleen yhteyttä, jos koulunkäynti vaikeutuu. Kertoi myös, että pojat kypsyvät eri tahtiin, kouluvalmius ei ole kaikilla varsinaisesti "valmiutta" keskittyä. En ollut testitilanteessa mukana. Mutta kuten kerroin: poika suoriutuu ihan hyvin vaativistakin tehtävistä, jos on yksin. Kun on luokallinen porukkaa, on vaikeaa. -ap

[/quote] No niinhän meidänkin poika suoriutuu hyvin tehtävistä ja kokeista (kokeen aikana luokassa on hiljaista), ja hän on virallinen ADHD, nyt ysiluokalla. Ainoa, että hänet pitää pakottaa lukemaan kokeisiin varsinkin tylsissä aineissa ja kuulustella. Jos luokassa on levotonta, hän menee levottomaksi. Tästä syystä hän istuu eturivissä, ettei näe mitä takana tapahtuu. Meillä hänet on tutkinut puheterapeutti (dysfasia), foniatri, neurologi ja psykologi. Minä yrittäisin teidän kengissä päästä uudelleen tutkimuksiin, ihan pojan oman edun takia. Meillä oltiin erityisluokalla luokat 1-6 ja nyt yläasteella tavallisella, mutta käy esim. matikassa ja kielissä pienryhmässä. Koulu sujuu keikkuen. Onneksi on sen verran saatu iskostettua moraalia ja vanhempien pelkoa, että ei ole sekoillut nautintoaineiden kanssa ja tulee kotiin, kun sovittu.

Ohjaa poikaasi myös urheilun pariin. Se on ollut meillä hyväksi. Painissa piti mennä sääntöjen mukaan, mutta virtaa sai purkaa kunnolla.

Vilkasta poikaa ei välttämättä kannata ulkoistaa jollekin liikunnan valmentajalle. Siinä on taas vaan lisää aivotonta äijä-älämölöä.

Ja vanhemmat loistaa poissaolollaann...

Kirjoitinkin jo meidän Asperger-pojasta, josta lääkäri sanoi, että voi diagnoosin hyvin kirjoittaa (muttei koettu tarpeelliseksi) ja psykologi oli sitä mieltä, ettei ole mitään vikaa. Kannustaisin edelleen sinua tutkimuksiin nimenomaan ehkä neurologin kautta, jos ei tuo nykyinen tie vie mihinkään. Apuahan lapsi tarvitsee. Meillä psykologi suhtautui vähän, että "tehdään nyt näitä Asperger-testejä jos haluatte", mutta kuten lääkärillekin sitten sanoin, en hingu mitään diagnoosia sen itsensä takia vaan siksi, että sitä kautta voisin ymmärtää, millä konkreettisilla keinoilla voin lasta auttaa. Meillä niistä psykologikäynneistä ei ollut mitään hyötyä, nyt syksyllä pitäisi lääkärin lähetteellä saada joku ihminen neuvomaan meitä vanhempia ja opettajaa ihan KÄYTÄNNÖSSÄ. Kuten lääkäri hyvin sanoi, ei tätä lasta kannata kasvattaa väkisin jollain yleisesti hyväksytyllä tavalla, pitää kasvattaa niin, että siitä on hyötyä. Ehkä nyt on vaikea verrata ADHD-piirteistä ja aspergeria, mutta meillähän tuo poika osaa toisissa tilanteissa toimia tosi fiksusti, ei mitään ongelmaa, on ikätasoistaan kehittyneempi, mutta joissain asioissa on heti seinä pystyssä edessä. Eli jos lapsesi suoriutuu esim. aamulähdöistä hyvin, ei se poissulje ongelmaa, vaikka tietysti on tosi kiva, että lapsella on noita onnistumisen kokemuksia.

Asia sitten erikseen on nykyinen koulumaailma, joka tekee lähes lapsesta kuin lapsesta levottoman. Tuo meidän poikahan oli tosi rauhallinen ja keskittymiskykyinen tokalle luokalle asti, siitä asti on ollut kummallista hählätystä. Mitä olen pienempääkin lasta sittemmin kouluun saattanut ja nähnyt sitä koululaisten toimintaa, puhetta jne. niin ihan tolkutonta kiroilua ja sätkimistä hyvin monella on. Saa olla aika viilipytty, jos viisi päivää viikossa sellaisessa seurassa ei ahdista. Sinänsä kiva ekatokan opettajakin oikein kehuskeli, miten heillä on joka päivä ohjelmaa, mitä ei ole etukäteen tiedotettu ja aina tulee muutoksia. Mitäs siitä ennakoinnin tärkeydestä on ylipäänsä puhuttukaan..? Kyllä minusta koulumaailman isoimmat ongelmat ovat ihan jotain muuta kuin sitä, että milloin saadaan mitkäkin tietotekniikkaviritelmät käyttöön :( Siis meidän poika oli selvästi as-piirteinen jo ihan pikkulapsena, mutta koska oli kotihoidossa ja kerhoili, "sai olla oma itsensä". Ongelma noista piirteistä tulee, kun pitää sopeutua koulumaailmaan. Eli tässä ollaan siinä isossa kysymyksessä, että kummassako se vika milloinkin on: lapessa vai ympäristössä.

[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 00:34"]

[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 23:16"][quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 22:44"][quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 20:22"] Psykoterapeutti tutkinut? Adhd:n pois sulkemiseksi tarvitaan psykologin ja lääkärin tutkimukset. Onko koulupsykologi ollut mukana kuviossa? Onko oppimisvaikeudet pois suljettu? Oppimisvaikeudet voivat usein näyttäytyä keskittymisvaikeuksina: kun ei ymmärrä täysin, ei jaksa keskittyä. [/quote] Kiinnitin huomiota samaan. Adhd ei ole mikään sairaus, joka näkyisi verikokeessa tai jollain yhdellä palikkatestillä. Adhd-oireita selvitetään laajalla kysymyspatteristolla, johon sekä vanhemmat että opettaja vastaavat. Eikä tulos ole silloinkaan satavarma. Vasta kun selviää vaikuttaako lääkitys halutulla tavalla niin voidaan todeta varmemmin, että kyse on siitä.   [/quote] Ei kai niitä lääkkeitä anneta, jos on todettu, että ei vaikuta ADHD:ltä? Vai kokeillaanko niitä? Meille ei puhuttu lääkityksestä mitään. Etukäteen vastattiin kysymyksiin ja yhtenä päivänä myös poika teki testejä (en siis ollut mukana siellä). Meillä oli koulupsykologilla yksi käynti ennen sitä. Hän oli sitä mieltä, että käytös ei ole poikkeavaa 7-vuotiaalle. Hän sanoi, että kyseessä voisi olla myös jännittämistä ryhmätilanteissa, ylivirittyneisyyttä. Siihen saa apua myös psykoterapeutilta, jos haluaa kokeilla. Mutta se on eri tarina, ei liity tähän päivään mitenkään. Onko sellaisiakin ADHD-lapsia, joilla koulu sujuu ihan ok, siis läksyt ja kokeet? Ja kotona rauhassa keskittyy hyvin vaikka peleihin tai kirjan lukemiseen? Meidän poika voi lukea vaikka 50 sivua mielenkiintoista kirjaa yhdellä istumalla. Minulle jäi se käsitys, että add tai ADHD on "päällä" koko ajan, eli impulsiivisia tekoja, kontrollin pettämistä, keskittymisvaikeuksia, tehtävän kesken jättämistä, sosiaalisesti arvaamatonta käytöstä, aiheesta toiseen hyppimistä ja muuta sellaista esiintyisi koko ajan, eikä vain tietyssä ympäristössä ja tilanteessa... -ap [/quote] Ei se ihan noin mene, ja add / adhd voi oireilla hyvin monella tavalla ja.nimenomaan tilannesidonnaisesti. Vaatisin sinuna uudet tutkimukset ja niinhän sinua on ohjeistettukin: tulemaan takaisin jos koulussa tulee ongelmia ja juuri näin on käynyt. Kannattaa hoitaa diagnoosiasia äkkiä kuntoon ennen kuin alkaa murrosikä painamaan päälle. Meillä on nuorempi lapsi kuin teillä, alle 6v mutta jo nyt on alustava diagnoosi ADD aspergerpiirteillä ja aistien yliohjautuvuutta. Ei lapseni joka tilanteessa ole levoton häröilijä, mutta tietyt tilanteet tekevät hänen aivoilleen jotain ja BIM, lapsi muuttuu aivan silmissä. Outoa ettei koululta tule mitään ratkaisuehdotusta tilanteeseen, pelkkiä moitteita vaan. Itse tekisin niin että äkkiä yhteys neurologiselle sekä toinen yhteydenotto koululle ja pyyntö moniammatillisen ryhmän tapaamiselle. Ei niitä vartteja tarvitse jäädä odottamaan. Kannattaa myös lukea teos Tahatonta tohellusta. Siitä voi saada hyviä ajatuksia arkeenne. Tsemppiä. Poikasi ansaitsee apua jatkuvan moitteen sijaan.

[/quote]

Huh. Tietysti ihan ymmärrettävää, että luokissa olisi oltava rauhallista ja pitäisi pystyä keskittymään. Mutta samalla tulee mieleen, että kuinka meitä ihmisiä oikein yritetään laittaa kovin ahtaisiin, samanlaisiin, muotteihin? Kyse on kuitenkin ihmisten erilaisista geneettisistä piirteistä ja synnynnäisistä luonneominaisuuksita. Eikö se pitäisi yksinkertaisesti vain hyväksyä, että me nyt vain kertakaikkiaan olemme erilaisia? Toiset ovat vilkkaampia ja keskittyminen vaikeampaa, jne. Onko se heti jonkun häiriödiaknosin paikka?

[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 07:41"]

[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 23:16"][quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 22:44"][quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 20:22"] Psykoterapeutti tutkinut? Adhd:n pois sulkemiseksi tarvitaan psykologin ja lääkärin tutkimukset. Onko koulupsykologi ollut mukana kuviossa? Onko oppimisvaikeudet pois suljettu? Oppimisvaikeudet voivat usein näyttäytyä keskittymisvaikeuksina: kun ei ymmärrä täysin, ei jaksa keskittyä. [/quote] Kiinnitin huomiota samaan. Adhd ei ole mikään sairaus, joka näkyisi verikokeessa tai jollain yhdellä palikkatestillä. Adhd-oireita selvitetään laajalla kysymyspatteristolla, johon sekä vanhemmat että opettaja vastaavat. Eikä tulos ole silloinkaan satavarma. Vasta kun selviää vaikuttaako lääkitys halutulla tavalla niin voidaan todeta varmemmin, että kyse on siitä.   [/quote] Ei kai niitä lääkkeitä anneta, jos on todettu, että ei vaikuta ADHD:ltä? Vai kokeillaanko niitä? Meille ei puhuttu lääkityksestä mitään. Etukäteen vastattiin kysymyksiin ja yhtenä päivänä myös poika teki testejä (en siis ollut mukana siellä). Meillä oli koulupsykologilla yksi käynti ennen sitä. Hän oli sitä mieltä, että käytös ei ole poikkeavaa 7-vuotiaalle. Hän sanoi, että kyseessä voisi olla myös jännittämistä ryhmätilanteissa, ylivirittyneisyyttä. Siihen saa apua myös psykoterapeutilta, jos haluaa kokeilla. Mutta se on eri tarina, ei liity tähän päivään mitenkään. Onko sellaisiakin ADHD-lapsia, joilla koulu sujuu ihan ok, siis läksyt ja kokeet? Ja kotona rauhassa keskittyy hyvin vaikka peleihin tai kirjan lukemiseen? Meidän poika voi lukea vaikka 50 sivua mielenkiintoista kirjaa yhdellä istumalla. Minulle jäi se käsitys, että add tai ADHD on "päällä" koko ajan, eli impulsiivisia tekoja, kontrollin pettämistä, keskittymisvaikeuksia, tehtävän kesken jättämistä, sosiaalisesti arvaamatonta käytöstä, aiheesta toiseen hyppimistä ja muuta sellaista esiintyisi koko ajan, eikä vain tietyssä ympäristössä ja tilanteessa... -ap [/quote] Useimmin se on niin, että jos on adhd, niin ei se aiheuta noita edellä mainittuja oireita vain koulussa. Päiväkodissa myös olisi kerrottu ylivilkkaudesta ja tarkkaavaisuusongelmista. Tai harrastuksessa tai ruokakaupassa. Niin varmaan on kerrottukin, mutta täällä jotkut besserwisserit vaan vääntää, että on se adhd. Jos psykologi mainitsee vaihtoehtona, että voi olla jännittyneisyyttä ja ylivirittyneisyyttä kouluympäristössä, niin voisiko siihen kokeilla rentoutumistekniikoita? Opettelisi ottamaan vähän iisimmin niin sanotusti.

[/quote]

Kokeile ihan kotikonstein kalaöljyillä, b-vitamiinilla yms, sekä hiero rauhoittavaa laventelihieromaöljyä jalkoihin iltaisin ja ehkä aamuisinkin. Karsi pois kaikki huono ravinto, pidä huoli liikunnan määrästä ja soita rauhoittavaa musiikkia joka aamu ja pidä vaikka sylissä aamupalan aikana hellitellen. Yllättävää kyllä, kaikki tuon tapainen saattaa hieman auttaa.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 11:57"]

[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 07:41"]

[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 23:16"][quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 22:44"][quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 20:22"] Psykoterapeutti tutkinut? Adhd:n pois sulkemiseksi tarvitaan psykologin ja lääkärin tutkimukset. Onko koulupsykologi ollut mukana kuviossa? Onko oppimisvaikeudet pois suljettu? Oppimisvaikeudet voivat usein näyttäytyä keskittymisvaikeuksina: kun ei ymmärrä täysin, ei jaksa keskittyä. [/quote] Kiinnitin huomiota samaan. Adhd ei ole mikään sairaus, joka näkyisi verikokeessa tai jollain yhdellä palikkatestillä. Adhd-oireita selvitetään laajalla kysymyspatteristolla, johon sekä vanhemmat että opettaja vastaavat. Eikä tulos ole silloinkaan satavarma. Vasta kun selviää vaikuttaako lääkitys halutulla tavalla niin voidaan todeta varmemmin, että kyse on siitä.   [/quote] Ei kai niitä lääkkeitä anneta, jos on todettu, että ei vaikuta ADHD:ltä? Vai kokeillaanko niitä? Meille ei puhuttu lääkityksestä mitään. Etukäteen vastattiin kysymyksiin ja yhtenä päivänä myös poika teki testejä (en siis ollut mukana siellä). Meillä oli koulupsykologilla yksi käynti ennen sitä. Hän oli sitä mieltä, että käytös ei ole poikkeavaa 7-vuotiaalle. Hän sanoi, että kyseessä voisi olla myös jännittämistä ryhmätilanteissa, ylivirittyneisyyttä. Siihen saa apua myös psykoterapeutilta, jos haluaa kokeilla. Mutta se on eri tarina, ei liity tähän päivään mitenkään. Onko sellaisiakin ADHD-lapsia, joilla koulu sujuu ihan ok, siis läksyt ja kokeet? Ja kotona rauhassa keskittyy hyvin vaikka peleihin tai kirjan lukemiseen? Meidän poika voi lukea vaikka 50 sivua mielenkiintoista kirjaa yhdellä istumalla. Minulle jäi se käsitys, että add tai ADHD on "päällä" koko ajan, eli impulsiivisia tekoja, kontrollin pettämistä, keskittymisvaikeuksia, tehtävän kesken jättämistä, sosiaalisesti arvaamatonta käytöstä, aiheesta toiseen hyppimistä ja muuta sellaista esiintyisi koko ajan, eikä vain tietyssä ympäristössä ja tilanteessa... -ap [/quote] Useimmin se on niin, että jos on adhd, niin ei se aiheuta noita edellä mainittuja oireita vain koulussa. Päiväkodissa myös olisi kerrottu ylivilkkaudesta ja tarkkaavaisuusongelmista. Tai harrastuksessa tai ruokakaupassa. Niin varmaan on kerrottukin, mutta täällä jotkut besserwisserit vaan vääntää, että on se adhd. Jos psykologi mainitsee vaihtoehtona, että voi olla jännittyneisyyttä ja ylivirittyneisyyttä kouluympäristössä, niin voisiko siihen kokeilla rentoutumistekniikoita? Opettelisi ottamaan vähän iisimmin niin sanotusti.

[/quote]

Kokeile ihan kotikonstein kalaöljyillä, b-vitamiinilla yms, sekä hiero rauhoittavaa laventelihieromaöljyä jalkoihin iltaisin ja ehkä aamuisinkin. Karsi pois kaikki huono ravinto, pidä huoli liikunnan määrästä ja soita rauhoittavaa musiikkia joka aamu ja pidä vaikka sylissä aamupalan aikana hellitellen. Yllättävää kyllä, kaikki tuon tapainen saattaa hieman auttaa.

[/quote]

Lisäänpä vielä, että tietokonepelien pelaamista ja kaikenlaisten näyttöjen katsomista kannattaa rajoittaa niin minimiin, kuin pystyy.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 11:52"]

[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 00:34"]

[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 23:16"][quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 22:44"][quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 20:22"] Psykoterapeutti tutkinut? Adhd:n pois sulkemiseksi tarvitaan psykologin ja lääkärin tutkimukset. Onko koulupsykologi ollut mukana kuviossa? Onko oppimisvaikeudet pois suljettu? Oppimisvaikeudet voivat usein näyttäytyä keskittymisvaikeuksina: kun ei ymmärrä täysin, ei jaksa keskittyä. [/quote] Kiinnitin huomiota samaan. Adhd ei ole mikään sairaus, joka näkyisi verikokeessa tai jollain yhdellä palikkatestillä. Adhd-oireita selvitetään laajalla kysymyspatteristolla, johon sekä vanhemmat että opettaja vastaavat. Eikä tulos ole silloinkaan satavarma. Vasta kun selviää vaikuttaako lääkitys halutulla tavalla niin voidaan todeta varmemmin, että kyse on siitä.   [/quote] Ei kai niitä lääkkeitä anneta, jos on todettu, että ei vaikuta ADHD:ltä? Vai kokeillaanko niitä? Meille ei puhuttu lääkityksestä mitään. Etukäteen vastattiin kysymyksiin ja yhtenä päivänä myös poika teki testejä (en siis ollut mukana siellä). Meillä oli koulupsykologilla yksi käynti ennen sitä. Hän oli sitä mieltä, että käytös ei ole poikkeavaa 7-vuotiaalle. Hän sanoi, että kyseessä voisi olla myös jännittämistä ryhmätilanteissa, ylivirittyneisyyttä. Siihen saa apua myös psykoterapeutilta, jos haluaa kokeilla. Mutta se on eri tarina, ei liity tähän päivään mitenkään. Onko sellaisiakin ADHD-lapsia, joilla koulu sujuu ihan ok, siis läksyt ja kokeet? Ja kotona rauhassa keskittyy hyvin vaikka peleihin tai kirjan lukemiseen? Meidän poika voi lukea vaikka 50 sivua mielenkiintoista kirjaa yhdellä istumalla. Minulle jäi se käsitys, että add tai ADHD on "päällä" koko ajan, eli impulsiivisia tekoja, kontrollin pettämistä, keskittymisvaikeuksia, tehtävän kesken jättämistä, sosiaalisesti arvaamatonta käytöstä, aiheesta toiseen hyppimistä ja muuta sellaista esiintyisi koko ajan, eikä vain tietyssä ympäristössä ja tilanteessa... -ap [/quote] Ei se ihan noin mene, ja add / adhd voi oireilla hyvin monella tavalla ja.nimenomaan tilannesidonnaisesti. Vaatisin sinuna uudet tutkimukset ja niinhän sinua on ohjeistettukin: tulemaan takaisin jos koulussa tulee ongelmia ja juuri näin on käynyt. Kannattaa hoitaa diagnoosiasia äkkiä kuntoon ennen kuin alkaa murrosikä painamaan päälle. Meillä on nuorempi lapsi kuin teillä, alle 6v mutta jo nyt on alustava diagnoosi ADD aspergerpiirteillä ja aistien yliohjautuvuutta. Ei lapseni joka tilanteessa ole levoton häröilijä, mutta tietyt tilanteet tekevät hänen aivoilleen jotain ja BIM, lapsi muuttuu aivan silmissä. Outoa ettei koululta tule mitään ratkaisuehdotusta tilanteeseen, pelkkiä moitteita vaan. Itse tekisin niin että äkkiä yhteys neurologiselle sekä toinen yhteydenotto koululle ja pyyntö moniammatillisen ryhmän tapaamiselle. Ei niitä vartteja tarvitse jäädä odottamaan. Kannattaa myös lukea teos Tahatonta tohellusta. Siitä voi saada hyviä ajatuksia arkeenne. Tsemppiä. Poikasi ansaitsee apua jatkuvan moitteen sijaan.

[/quote]

Huh. Tietysti ihan ymmärrettävää, että luokissa olisi oltava rauhallista ja pitäisi pystyä keskittymään. Mutta samalla tulee mieleen, että kuinka meitä ihmisiä oikein yritetään laittaa kovin ahtaisiin, samanlaisiin, muotteihin? Kyse on kuitenkin ihmisten erilaisista geneettisistä piirteistä ja synnynnäisistä luonneominaisuuksita. Eikö se pitäisi yksinkertaisesti vain hyväksyä, että me nyt vain kertakaikkiaan olemme erilaisia? Toiset ovat vilkkaampia ja keskittyminen vaikeampaa, jne. Onko se heti jonkun häiriödiaknosin paikka?

[/quote]

90 jatkaa... Kyllä, pitäisi hyväksyä, että olemme kaikki erilaisia. Jonkinlainen ideaaliratkaisu monelle lapselle olisi varmasti kotikoulu, joka voisi ottaa huomioon lapsen kaikki tarpeet ja oppiminen olisi mielekästä ja järkevää, oheen sitten sosiaalisia harrastuksia. Mutta niin kauan kuin lapset viedään suuriin luokkiin, erilaisuutta ei voi käytännössä hyväksyä tietyn rajan jälkeen. Esim. luonnostaan aamu-uniselle lapselleni aikaiset heräämiset ovat ihan hirveitä (eikä rieku tietokoneen ääressä aamuyöhön, jos joku niin ajatteli), mutta ei lapsille voi räätälöidä erilaisia lukujärjestyksiä erilaisten rytmien takia, tietenkään. On vain sopeuduttava. Ja kun se ei tapahdu nappia painamalla, pitää miettiä eri lapsille erilaisia käytännön keinoja helpottaa sopeutumista. Jos lapsi on riittävän erilainen, eivät vanhemmat ja opettaja ehkä osaa hommaa, jolloin tarvitaan ns. asiantuntijoita, jotka myös tekevät diagnooseja ja osaavat niiden avulla antaa käytännön neuvoja. Ei ole lapsen etu sekään, että hoetaan vaan "antaa kaikkien kukkien kukkia" ja lapsi esim. koheltaa koulussa, opettaja moittii jatkuvasti, arvosanat ovat huonoja, kavereiden kanssa ei suju ja lapsen itsetunto laskee kuin lehmän häntä. Jos lapsen vie kouluun eikä opeta kotona, on koulumaailmaan sopeuduttava, vaikka se kuinka sotisi lapsen luontoa vastaan. Itsekin ajattelin pitkään, etten tosiaan ala lastani mihinkään tutkimuksiin viemään, hän on hyvä omana itsenään, mutta vuosi sitten oltiin tilanteessa, jossa lapsen kyvyt sopeutua venytettiin äärirajalle ja olisin äkkiä tarvinnut käytännön apua. No, sitä käytännön apua edelleen odotan... Toki olen itse kasvanut ihmisenä hemmetisti tämän vuoden aikana, tajunnut virheitäni ja toisaalta alkanut luottaa intuitiooni ja tämän myötä olen itsekin löytänyt jotakin helpotusta arjen takkuamiseen. Mutta jos ammattiavusta, keskustelusta, diagnoosista (sen avulla voi löytää esim. kirjastosta ajatuksia herättävää kirjallisuutta) ja käytännön neuvoista on oikeasti hyötyä ja iloa, niin miksi pitäisi periaatteellisista syistä yrittää selviytyä yksin, hammasta purren, ja odottaa tilanteen joko itsekseen helpottavan tai räjähtävän äkkiä käsiin (mistä voi seurata jo aikamoiset kulut yhteiskunnallekin, jos tältä kantilta ajattelee)?

[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 20:26"][quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 17:53"][quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 17:21"]Koulujen pihalla kun pyörähtää, aika villiltä joskus meno näyttää. Vien ja haen välillä meidän lapsia. Joskus hain hammaslääkäriin kesken välitunnin ja melkoinen homottelu raikui pihalla. Olen ihmetellyt, missä välituntivalvojat. Kamala huuto ja meno päällä. En ihmettele, jos osalla jää päälle myös tuntien ajaksi. Tämä nyt vähän aiheen sivusta, mutta kuitenkin yksi näkökulma, mistä voi johtua.
[/quote]Minä en ihmettele missä välituntivalvojat vaan että miksi lapsia ei enää kasvateta kotona ollenkaan.Ei mun lapsuudessa homoteltu.Tai jos joku yritti niin isä antoi luunapin alta aikayksikön.Helppo syyttää opettajia ja välituntivalvojia kun 20-30 huonosti kasvatettua räkänokkaa pistetään samaan tilaan.Nykypäivänä ei oo varmaan paljoo eroa onko koulussa vai eläintarhassa töissä.
[/quote]

No ehkä ei homoteltu, mutta muuten kyllä haukuttiin ja riehuttiin jos ei ollut valvojaa paikalla. Ihan turhaan vedotaan aina tähän että ennen käyttäydyttiin ja kasvatettiin paremmin. Höpöpuhetta.
[/quote]Harvinaisen tyhmä kommentti.Olen itse tehnyt töitä 20v.lasten ja perheiden kanssa ja kyllä juu-ennen todellakin kasvatettiin paremmin.Vanhemmat uskalsivat asettaa rajoja ja sietivät lastensa itkua.Nykyään annetaan tosi nopeesti se tikkari suuhun jotta huuto lakkaa.Noin niinku vertauskuvallisesti.

Tama nykyaika on niin saatanan nyhvöä aikaa, että vittu. "Juoksi käytävällä". On se kummallista, kun normaali ja aktiivinen lapsi on yhtäkkiä joku ongelmanuori. Millainen lapsuus mahtoi olla tälläisellä opettajalla, joka ihan tavallisesta lasten kohelluksesta kirjoittaa wilmaviestejä?

Monissa luokissa on jo valmiiksi sellainen ilmapiiri, että ihan "normaali" oppilaskin innostuu helposti härväämään ja sekoilemaan. Olen itse ollut samanlainen, pienikin ärsyke vei keskittymiskyvyn, joskin oireilin vähän toisella tavalla.

Kuuluuko kahakointiin lyöminen?
Kaverin poika on samanlainen. Pyöriikö ap:n elämä poikansa ympärillä? Onko pojalla harrastuksia ja kavereita?
Toivottavasti pystyt laittamaan rajat. Jotenkin tuntuu, että säälit poikaasi. Ja ehkä kaunistelet asioita.
Olisko lapsesi vain hirveän huomionkipeä..

[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 19:53"]

[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 17:55"][quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 17:03"] Lapsesi ei saa häiritä muiden oppimista, vaikka hän olisi kuinka "vilkas". [/quote] Juuri näin. Ei ole oikein, että yksi lapsi itsekeskeisesti hallinnoi kahdenkymmenen muun oppimisrauhaa, olkoon minkälainen adhd tahansa. Kehoittaisin aloittajaa muutenkin kiinnittämään huomiota kotikasvatukseen ja rajojen asettamiseen. Saattaisi auttaa kummasti. [/quote] Helppo on sellaisen ihmisen sanoa, joka ei itse ole huolesta mutkalla lapsensa takia. Jos on aivoissa sellainen häiriö, joka vaikeuttaa oppimista tai keskittymistä, niin ei se huutamalla, luunapeilla tai selkäsaunoilla korjaannu. Vankilat on täynnä esimerkkejä impulsiivisesta käyttäytymisestä, ja tutkimusten mukaan monen ongelmia ei ole diagnosoitu, eivätkä ole saaneet muuta kuin kovaa ja väkivaltaista kurinpitoa osakseen. Oppi menee perille, osaavat aikuisena lyödä. -sosionomi (YAMK), autistien ja ADHD-ihmisten kanssa vuosikausia työskennellyt

[/quote]On helppo sanoa, koska se on totta. Minulla on luokassa 23 muuta ihmistä, joiden oppimisesta kannan vastuuta. Heidän työrauhansa menee aina yhden lapsen edelle.

Voi taivas, piti tarkistaa aloituksen päivämäärä sillä tämä oli kuin minun pojasta! Ja samanikäinen. Eka vuonna me vanhemmat emme vielä tajunneet ihan kaikkea, mutta viime vuonna jo vähän vaadimme koululta muutakin kuin negatiivista palautetta. Poika toimii paljon paremmin kun saa positiivistakin huomiota. Vahvuuksia löytyy, niitä yritetiin saada hyödynnettyä. Kovalla painostuksella saatiin lupa että voi syödä tunnilla purkkaa = rauhoittaa ja auttaa keskittymään. Opettajalla on valtava merkitys, me saimme sellaisen jolle poika oli kuin punainen vaate, ei mitään hyvää. Nyt vaihtui ope ja toivon että parempaan mennään. Lapsi ei ole tyhmä, päinvastoin, normiälyinen.

Onko teillä tehostettu tuki? Meillä psykologi totesi että ei tarvetta tutkimuksille, ei ole perusteita diagnoosiin. Tarkkaavaisuuden ongelmia on. Onko teillä keskusteltu erityisopen kanssa?

[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 21:49"]

Kuuluuko kahakointiin lyöminen? Kaverin poika on samanlainen. Pyöriikö ap:n elämä poikansa ympärillä? Onko pojalla harrastuksia ja kavereita? Toivottavasti pystyt laittamaan rajat. Jotenkin tuntuu, että säälit poikaasi. Ja ehkä kaunistelet asioita. Olisko lapsesi vain hirveän huomionkipeä..

[/quote]Käytöshäiriöisen lapsen ympärillä joutuu pyörimään ihan väkiselläkin. Toisaalta jos ei niin tee, niin valitetaan ettet välitä...