Miksi lapsia hankitaan heti, kun elämä on mallillaan?
Kun on vuosia rakentanut elämästään itselleen sopivaa, ja se alkaa vihdoinkin sujua, opiskeluajan stressit ovat takana ja työ menee jo omalla painollaan, miksi niin usein laitetaan sitten kaikki palasiksi ja hankitaan lapsi perheeseen?
Eikö ihmisillä ole halua elää ensin useita vuosia lapsetonta aikuiselämää ja nauttia siitä, mitä on rakentanut?
Kommentit (53)
Mä oon 30v, en omista muuta kuin jotain huonekaluja eikä ole mitään aikomustakaan omistaa mitään taloa tai autoa. En tee sellaisella yhtään mitään. Käyn töissä mutta en matkustele. Ei ole lapsia eikä lemmikkieläimiä. Harkitsen vasta jotain toisen asteen koulutusta jos jään työttömäksi. En ole ollut vielä peruskoulun jälkeen työttömänä ja tienannut aina ihan kohtuullisesti niin ei ole kiinnostanut alkaa köyhäksi opiskelijaksi. Parisuhde on mutta se on samaa sukupuolta olevan kanssa joten lapsia ei voi tehdä kahteen pekkaan. Nuorena haaveilin jopa neljästä lapsesta sitten joskus kun olen kolmekymppinen. Nyt kun olen niin se tuntuu kaukaiselta asialta. En ole ikinä ollut bilettäjä-tyyppiä mutta tykkään olla rauhassa ja harrastaa liikuntaa. Lapset tuntuvat pelottavan lopulliselta vastuulta ja kovalta työltä. No, kaikki elävät miten lystäävät. T: Kaksi tyhjää kohtua
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 15:20"]Elämää olisi hyvä rakentaa ihan alusta saakka oikein. Hyvä pohja opinnoilla. Toisen asteen opinnot pitää tehdä hyvin. Nuori aikuisuus on harjoittelua omillaan selviämiseen. Opettelee siivoamaan ja kokkaamaan ja sosiaalisia suhteita. Myös seksisuhteista on hyvä saada kokemusta ettei jää kaduttamaan myöhemmin. Minusta ei huono idea vaikka bilettäisi siihen 25-26 vuotiaaksi. Sen jälkeen deittailua ja dinkkuilua 5-8 vuotta ja lapset nopeasti tän jälkeen hankintaan. Jos ei ole menevää sorttia, lapset heti lukion jälkeen alulle.
[/quote] Kauhean tylsä elämä joka on kopio monen muun elämästä.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 14:30"]Jos hankkii lapsia heti tuossa tilanteessa, jää paitsi double income, no kids -elämästä, joka on monilla mittareilla se paras elämänvaihe. -ap
[/quote]
Aika paljon ihmisiä jätät nyt pois laskuista, esim. ne, jotka eivät löydä itselleen puolisoa, tai ne, joiden palkka ei ole niin hyvä, että eläisivät huolettomasti lapsettomanakaan, tai ne, joille tulee muita vaikeuksia (kuten sairauksia) vastaan.
Pitäisikö niitä lapsia hankkia sitten kun elämä ei ole mallillaan? :DD
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 15:39"]Kauhean tylsä elämä joka on kopio monen muun elämästä.
[/quote]
Eikö sitten ole hyvä, että muut elävät tylsää elämää, sillä jos kaikki eläisivät sinun ihanne-elämääsi, olisitte kaikki vain kopioita toisistanne? Nyt voit kehuskella ja esittää erikoista. Ei siis kannata haukkua muiden lapsiperhearkea, vaan suorastaan kannustaa siihen. Näin sinulle jää kaikki erinomaisuus itsellesi.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 15:23"]
Ajattelen niin, ettei mitään ole vielä rakennettu jos EI ole lapsia. Talot, autot, veneet, kesämökit ovat vain materiaa, enkä osaa kiintyä tai välittää materiasta. Niin, meillä on autoja ja talo, mutta ei ne merkitse mitään lasten rinnalla. [/quote]Todella surullista, jos et keksi mitään muuta merkityksellistä kuin lapset. Kaikki, mikä ei iity lapsiin, on materiaa. Todella vajavainen ja kylmä ajattelutapa.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 14:30"]
Koska siihen elämän malliin laittamiseen (opiskelut, työpaikka, asuminen, matkustelu ja harrastelu pariskuntana) menee jo niin paljon aikaa, että biologia tulee väkisinkin vastaan. Naisen hedelmällisyys alkaa romahdusmaisesti laskea kolmenkympin jälkeen ja tulee vuosi vuodelta vaikeammaksi saada oma lapsi normaalikonstein. Myös miesten hedelmällisyys on laskenut roimasti, joten seraskaus alkaa ehkä 2-3 vuoden kukuttua siitä kun aletaan tosissamaan yrittämään, ehkä ei sittenkään. Ja pitää alkaa miettiä sitäkin, minkä ikäisenä haluaa ja jaksaa valvoa öitä ensin vauvan ja taaperoikäisen ja lopulta sen murkun kanssa ja ehkä ehtiä olemaan isovanhempana omille lapsenlapsillekin. Eli juu, jos liian kauan dinkkuilee, jää lapset ja lapsenlapset saamatta.
[/quote]
Naisen hedelmällisyys alkaa "romahduksellisesti" laskea vasta 35-vuoden jälkeen tilastollisesti. Tätä ennen n. 30-vuotiaana se alkaa pikkuhiljaa laskea, mutta ei huolestuttavasti. Kun siis puhutaan ihan tilastojen valossa; on päivän selvä asia, että aina löytyy niitä joilla jostain syystä (esim ennenaikaiset vaihdevuodet) menee lisääntymiskyky nopeampaa, siinä missä löytyy niitäkin jotka saisivat lapsen vielä 47-vuotiaanakin.
No harva ekaa lasta hankkiva ymmärtää, miten perusteellisesti lapsen saaminen muuttaa elämää. Varmaan siksi.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 14:17"]Kun on vuosia rakentanut elämästään itselleen sopivaa, ja se alkaa vihdoinkin sujua, opiskeluajan stressit ovat takana ja työ menee jo omalla painollaan, miksi niin usein laitetaan sitten kaikki palasiksi ja hankitaan lapsi perheeseen?
Eikö ihmisillä ole halua elää ensin useita vuosia lapsetonta aikuiselämää ja nauttia siitä, mitä on rakentanut?
[/quote]. Lapseton elämä ei oo oikeaa elämää
[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 22:27"]
No harva ekaa lasta hankkiva ymmärtää, miten perusteellisesti lapsen saaminen muuttaa elämää.
[/quote]Eikö muka? Kyllä se ainakin minulle on täysin selvää, ja uskoakseni kaikille kavereillenikin. -ap
Ottamatta kantaa parhaaseen ajankohtaan (mielestäni se on yksilöllistä, monien sattumien summaa ja joskus sitä oikeaa ajankohtaa ei tule) voin kertoa omasta kokemuksestani.
Olen hyvin nuoresta asti toivonut tulevani nuorena äidiksi. Mieluiten kesken opiskelujen, koska silloin ajankäyttö on täysin omissa käsissä (yliopisto), eikä painetta pitkiin työpäiviin. Tämä hyvinvointiyhteiskunta antaa kuitenkin hyvät lähtökohdat kaikille lapsille, vanhempien tulitasosta riippumatta.
Omalla kohdalla asia tuli sitten vielä nopeammin ajankohtaiseksi, koska minulta löytyi sairaus, joka edetessään vaikeuttaa hedelmöittymistä. Lääkäri lohdutti, että IVF onnistuu vielä kolmekymppisenä ja voisin opiskella rauhassa ensin, mutta koska joka tapauksessa olin ajatellut lapsia opiskeluaikana ja olin hyvässä parisuhteessa lapsirakkaan miehen kanssa, lähdettiin heti hoitamaan hyvät pohjat raskaudelle. Endometrioosia hoidettiin ensin leikkauksella (kohtu oli kiinnittynyt muihin sisäelimiin) ja sen jälkeen hormonihoidolla (keinotekoiset vaihdevuodet kuihduttivat pesäkkeet, joita ei leikkauksessa saatu pois) Kaikki sujui hyvin ja tulin pian raskaaksi.
Kun ensimmäinen lapsi oli vajaan vuoden , alkoivat kivut palaamaan ja se jouduttu päätöstä yrittää toista lasta mahdollisimman pian. Se onnistui nopeasti ja lapsille tuli ikäeroa alle kaksi vuotta.
Nyt olen pian 35-vuotias ja lapset murrosiän kynnyksellä. Muutaman vuoden kuluttua pesä tyhjenee ja olen jo pari vuotta tuntenut haikeutta, kun ei ole leikki-ikäistä, jonka kanssa telmiä ja leipoa vaikka piparkakkutaloa. Nyt myös mies on havahtunut tähän, että lasten harrastuksia voi jatkaa enää ehkä vain viisi vuotta. Olemme niin mieltyneitä lapsiperhe-elämään, että harkinnassa on vielä uusi raskaus, jos biologia sen suo. Lopullista päätöstä ei olla vielä tehty asian suhteen, koska toisaalta elämä on nyt hyvin helppoa - ehkä liiankin. Vaihtoehtoina on aikuisten elämä ja lastenlasten toivominen nelikymppisinä tai sitten uusi lapsi/sarja ja lapsiperhe-elämän jatkaminen vielä 20 vuotta eteenpäin. Tietenkin sillä ehdolla, että minun terveyteni vielä tämän sallisi.
Opintojen jälkeen olen ollut nyt 9 vuotta työelämässä (ketjutetut, lailliset määräaikaisuudet) ja se nyt ei mitään herkkua ole ollut. Omakotitalolainasta on maksettu tänä aikana puolet ja auto on velaton. Miehellä hyvä työpaikka. Itsellä haaveissa opiskella avoimessa yliopistossa uralle uusi suunta ja saada 10 vuoden sisällä vakituinen työpaikka.
Höpönhöpön jos niitä lapsia meinaa tehdä niin totta kai asap ei kai nyt hullukaan huvikseen alkaisi viivästyttämään lasten hankintaa jonkun lapsettoman "aikuiselämän" takia
Häh? Ei meillä ole sotkuja ja rahavaikeuksia. :D Dinkkuilu oli aikansa kivaa, mutta nyt on kiva elää perheenä
Miksi pitäisi hankkia ammatti ja LUODA SITÄ KUULUISAA URAA, ennen kuin lapsia tehdään jos saadaan noin neljäkymppisenä?
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 14:19"]
Miksi pitäisi hankkia ammatti ja LUODA SITÄ KUULUISAA URAA, ennen kuin lapsia tehdään jos saadaan noin neljäkymppisenä?
[/quote]Ei tarvitse luoda uraa, mutta luulisi, että tuosta elämänvaiheesta haluaisi nauttia täysillä ennen seuraavaan sukeltamista. Ihmiset, jotka hankkivat lapsia hetikohta valmistumisen ja työpaikan saamisen älkeen jäävät paljosta paitsi. -ap
No ilman sitä uraa ole rahaa ja rahaa tarvitaan elämiseen. En mäkän ymmärrä miks elämä pitäs laittaa heti sekasin, nauttisivat elämästä edes hetken ennen niitä lapsisirkuksia. Tietäsivät mitä on stressitön ja tyyni ihana arki.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 14:23"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 14:19"]
Miksi pitäisi hankkia ammatti ja LUODA SITÄ KUULUISAA URAA, ennen kuin lapsia tehdään jos saadaan noin neljäkymppisenä?
[/quote]Ei tarvitse luoda uraa, mutta luulisi, että tuosta elämänvaiheesta haluaisi nauttia täysillä ennen seuraavaan sukeltamista. Ihmiset, jotka hankkivat lapsia hetikohta valmistumisen ja työpaikan saamisen älkeen jäävät paljosta paitsi. -ap
[/quote]
Sä et ole kukaan kertomaan sitä mistä joku toinen jää paitsi tai ei. Anna muiden elää omaa elämäänsä.
Taas kerran koitan muistuttaa, että me ihmiset olemme erilaisia. Toiset haluavat elää vuosia rauhassa kaksin ja lähteä sitten miettimään lasta, toiset tietävät ehdottomasti haluavansa lapset nuorena. Eikö olekin hienoa, ettei ole pakko tehdä niitä lapsia hetikohta opiskelujen jälkeen jollei tunnu siltä?
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 15:16"]
Kuinka kauan on mielestäsi sopiva aika dinkkuilla? Mun mielestä sellanen töihin-kotiin-nukkumaan -rumba x5 oli pidemmän päälle tosi pitkästyttävää. Ehdittiin miehen kanssa elää valmistumisen jälkeen 1,5 vuotta sitä dink-elämää, ennen kuin tulin raskaaksi. Siinä elämässä semmosia kohokohtia oli tosi vähän. Kaks kertaa vuodessa jossain reissussa ja viikonloppuisin ehkä jotain juhlimista, jos jaksaa. Arkisin ei ollut mitään mielenkiintoa lähteä mihinkään, ei todellakaan jaksanut. Lapsi on tuonut merkitystä elämään ja siinä perusarjessakin lapsi ja sen kasvun seuraaminen ilahduttaa.
[/quote]
Mahdat olla melko tylsä ihminen, jos mitään muuta tekemistä kuin "töihin-kotiin-nukkumaan" et keksinyt! Nyt sitten siirsit tuota eksistentiaalista tyhjyyttäsi 10-20 vuotta eteenpäin täyttämällä arkesi lapsen tuomilla rutiineilla. Et jouda enää pysähtymään ja aidosti miettimään kuka Sinä olet ja mitä Sinä haluat tehdä, kun elät lapsellesi, päivä täynnä pakollisia rutiineja.
Kannattaa varautua siihen, että tuo sisäinen tyhjiösi paljastuu taas kun lapsesi aikuistuu. Sitten joudut kohtaamaan sen, mitä sinun olisi pitänyt jo aiemmin kohdata. Joudut oikeasti miettimään mistä pidät ja mitä haluat tehdä, kun et voi enää verhota persoonasi puutetta lapsenhoidollisiin tehtäviin.