Kysymys lähihoitajille jotka hoitavat vanhuksia laitoksissa

Vierailija kirjoitti:

Joku nyt ottanut hoitajat hampaisiinsa.

Ei mitään uutta. Ja vielä ihmetellään, miksei ala oikein kiinnosta nuoria.

Sängyssä maakaavilla proteiinin tarve jopa kasvaa 2 kertaiseksi lihaskadon takia. Se usein unohtuu.

Vierailija kirjoitti:

Laiskat hoitavat eivät tee rittäävästi vanhusten hyvinvoinnin eteen. 

Hoida siis itse.

Vierailija kirjoitti:

Eikös normaaliin elämään kuuluu syöminen, ulkoilu, pesytyminen, pukeutuminen ja vuoteesta ylös nousu. Eihän tässä ole kysymys itsemäärämisoikeudesta. Ihminen pysyy toimintakykyisenä ja elämä mielekkäänä, kun autetaan ja tuetaan häntä nousemaan ylös. Usein kysytään nouseeko Maija ylös, tai nyt noustaan ylös, johon Maija vastaa ei ei. Entä jos kysytään mennäänkö yhdessä keittmähän kahvit niin eikös Maija lähde paremmin. Samoin mennäänkö yhdessä viemään roskat ja samalla tulee käytyä ulkona.

Yhdessä tekeminen on se juttu, normaaleja juttuja arjessa. Miksi päivätoiminnassa laitetaan vanhukset lasten palapelejä kokoamaan, enemmin leivontaa, maalaamista tauluille ei mitään pääsiäistipuja. Aikuisten juttuja. Istuttamaan kasveja, lajitellaan pyykkejä, tyhjennetään ap-konetta

Eikös eikös. Meillä Maija nousee silloin kun hän haluaa, ei silloin kun minä haluan. Meidän Maijojemme keski-ikä on noin 90v, vanhin täyttää 99,sekin on vain hyväksyttävä etteivät he aina halua tai jaksa. Ehkä myöhemmin päivällä, ehkä vasta huomenna. Hoitotyön suurin haaste on se ettei yksikään hoitajista tiedä, millaista on olla vanha. On siis kuunneltava herkällä korvalla ja katsottava tarkalla silmällä.

Vierailija kirjoitti:

Sängyssä maakaavilla proteiinin tarve jopa kasvaa 2 kertaiseksi lihaskadon takia. Se usein unohtuu.

Sinulta taas tuntuu unohtuvan se, että moni vanhus kertakaikkiaan kieltäytyy syömästä. Maanittelujen jälkeen on annettava periksi ja toivottava, että jospa potilas söisi edes seuraavalla aterialla jotain - tai ainakin joisi. Väkisin ei voi syöttää, eikä suostutteluun voi käyttää kahta tuntia, kun odottamassa on muitakin syötettäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös normaaliin elämään kuuluu syöminen, ulkoilu, pesytyminen, pukeutuminen ja vuoteesta ylös nousu. Eihän tässä ole kysymys itsemäärämisoikeudesta. Ihminen pysyy toimintakykyisenä ja elämä mielekkäänä, kun autetaan ja tuetaan häntä nousemaan ylös. Usein kysytään nouseeko Maija ylös, tai nyt noustaan ylös, johon Maija vastaa ei ei. Entä jos kysytään mennäänkö yhdessä keittmähän kahvit niin eikös Maija lähde paremmin. Samoin mennäänkö yhdessä viemään roskat ja samalla tulee käytyä ulkona.

Yhdessä tekeminen on se juttu, normaaleja juttuja arjessa. Miksi päivätoiminnassa laitetaan vanhukset lasten palapelejä kokoamaan, enemmin leivontaa, maalaamista tauluille ei mitään pääsiäistipuja. Aikuisten juttuja. Istuttamaan kasveja, lajitellaan pyykkejä, tyhjennetään ap-konetta

Eikös eikös. Meillä Maija nousee silloin kun hän haluaa, ei silloin kun minä haluan. Meidän Maijojemme keski-ikä on noin 90v, vanhin täyttää 99,sekin on vain hyväksyttävä etteivät he aina halua tai jaksa. Ehkä myöhemmin päivällä, ehkä vasta huomenna. Hoitotyön suurin haaste on se ettei yksikään hoitajista tiedä, millaista on olla vanha. On siis kuunneltava herkällä korvalla ja katsottava tarkalla silmällä.

Näinhän se on ja hyvä että isäni hoitajat myös kuuntelivat eivätkä määränneet vanhaa ja kivulloista. Nostivat jos vointi salli, antoivat maata ellei. Jokatapauksessa elämä oli lähellä päätöspistettä ja tärkeintä se että olo mahdollisimman hyvä kunnes menehtyi. Isä ei tosin ehtinytkään olla kun muutaman Kk laitoksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös normaaliin elämään kuuluu syöminen, ulkoilu, pesytyminen, pukeutuminen ja vuoteesta ylös nousu. Eihän tässä ole kysymys itsemäärämisoikeudesta. Ihminen pysyy toimintakykyisenä ja elämä mielekkäänä, kun autetaan ja tuetaan häntä nousemaan ylös. Usein kysytään nouseeko Maija ylös, tai nyt noustaan ylös, johon Maija vastaa ei ei. Entä jos kysytään mennäänkö yhdessä keittmähän kahvit niin eikös Maija lähde paremmin. Samoin mennäänkö yhdessä viemään roskat ja samalla tulee käytyä ulkona.

Yhdessä tekeminen on se juttu, normaaleja juttuja arjessa. Miksi päivätoiminnassa laitetaan vanhukset lasten palapelejä kokoamaan, enemmin leivontaa, maalaamista tauluille ei mitään pääsiäistipuja. Aikuisten juttuja. Istuttamaan kasveja, lajitellaan pyykkejä, tyhjennetään ap-konetta

Eikös eikös. Meillä Maija nousee silloin kun hän haluaa, ei silloin kun minä haluan. Meidän Maijojemme keski-ikä on noin 90v, vanhin täyttää 99,sekin on vain hyväksyttävä etteivät he aina halua tai jaksa. Ehkä myöhemmin päivällä, ehkä vasta huomenna. Hoitotyön suurin haaste on se ettei yksikään hoitajista tiedä, millaista on olla vanha. On siis kuunneltava herkällä korvalla ja katsottava tarkalla silmällä.

Näinhän se on ja hyvä että isäni hoitajat myös kuuntelivat eivätkä määränneet vanhaa ja kivulloista. Nostivat jos vointi salli, antoivat maata ellei. Jokatapauksessa elämä oli lähellä päätöspistettä ja tärkeintä se että olo mahdollisimman hyvä kunnes menehtyi. Isä ei tosin ehtinytkään olla kun muutaman Kk laitoksessa.

Hienoa! Vanhus voi luottaa vain sellaiseen hoitajaan joka kuuntelee ja kunnioittaa häntä. Palvelutalo on vanhusten koti, me olemme vain töissä siellä. Me heitä varten eikä toisin päin.

Ei ole hoitajia riittävästi nostelemaan istumaan niitä, jotka siihen vielä kykenevät. Vanhustenhoito on kriisissä ja tilanne vain pahenee! Omaiset voisivat osallistua hoitoon tulemalla ruokailuaikoina syöttämään ja juottamaan niitä vanhuksia, jotka sellaista apua tarvitsevat.

Vierailija kirjoitti:

Vain kuumeiset ja saattohoidossa olevat jäävät sänkyyn.

Ei se syöpää sairastava äitisi tai isäsi jaksa nousta vuoteesta edes kipulääkityksen voimin, vaikka ei edes ole vielä saattohoidossa. Nykyään palliatiivisessa hoidossa on suurin osa yli 80- vuotiaista tehostetun hoivan yksiköiden hoidokeista.

Antakaa armoa vanhoille raihnaisille ihmisille, joista monet haluavat vain levätä ja nukkua ruokailujen välissä. Pesuillekkaan ei moni tahdo, ei edes kerran viikossa.

Nää ihmiset on elämän loppuvaiheessa. Jollei ikänsä niin huonon kuntonsa puolesta. Antakaa maata jolleivät pyydä ylös, älkää syöttäkö väkisin, antakaa lääkkeitä joilla olo helpottuu. Viis eliniän pituudesta tai "hyvään elämään kuuluu pystyasento" - houraamisesta. Tällaista hoitoa toivoisin itselleni.

Oftopicciä, tulin juuri ystäväni luota, joka on huomattavasti minua vanhempi, reilusti kahdeksannella kymmenellään. Tämä keskustelu saa minut hyvin mietteliääksi ja surumieliseksikin.

Pitääkö kaikki vanhukset nostaa joka päivä istumaan? En ole ajatellut vielä niin pitkälle.

Ystävälläni on diagnosoitu alzhaimerintauti. Asuu vielä kotona okt:ssa kotihoidon, läheisten ja pienten järjestelyjen turvin.

Muisti pätkii, oireita huomaa, mutta ei juuri ole ystävyyteen vaikuttanut onneksi ainakaan vielä muutoin kuin huolena... Olen vielä enempi huolissaan siitä, että hänestä tehdään jonkinlaista "dementianukkea" kuin siitä, että hänelle sattuisi jotain kohtalokkaita kämmejä muistin vuoksi (esim. lukita itsensä ulos pakkasella, eksyä, laittaa pellit kiinni liian aikaisin).

Niin että petipotilaita pidetään aktiivisina nostamalla istumaan...? Minun ystävä saa suorempia ja epäsuorempia "toruja" kotihoidolta, kun hän on aktiivinen ja elää elämäänsä. Osa hoitajista on fiksuja ja ynmärtää, että he ovat asiakasta varten, eikä asiakas heitä varten, mutta osalta tulee juttua: "Taasko sää oot siellä kylällä?" "No millonka sää tuut kottiin?" "Ku mun ois pitäny tulla käymään sun luona."

"Mitenkähän ku mun ois pitäny tulla käymään sun luona?"

Puutuin kerran puhelin keskusteluun: "No tule iltapäivällä"

-En mää voi ku en oo sillon töissä

-No käske jonkun muun käyä?

-No tuu tänne mun luo Jormaa kattomaan, ku mää asun tässä teidän toimiston vieressä?

-En mää nyt (mutta hirveen vaikeeta, kun Jorman kotihoidon päivittäinen käynti, jonka tarkkaa ajankohtaa ei ikinä tiedä, jäi tekemättä, kun Jorma on kyläilemässä...)

Puhutaan, että pitääkö petipotilasta nostella istumaan? Näitä hyväkuntosia taas sitte yritetään passivoida. Ootetaan, että pitäisi istua siellä mökissään odottamassa hoitajaa kaiket päivät....

Vierailija kirjoitti:

Oftopicciä, tulin juuri ystäväni luota, joka on huomattavasti minua vanhempi, reilusti kahdeksannella kymmenellään. Tämä keskustelu saa minut hyvin mietteliääksi ja surumieliseksikin.

Pitääkö kaikki vanhukset nostaa joka päivä istumaan? En ole ajatellut vielä niin pitkälle.

Ystävälläni on diagnosoitu alzhaimerintauti. Asuu vielä kotona okt:ssa kotihoidon, läheisten ja pienten järjestelyjen turvin.

Muisti pätkii, oireita huomaa, mutta ei juuri ole ystävyyteen vaikuttanut onneksi ainakaan vielä muutoin kuin huolena... Olen vielä enempi huolissaan siitä, että hänestä tehdään jonkinlaista "dementianukkea" kuin siitä, että hänelle sattuisi jotain kohtalokkaita kämmejä muistin vuoksi (esim. lukita itsensä ulos pakkasella, eksyä, laittaa pellit kiinni liian aikaisin).

Niin että petipotilaita pidetään aktiivisina nostamalla istumaan...? Minun ystävä saa suorempia ja epäsuorempia "toruja" kotihoidolta, kun hän on aktiivinen ja elää elämäänsä. Osa hoitajista on fiksuja ja ynmärtää, että he ovat asiakasta varten, eikä asiakas heitä varten, mutta osalta tulee juttua: "Taasko sää oot siellä kylällä?" "No millonka sää tuut kottiin?" "Ku mun ois pitäny tulla käymään sun luona."

"Mitenkähän ku mun ois pitäny tulla käymään sun luona?"

Puutuin kerran puhelin keskusteluun: "No tule iltapäivällä"

-En mää voi ku en oo sillon töissä

-No käske jonkun muun käyä?

-No tuu tänne mun luo Jormaa kattomaan, ku mää asun tässä teidän toimiston vieressä?

-En mää nyt (mutta hirveen vaikeeta, kun Jorman kotihoidon päivittäinen käynti, jonka tarkkaa ajankohtaa ei ikinä tiedä, jäi tekemättä, kun Jorma on kyläilemässä...)

Puhutaan, että pitääkö petipotilasta nostella istumaan? Näitä hyväkuntosia taas sitte yritetään passivoida. Ootetaan, että pitäisi istua siellä mökissään odottamassa hoitajaa kaiket päivät....

Kotihoidon hoitajilla on minuuttiaikataulu ja siirtymät on optimoitu, toimistolla käydään päivän aikana ehkä kerran. Jos Jorman käynti on klo 9:54 niin se sitten on, ei sitä voi iltapäivään siirtää, koska silloin pitäisi siirtää iltapäivälle sovitut käynnit. Asiakkaille on sovittu aikaikkuna, jolloin käynti tehdään, esim. aamukäynnille saavutaan klo 8:30-9:30, ei tarvitse koko päivää istua odottamassa.

Tää on niin järjetöntä kun ihmisellä ei ole yhtään omia voimia, mutta hoitajat nostaa usein vielä käsin nämä ihmisparat istumaan. Miksei jätetä lepäämään ja anneta kuolon korjata. Miksi ihmeessä pitää kuntouttaa elämän päätepisteessä olevaa. Jos vanhus lakkaa syömästä niin lääkäri määrää ravintovalmisteita, joista varmasti tulee tarpeeksi energiaa, ettei vaan pääse kupsahtamaan vasta 99-vuotiaana. Järjetönyä. Miksi kaikki pitää väkisin saada elämään satavuotiaiksi tai ylikin?. Eikö niitä resursseja voisi suunnata muille kuin kuolemaa odottaville?

Kukaan tuskin haluaa kivuliaita makuuhaavoja, siksi nostetaan istumaan.

Vierailija kirjoitti:

Eikös normaaliin elämään kuuluu syöminen, ulkoilu, pesytyminen, pukeutuminen ja vuoteesta ylös nousu. Eihän tässä ole kysymys itsemäärämisoikeudesta. Ihminen pysyy toimintakykyisenä ja elämä mielekkäänä, kun autetaan ja tuetaan häntä nousemaan ylös. Usein kysytään nouseeko Maija ylös, tai nyt noustaan ylös, johon Maija vastaa ei ei. Entä jos kysytään mennäänkö yhdessä keittmähän kahvit niin eikös Maija lähde paremmin. Samoin mennäänkö yhdessä viemään roskat ja samalla tulee käytyä ulkona.

Yhdessä tekeminen on se juttu, normaaleja juttuja arjessa. Miksi päivätoiminnassa laitetaan vanhukset lasten palapelejä kokoamaan, enemmin leivontaa, maalaamista tauluille ei mitään pääsiäistipuja. Aikuisten juttuja. Istuttamaan kasveja, lajitellaan pyykkejä, tyhjennetään ap-konetta

Ei ole oikein hygienistä, jos hoivakodin vanhus tyhjentää tiskikonetta. Kynsien alla on usei jotain ruskeaa.

T.hoitsu

Olen lähihoitaja ja teen keikkatyötä myös vanhuspuolella.

Kokemuksen mukaan ne, jotka liikkuvat jotenkin itse, nousevat päivittäin ylös. Näitä on hyvin vähän, ehkä 10 prosenttia asiakkaista, johtuen varmaan meneillään olevasta trendistä missä kotiin hoidetaan mahdollisimman pitkään. Toiset 10 prosenttia ehkä autetaan jotenkin ylös ja ehkä heillä on pyörätuoli käytössä (oon huomannut näistä olevan pulaa, joskus joudutaan lainaamaan jonkun toisen tuolia toiselle jne).

Loput 80 prosenttia makaa sängyssä päivästä toiseen peiton alla. Syötetään sänkyyn jne.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan tuskin haluaa kivuliaita makuuhaavoja, siksi nostetaan istumaan.

Avainsana painehaavojen ehkäisemiseen on asentohoito. Painehaavan voi saada aikaan myös ylenmääräisellä istuttamisella. Vuoteessa ollessa asentoa vaihdetaan usein ja pyritään tukemaan kehoa niin ettei painetta kohdistu riskialueille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiesittekö että vanhus saa olla vuoteen omana ainoastaan lääketieteellisistä syistä. Hoitajat ovat halunneet suojella vanhusta eivätkä ole nostaneet viikkoihin ylös josta seurannut sänkyyn jääminen josta voitaisiin tuomita rikokseen jos omaiset alkaisivat selvittää asiaa. Lääketieteellinen syy ei ole raihnaisuus.

Tiesitkö, että vanhus saa jäädä vuoteeseen jos hän ei jaksa tai halua nousta? Onko sana "inhimillisyys" tuttu? Vanhusta pitää myös kuunnella eikä olla aina vain niin lääketieteellinen. Minä hoidan ensisijaisesti vanhusta enkä hänen omaisiaan ja selvittää saavat ihan rauhassa.

IMO laki määrää myös, että vanhukselle on oikeus jäädä köllöttelemään sänkyyn, jos haluaa, eikä väkisin nosteta ylös

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiesittekö että vanhus saa olla vuoteen omana ainoastaan lääketieteellisistä syistä. Hoitajat ovat halunneet suojella vanhusta eivätkä ole nostaneet viikkoihin ylös josta seurannut sänkyyn jääminen josta voitaisiin tuomita rikokseen jos omaiset alkaisivat selvittää asiaa. Lääketieteellinen syy ei ole raihnaisuus.

Tiesitkö, että vanhus saa jäädä vuoteeseen jos hän ei jaksa tai halua nousta? Onko sana "inhimillisyys" tuttu? Vanhusta pitää myös kuunnella eikä olla aina vain niin lääketieteellinen. Minä hoidan ensisijaisesti vanhusta enkä hänen omaisiaan ja selvittää saavat ihan rauhassa.

IMO laki määrää myös, että vanhukselle on oikeus jäädä köllöttelemään sänkyyn, jos haluaa, eikä väkisin nosteta ylös

Jep. Laki potilaan asemasta ja oikeuksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiesittekö että vanhus saa olla vuoteen omana ainoastaan lääketieteellisistä syistä. Hoitajat ovat halunneet suojella vanhusta eivätkä ole nostaneet viikkoihin ylös josta seurannut sänkyyn jääminen josta voitaisiin tuomita rikokseen jos omaiset alkaisivat selvittää asiaa. Lääketieteellinen syy ei ole raihnaisuus.

Toimintakykyä yritetään ylläpitää. Kun sitä ei enää ole niin miksi nostaa ylös ollenkaan. Mitään syytä nostamiselle ei ole. Mitään inhimillisyyttä ei ole siinä, että kattonostimella nostellaan puhumatonta, raihnaista ja kipeää ihmistä pyörätuoliin.

Näitä sitten on suojeltu koronalta. Ruotsissa kuoli näitä yli kymmenen tuhatta. Olisivat varmaan eläneet ikuisesti ilman tätä nuhakuumetta.