Hulluksi uhamikäsen kanssa

MEillä kohta 2v poika ja välillä on äidin hermot lujilla =( Tulee korotettua ääntä, välillä turhankin lepsusti. Mulla aikaa vie 5kk vauva ja toki isompi haluaa hakea jotenkin huomiota. Toki sitä saa muutenkin, mutta kun vauvaa imettää ja muutenkin hoito vie enemmän aikaa.

Jatkuva ei:n hokeminen ei meilläkään toimi, yritän parhaani mukaan käyttää muunlaisia lauseita ja kiinnitää huomiota johonkin muuhun tekemiseen. Meillä vastaavaa tilannetta on kohentanut se että yritän ottaa tyttöä mukaan tekemisiini, kotitöihin ja sellaisiin ja sitten annan sen tehdä omiakin päätöksiä välillä että saa tuntea olonsa tärkeäksi (siis että haluatko laittaa tämän vai tämän paidan päälle, ei sellaisia että " haluatko pestä hampaat" , kun ne nyt on pestävä halusi tai ei).



Raivareita tulee harvakseltaan mutta onhan ne välttämättömiäkin että oppii käsittelemään sitä ettei aina saa kaikkea mitä haluaa. En tiedä mitä naapurit ajattelee, ajatelkoon mitä lystää.

Minä olen ajatellut että vaikka kuulostaisi kuinka kamalalta naapureiden mielestä niin itsepä tiedän mitä teen, että en satuta lasta tai tee mitään lainvastaista, meillä vaan sattuu olemaan aika temperamenttinen uhmaikäinen ja minun mielestäni on tärkeämpää että hänestä kasvaa kunnon ihminen eikä toisia terrorisoiva itsekäs kiusaaja. Minun tehtäväni on kasvattaa lastani, kyllä se siitä joskus oppii. Välillä kyllä väsyttää kovasti ja harmittaa tietysti, mutta ei tätä ikuisuutta kesta. Nyt on mennyt jo vuosi uhmaillessa, taaksepäin katsoessa aika on kuitenkin kulunut sukkelaan ja monesti saan jo olla tyytyväinen kun lapseni osaa käyttäytyä kunnolla ja tottelee. Tsemppiä teillekin, kannataa aina ajatella että temperamentista ja uhmasta on todella hyötyä, nämä ihanat ipanat jotka saavat hermot välillä niin kireälle, tulevat vielä kasvamaan ihan kunnon ihmisiksi ja menestymään elämässä. Kunhan heitä kasvatetaan kunnolla!