Lue keskustelun säännöt.
Olenko masentunut?
16.08.2015 |
Ajattelen jatkuvasti, että olisi vain helpompaa luovuttaa, ottaa lääkkeet ja käydä viimeisille unille.
Itken joka päivä sitä, mitä en ole saavuttanut elämässäni, olen yksinäinen, en tunne iloa mistään ja jatkuvasti stressaan ihan kaikesta.
Saan kohtauksia, joissa vain tärisen, itken ja istun paikoillani, enkä pysty liikkumaan. Mielessä vilisee kaikki unelmat, joita en koskaan tule saavuttamaan. En ole tyytyväinen itseeni, ajattelen itseäni rumana.
Mä en halua mihinkään mennä tästä puhumaan, en ole edes äidilleni kertonut tästä. Aina esitän iloista ja onnelista, vaikka sisäisesti voisin vain luovuttaa. Mitä mun pitäisi tehdä? Yritän välttää vaikeita tilanteita kaikessa, ja ajattelen että jos vain kuolisin, tekosyyt loppuisivat ja saisin rauhan.
Kommentit (13)
Mitä pitäisi tehdä? Voi että sun kanssa...
Tuo on vaan tunne, missä sun järki haahuilee? Järki käteen nyt, ei oo mitään hätää. Opi hyväksymään itsesi sellaisena kun olet, tuskinpa muut ihmiset ajattelevat että oot ruma.
Ala vaikka lenkkeilemään, ulkona puhtaassa ilmassa kännykät ja kaikki kotiin jätettynä. Sitten menet juttelemaan johonkin, oma vikasi jos et halua mutta usko mua, se on viisain ratkaisu minkä voit tehdä. Psykoterapia olisi paras.
Ja oikeesti muista se järki, opi rauhoittamaan itsesi kun saat noita kohtauksia. Muistuta itseäsi että "tämä on vain tämä tunne, oon tuntenut tämän aiemminkin"
Ja jotain perspektiiviä elämään nyt. Minkä ikäinen oot?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 16:12"]Mitä pitäisi tehdä? Voi että sun kanssa...
Tuo on vaan tunne, missä sun järki haahuilee? Järki käteen nyt, ei oo mitään hätää. Opi hyväksymään itsesi sellaisena kun olet, tuskinpa muut ihmiset ajattelevat että oot ruma.
Ala vaikka lenkkeilemään, ulkona puhtaassa ilmassa kännykät ja kaikki kotiin jätettynä. Sitten menet juttelemaan johonkin, oma vikasi jos et halua mutta usko mua, se on viisain ratkaisu minkä voit tehdä. Psykoterapia olisi paras.
Ja oikeesti muista se järki, opi rauhoittamaan itsesi kun saat noita kohtauksia. Muistuta itseäsi että "tämä on vain tämä tunne, oon tuntenut tämän aiemminkin"
Ja jotain perspektiiviä elämään nyt. Minkä ikäinen oot?
[/quote]
Mä oon lapsena joutunut menemään pakotetusti puhumaan jollekkin mun ujoudesta, muistan miten itkin koko yön, koska en halunnut mennä sinne. En halua pakottaa itseäni sellaseen. Oon 24.
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 17:00"]Rukoile apua Jumalalta.
[/quote]
En jaksa uskoa tollaseen. Siis siihen, että saisin apua.
Hei meet nyt vaan rennosti juttelemaan jonkun kanssa, soitat tkhon, niin pääset purkamaan mitä on sisällä ammattilaiselle ja kerro rehellisesti omista ajatuksista. Ja lue tuolla on monta hyvää ketjua täällä ollut tänään auki tuosta samasta aiheesta. Ja aloita liikkuminen, kohottaa hyvinvointia ja nostaa mielialaa. ♡
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millainen lääkitys sinulla on, kirjoitat alussa lääkkeistä.
Hae apua, se kannattaa
Kärsit yksinäisyyden tunteesta ja jonkun asteisessa masiksesta, miksi et voisi kertoa äidille? Se vois ymmärtää, ja jos et halua kertoa niin sitten nyt omatoimisesti yhteyttä terveyskeskukseen tai soitat mielenterveystoimistoon ja kerrot puhelimessa siellä hoitajalle nuista sun tuntemuksista :) Ne kyllä kuuntelee alkuun ja neuvoo sua. Tuut pääsemään elämässä kyllä eteenpäin,älä huoli ja haaveet kyllä toteutuu. Kirjota paperille myös omia ajatuksia ja tunteita, jos se selkiyttäisu lisää. Kerro myös ystävälle :) Ja täällä netissäkin saat neuvoja, kunhan kysyt vaan :) Eli kerro ja kirjoita :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 16:57"][quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 16:12"]Mitä pitäisi tehdä? Voi että sun kanssa...
Tuo on vaan tunne, missä sun järki haahuilee? Järki käteen nyt, ei oo mitään hätää. Opi hyväksymään itsesi sellaisena kun olet, tuskinpa muut ihmiset ajattelevat että oot ruma.
Ala vaikka lenkkeilemään, ulkona puhtaassa ilmassa kännykät ja kaikki kotiin jätettynä. Sitten menet juttelemaan johonkin, oma vikasi jos et halua mutta usko mua, se on viisain ratkaisu minkä voit tehdä. Psykoterapia olisi paras.
Ja oikeesti muista se järki, opi rauhoittamaan itsesi kun saat noita kohtauksia. Muistuta itseäsi että "tämä on vain tämä tunne, oon tuntenut tämän aiemminkin"
Ja jotain perspektiiviä elämään nyt. Minkä ikäinen oot?
[/quote]
Mä oon lapsena joutunut menemään pakotetusti puhumaan jollekkin mun ujoudesta, muistan miten itkin koko yön, koska en halunnut mennä sinne. En halua pakottaa itseäni sellaseen. Oon 24.
[/quote] Se oli sillon lapsena, miten muuten voit saada apua jos mietit jotain vanhoja juttuja?
Masentuneena ihminen suree monesti asioita ja asiat pyörii mielessä,sen takia sun pitää päästä purkamaan niitä huolia mitä mielessä on. Tuut saamaan asiat kyllä järjestykseen, niin että voit alkaa nauttimaan elämästä uudestaan. Masennuksesta voi toipua, ja se ei ole lopullista ♡♡♡♡♡♡♡♡
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja nuo sun tuntemukset ja tärinää yms. keho reagoi kun jännittää ja ajattelee niin monella eri tavalla, koeta vaan rauhoittua, jos tulee niitä tuntemuksia, mitään ikävää ei ole sattumasta. Ja nuo tunteet voi olla paniikkikohtauksesta tulevia oireita.
Vaikutat selvästi masentuneelta. Nyt otat lusikan kauniiseen käteen ja marssit pikimmiten psykiatrin juttusille ja pyydät esimerkiksi neuroleptilääkitystä masennukseesi. Neuroleptien avulla pääset ikävistä ajatuksista eroon ja elämänlaatusi paranee. Ovat myös ns. uuden sukupolven täsmälääke, joten ikäviä sivuvaikutuksia ei juuri ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 16:57"][quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 16:12"]Mitä pitäisi tehdä? Voi että sun kanssa...
Tuo on vaan tunne, missä sun järki haahuilee? Järki käteen nyt, ei oo mitään hätää. Opi hyväksymään itsesi sellaisena kun olet, tuskinpa muut ihmiset ajattelevat että oot ruma.
Ala vaikka lenkkeilemään, ulkona puhtaassa ilmassa kännykät ja kaikki kotiin jätettynä. Sitten menet juttelemaan johonkin, oma vikasi jos et halua mutta usko mua, se on viisain ratkaisu minkä voit tehdä. Psykoterapia olisi paras.
Ja oikeesti muista se järki, opi rauhoittamaan itsesi kun saat noita kohtauksia. Muistuta itseäsi että "tämä on vain tämä tunne, oon tuntenut tämän aiemminkin"
Ja jotain perspektiiviä elämään nyt. Minkä ikäinen oot?
[/quote]
Mä oon lapsena joutunut menemään pakotetusti puhumaan jollekkin mun ujoudesta, muistan miten itkin koko yön, koska en halunnut mennä sinne. En halua pakottaa itseäni sellaseen. Oon 24.
[/quote]
No yhyy oikeesti... Aikuinen nainen ryhdistäydy
Ja lisään vielä, en jaksa ylläpitää kaverisuhteitani, ja erosin miehestäkin sen takia, etten enää tuntenut mitään. En vaan jaksa, mutta silti tiedän, etten saa luovuttaa. Miten mun oikeasti pitää tehdä itseni kanssa?