Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mies ei kuulemma "usko" mielenterveysongelmiin

Vierailija
16.08.2015 |

Mies totesi tänään, että hän ei usko mielenterveysongelmiin ollenkaan. Ei suostunut avaamaan mielipidettään sen kummemmin, totesi vain ettei halua tapella, mutta tämä on hänen mielipiteensä eikä aio siitä keskustella kun tulee kuitenkin tappelu. En sitten lähtenyt tivaamaan, mies lähti töihin ja mä jäin yksin kotiin miettimään.

Mulla siis nimittäin on kaksisuuntainen mielialahäiriö, jonka lisäksi olen tapellut koko elämäni ajan syömishäiriöitä vastaan. Tuntuu hämmentävältä ja tietyllä tavalla jopa loukkaavalta, että mies ajattelee noin. Ollaan oltu muutaman vuoden ajan yhdessä, ja rakastan kyllä miestäni, mutta tuo kommentti jäi vaivaamaan ahdistavan paljon. Luuleeko mieheni, että esim. mun syömishäiriöni on vain jotain mun omaa sekoilua tai esittämistä?

Voinko edes olla ihmisen kanssa, jonka mielestä elämäni raskaimpia asioita ei ole olemassa? Olen elämäni aikana joutunut kahdesti vastoin tahtoani osastohoitoon, kun hengenlähtö on ollut lähellä. En näiden juttujen vuoksi ole edes varma, haluanko biologisia lapsia, mutta mitä jos meille tulisi lapsi, joka perisi mielialahäiriöni? Osaisiko mies ottaa asiaa vakavasti ollenkaan?

Vai mietinkö ihan turhia, olenko vain ylireagoinut? Sekavat fiilikset, en oikein tiedä mitä tästä edes ajattelisi.

Kommentit (27)

Vierailija
21/27 |
16.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miehesi on selvästikin Thomas Szaszin koulukunnan kannattaja psykiatrian alalla.

"Szasz argued throughout his career that mental illness is a metaphor for human problems in living, and that mental illnesses are not real in the sense that cancers are real. Except for a few identifiable brain diseases, such as Alzheimer's disease, there are “neither biological or chemical tests nor biopsy or necropsy findings for verifying or falsifying DSM diagnoses", i.e., there are no objective methods for detecting the presence or absence of mental illness.[5] Szasz maintained throughout his career that he was not anti-psychiatry but was rather anti-coercive psychiatry. He was a staunch opponent of civil commitment and involuntary psychiatric treatment but believed in, and practiced, psychotherapy and psychiatry between consenting adults."

Vierailija
22/27 |
16.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Enpä usko minäkään. Hulluksi heittäytyvät ihmiset menevät siitä, mistä aita on matalin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/27 |
16.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hah, mun mies heitti ihan samoin!!
Ei usko myös ADHDseen joka on lapsellamme!
Jonkin aikaa tivasin että mitä vittua?!
Miehellä on atooppinen iho ja vielä tosi paha ja lisäksi siitepölyallergia.
Noin viikon päästä hänen kommentistaan heitin etten usko kyllä allergioihin enkä atooppiseen ihoon! Mies tietty oli että mitä ihmettä, miten niin?!
Olin vaan että joo'o ei taida olla olemassa, on ihan itse hankittuja juttuja. Että sillä kiehu :D

Vierailija
24/27 |
16.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 17:33"]

En minäkään aivan usko näihin pieniin juttuihin.. Tai en usko, että ihminen vain yhtäkkiä sairastuu, vaan omilla valinnoillaan tekee elämästään sellaista että masentuu. "oikeat" mielisairaudet sitten erikseen. Mutta onhan se vähän naurettavaa, että aina kaikki on masentuneita, kun elämä vähän päähän potkii. Tai kun vain laiskottaa, eikä viitsi itse tehdä elämälle mitään, on heti masentunut ja lääkkeet kouraan.. Sitten nämä oikeasti skitsofreenikot jne. On ihan oma asiansa. Syömishäiriökään ei ole siinä ihmisessä syntyessään vaan se hankitaan ja sitä ruokitaan omasta tahdosta. Jos se huomattaisiin ajoissa, ei tulisi mitään sairautta. Johan jokainen saa itsensä hulluksi, jos vain keskittyy siihen omaan napaan ja surkeuteensa! Mutta jos joutuu ulos siitä narsistisesta itsestä ajattelemaan muitakin ennen sairauden puhkeamista, ei sairautta välttämättä tule.

[/quote]

Psyykkisesti terveen ja sairaan välillä on veteen piirretty viiva. Niin hieno, että ihmisillä on hankaluuksia nähdä milloin raja ylittyy. Pienellä töytäisyllä monet tämän hetken "terveet" olisivat rajan toisella puolella. Suurimalla osalla ihmisillä on oikeastaan haitallisia, sekä muita toimintamalleja, joiden alkuperää he eivät ymmärrä. He vain jatkavat samaa opittua käytöstä päivästä toiseen. Kommentissasi käytännössä vaadit hyvin suurta tiedostavuutta ihmisiltä vaikka et todennäköisesti pystyisi siihen itsekään. Oma naiivi näkemyksesi asiasta todistaa sen. Mieti ihan vakavasti: Kuka ihminen tahallaan haluaa satuttaa itseään antamalla elämän valua hukkaan tai vahingoittamalla ruumistaan.

Vierailija
25/27 |
16.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 17:33"]

Miehesi on selvästikin Thomas Szaszin koulukunnan kannattaja psykiatrian alalla.

"Szasz argued throughout his career that mental illness is a metaphor for human problems in living, and that mental illnesses are not real in the sense that cancers are real. Except for a few identifiable brain diseases, such as Alzheimer's disease, there are “neither biological or chemical tests nor biopsy or necropsy findings for verifying or falsifying DSM diagnoses", i.e., there are no objective methods for detecting the presence or absence of mental illness. Szasz maintained throughout his career that he was not anti-psychiatry but was rather anti-coercive psychiatry. He was a staunch opponent of civil commitment and involuntary psychiatric treatment but believed in, and practiced, psychotherapy and psychiatry between consenting adults."[/quote]

Mieluummin Thomas Szaszin kuin Kimmo Sasin kannattaja.

Vierailija
26/27 |
16.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun mies joskus ajatteli vähän samaan tapaan. Olen ollut vakavasti masentunut suhteemme aikana mutta miehen mielestä minun olisi pitänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja ymmärtää ettei minulla ole mitään todellisia ongelmia niin olisi tullut parempi mieli.
Kirjoitin hänelle lopulta pitkän kirjeen jossa selitin miltä minusta tuntuu ja miksi en voi sille mitään. Se vähän auttoi häntä ymmärtämään ja nykyään sanookin uskovansa että joskus ihmisen mieli vaan sairastuu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/27 |
16.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 15:54"]

Onhan noita muutenvaan-tapauksia ja väärin diagnosoituja ihmisiä, tottakai, mutta mieheni ei usko mielenterveysongelmien olemassaoloon ollenkaan. Ei siis usko, että esim. masennusta, skitsofreniaa tms. on olemassa.

[/quote]voi luoja! eikö kannattaisi vaan jättää mies? tyhmältä tapaukselta kuullostaa, onko elämä sellaisen kanssa sit antoisaa tai jotain? oliko teillä lapsia, en muista kun en lukenut kaikkea. Entä jos teillä joskus on lapsi ja sille tulee esim. masennus niin onko se sit lapselle kiva että oma isä on juntti joka ei usko masennukseen vaan pitää lastansa epäonnistuneena ja heikkona yksilönä...