Lue keskustelun säännöt.
Ihailen lapsetonta nuoruudenystävääni
16.08.2015 |
En halua myöntää itselleni, että olen jopa kateellinen nuoruudenystäväni elämälle. Sain ensimmäisen lapseni 22-vuotiaana, ja joka päivä on lähes samanlainen - herätys, lapset tarhaan ja kouluun, töihin, kauppaan, kotiin siivoamaan ja tekemään ruokaa, nukkumaan. Tuntuu, että tätä samaa on jatkunut jo vuosia eikä loppua näy. Rahatilanne on aina tiukilla, minä ja mies olemme duunareita suht matalalla palkalla.
'
Käy kateeksi, kun nuoruuden paras ystäväni elää yksin sinkkuna. Hän käy osa-aikaisesti akateemisessa työssä, jossa on nähtävästi hyvä palkka. Harmittaa, kun en itse aikoinaan suunnannut lukioon ja sieltä sitten korkeakouluun, vaan menin sieltä mistä aita oli matalin, vaikka rahkeet olisivat riittäneet mielestäni korkeammallekin. Hän asuu vuokralla ja pystyy muuttamaan halutessaan helposti ja nopeasti. Hän on aina viihtynyt hyvin myös yksin, matkustelee paljon kaukokohteissa ja jopa asuu lyhyitä jaksoja ulkomailla sekä elää niin rennolta vaikuttavaa elämää. Taas ihan kateellisena mietin tätä asiaa.
'
Tosin, tuo voi olla vain kullalla päällystetty mielikuva, jonka alta löytyy täysin erilainen todellisuus. Mutta hieman harmittaa käydä joskus harvoin (kerran yhdessä tai kahdessa vuodessa) hänen kanssaan kahvilla vaihtamassa kuulumisia, kun minun lapsiperhearkeni asuntolainoineen kuulostaa niin tylsältä tämän "levottoman sielun" elämän rinnalla. Hän ehtii tehdä ja kokea vuodessa vaikka ja mitä, kun minä en edes pohdiskelemalla keksi mitään hienoa ja mullistavaa vuoden kohokohtaa... Samassa veneessä olevia?
Kommentit (27)
Oi voi, mä en vaihtaisi mistään hinnasta elämääni lapsettoman kanssa. Minulla on yksi 3v lapsi. Enempää tuskimpa vaan tulee. Pahin uhmaikä vaikuttaa olevan takana. Vietämme erittäin harmoonista ihanaa elämää mieheni ja lapseni kanssa matkusteluineen kaikkineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkö osannut yhtään aavistaa millaista on lapsiperhearki ? Jos tuli yllätyksenä niin ihan hyvä ettet käynyt lukiota ja hakenut korkeakouluun.
Elämä on valintoja, eikä kannata vertailla omaa elämää muiden elämään. Pikkulapsiaikana lapsiperhearki on tasaista puurtamista, mutta jo lasten ollessa yläasteikäisiä voi vanhemmat tulla ja mennä vapaammin. Opiskelujen suhteen juna ei ole mennyt kohdallasi vielä ohi, nykyään ihmiset lähtevät yliopistoon viisikymppisinäkin. Tuttavasi saattaa valita tai olla valitsematta lapsiperhearjen myöhemmin jolloin sinulla on jo aikuiset lapset ja olet taas vapaa tekemään mitä haluat.
Itse olen kutakuinkin tuttavasi tilanteessa. Lapseton ja meneväinen. Olen onnellinen, mutta toisaalta kaipaan myös aloilleen asettumista, omaa kotia ja rutiineja elämään. Näillekin on aikansa, ehkä sitten myöhemmin.
Sama juttu meillä. En kadu lapsiani, mutta tällanen arki on syvältä ja rakkaus minun ja mieheni välillä melkein sammunut.haluan jotain uutta vaihtelun virkistykseksi.vaikka muuttaa toiselle paikkakunnalle..muttei se ole niin helppoa tällaisen perheen kanssa.
Mulla on samanlainen kaveri, mutta en ole kateellinen hänelle. Tehdään välillä yhdessä reissuja ja katselen aina innolla hänen ottamiaan kuvia ja kuuntelen mitä kaikkea on tehnyt.
Itse sain lapset 22-25 vuotiaana ja olen edelleen 40 vuotiaana tyytyväinen ratkaisuuni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse melko lähellä tuota kuvaamaasi ystävää, paitsi että olen parisuhteessa. Mietimme juuri että lähtisimme taas ensi vuonna pidemmäksi aikaa ulkomaille. Lapset eivät kuulu suunnitelmiimme, joten rahaa tulee jäämään käyttöön aika paljon kun sitä voi käyttää "vain itseensä". Olen vasta viime aikoina tajunnut etten luultavasti halua lapsia, joten on on ihanan vapauttavaa kun tietää että matkustamiselle ja omille haaveille ei olekaan niin sanotusti aikarajaa, vaan voi halutessaan lähteä ulkomaille pidemmäksi aikaa, valita asuinpaikkansa ja asumistyylinsä itse, eläköityä joitakin vuosia aiemmin ja tehdä valintoja lähinnä omien ja kumppaninsa mieltymysten mukaan.
Voi kuitenkin olla että ystäväsi kadehtii myös sinun elämääsi. Elämäsi on tasaisen onnellista, on perhe ja lapsia. Ehkä hän haluaisi itsekin parisuhteen ja pysyvämmän oman kodin, ja hermoilee ehtiikö saada lapsia ennen kuin on liian vanha siihen.
Miksi olla kateellinen, kun voisit keskittyä elämän pieniin iloihin ja nauttia perheesi kanssa? Älä vertaa elämääsi tämän kaverisi elämään, onhan se nyt selvää että elämäntilanteenne ovat erilaiset, kun sinulla on lapset ja kokopäivätyö(?) ja hänellä enemmän omaa aikaa yksin. En ymmärrä ihmisiä, joilla on tarve kadehtia kaikkea, vaikka omat asiat ovat ihan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ihme, että olet kateellinen tuollaisesta elämästä. Siinä on valtavasti hyviä puolia. Minäkin kadehdin nuorena opiskelijana serkkuani, joka oli rakentanut tuollaisen vapaan ja mielenkiintoisen, työssä käyvän ja paljon matkustelevan aikuisen ihmisen elämän. Olin kateellinen tuosta elämäntavasta niin kauan, kunnes saavutin sellaisen itse.
Kateus on hyödyllinen tunne, koska se kertoo, mitä itse haluaa ja mitä omasta elämästä mahdollisesti puuttuu.
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 15:58"]
Elämä on valintoja, eikä kannata vertailla omaa elämää muiden elämään.
[/quote]Miten muuten saat selville, mitä elämässä haluat, kuin tutkimalla vaihtoehtoja? -8
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 16:10"]
Olen itse melko lähellä tuota kuvaamaasi ystävää, paitsi että olen parisuhteessa. Mietimme juuri että lähtisimme taas ensi vuonna pidemmäksi aikaa ulkomaille. Lapset eivät kuulu suunnitelmiimme, joten rahaa tulee jäämään käyttöön aika paljon kun sitä voi käyttää "vain itseensä". Olen vasta viime aikoina tajunnut etten luultavasti halua lapsia, joten on on ihanan vapauttavaa kun tietää että matkustamiselle ja omille haaveille ei olekaan niin sanotusti aikarajaa, vaan voi halutessaan lähteä ulkomaille pidemmäksi aikaa, valita asuinpaikkansa ja asumistyylinsä itse, eläköityä joitakin vuosia aiemmin ja tehdä valintoja lähinnä omien ja kumppaninsa mieltymysten mukaan.
Voi kuitenkin olla että ystäväsi kadehtii myös sinun elämääsi. Elämäsi on tasaisen onnellista, on perhe ja lapsia. Ehkä hän haluaisi itsekin parisuhteen ja pysyvämmän oman kodin, ja hermoilee ehtiikö saada lapsia ennen kuin on liian vanha siihen.
[/quote]Joo, tuollainen elämä on mukavaa niin kauan, kunnes se lapsensaamispaniikki iskee. Tuosta on pysyväksi ratkaisuksi vain, jos ei satu haluamaan lapsia ollenkaan. Jos haluaa sekä vapautta että lapsia, joku kärsii. Epäreilua mutta totta.
Minulla vanhoista koulukavereista kaksi on lapsetonta ja en todellakaan ole heille kateellinen.
Toinen on nyt 52 vuotiaana vihdoin löytänyt onnen ja vakituisen suhteen ja tasapainon elämäänsä. Olen niin onnellinen hänen puolestaan.
Toinen on yksinäinen, mutta toki hänellä on ystäväpiiri, kenen kanssa reissaa ja kulkee. Mutta monesti soittaa iltaisin humalassa ja itkee elämäänsä. En ole kateellinen, vaan koen myötätuntoa häntä kohtaan.
Jokainen meistä valitsee itse, miten elämänsä kulkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saatat myöhemmin olla paljon onnellisempi kuin hän.
Vain lapset pitävät vanhusten puoleta laitoksissa (jos nyt hekään). Surullista on katsoa lapsettomia ikäihmisiä tässä työssä.
Ja paljon aikaisemminkin saatat olla onnellisempi. Siinä, missä sinulla on lapset, jotka järjestävät ihania juhlia ja tunnesiteet ovat vahvat, niin kateudesi kohde on ystäviensä varassa. Se side on seitinohut verrattuna verisiteisiin.
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 15:58"]Pikkulapsiaikana lapsiperhearki on tasaista puurtamista, mutta jo lasten ollessa yläasteikäisiä voi vanhemmat tulla ja mennä vapaammin.
[/quote]
Oliko tämä puhdasta vittuilua? "Vain" noin 14-20 vuotta (riippuen lasten lukumäärästä ja tekovälistä) tasaista puurtamista, ja JO sen jälkeen voi mennä ja tulla vapaammin? VAIN, JO? Voi hyvänen aika, kuulostaa ihan kamalalta sanoa noin taapero-arkeen väsyneelle - enää vain 10 vuotta, sitten voit jo mennä vapaammin :(.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinähän voit saada kaiken saman 10 vuoden päästä, kun lapsesi itsenäistyvät. Siten sinulla tulee olemaan kaikki: sekä lapset että matkusteluelämä
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 15:49"]
Etkö osannut yhtään aavistaa millaista on lapsiperhearki ? Jos tuli yllätyksenä niin ihan hyvä ettet käynyt lukiota ja hakenut korkeakouluun.
[/quote]Minulle on vasta tätä palstaa lukiessa selvinnyt, että kaikki eivät tosiaan tiedä. Vanhemmat ovat kertoneet yllättyneensä asioista, jotka ovat minusta olleet aivan itsestäänselviä, vaikka minulla ei lapsia olekaan.
Näin nuoresta näkökulmasta minä ainakin haluan mieluummin perhe-elämää, kuin sinkkuna matkailua ja "vapaata" elämää. Haluan jakaa elämäni kumppanini kanssa, välillä voi käydä pienellä reissulla, mutta ihanaa palata kotiin. Vauvakuumettakin on jo. Olen aina ollut kotona viihtyvää sorttia, välillä voi käydä lähikuppilassa ukon kanssa, muttei huvita muualle lähteä. Mieluummin kituuttelen oman perheen kanssa, kuin matkustelen itse tai kumppanin kanssa, varsinkaan paljoa.
N21
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 16:51"]
Sinähän voit saada kaiken saman 10 vuoden päästä, kun lapsesi itsenäistyvät. Siten sinulla tulee olemaan kaikki: sekä lapset että matkusteluelämä
[/quote]
Paitsi että opiskelevat lapset tarvitsevat usein sen verran paljon rahallista tukea, ettei se matkailu niin vain onnistu. Ja siinä missä se lapseton on noiden vuosien aikana maksanut asunnon velattomaksi ja säästänyt kunnon pesämunan, on lapsellisen rahat menneet haalareihin ja jääkiekkokerhoihin. Ei se lapsellisen elämä siis tästä näkökulmasta todellakaan ole "samalla tasolla" edes silloin kun lapset muuttavat kotoa, vaan valinnan mahdollisuudet ovat silloinkin huomattavasti rajatummat kuin lapsettomalla.
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 16:52"]
Hei, 10 vuotta menee nopeasti
[/quote]
No ei kyllä onneksi mene :o! Ihan hirveää jos elämästä noin 1/8:n jakso menisi "nopeasti".
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 18:27"]
Mutta sille, joka on halunnut lapsia, lapset ovat lisä elämään sen kaiken muun lisäksi.
Mutta tosiaan, on turha selittää, että nauttii lapsistaan, kun heti hyökkää palstavelat vakuuttamaan, että et voi olla onnellinen ja parisuhteesi on pilalla ja elämäsi kauheaa.
[/quote]
Älä tosiaan viitsi olkiukkoilla. Väitehän oli: "Sinähän voit saada kaiken saman 10 vuoden päästä, kun lapsesi itsenäistyvät. Siten sinulla tulee olemaan kaikki: sekä lapset että matkusteluelämä"
Ja tämä ei ole totta, koska samanlaista "matkusteluelämää" ei lapsellinen voi enää viettää kuin voisi jos hän ei olisi lapsia tehnyt. Tämän faktan toteaminen ei ole todellakaan sama asia kuin sanoisi että lapsellisen elämä on pilalla. Se elämä vaan on lopullisesti erilaista kuin lapsettomalla, eikä kukaan voi saada "kaikkea" koska yksi valinta väistämättä sulkee aina monia muita. Ei edes sen jälkeen kun lapset muuttaa kotoa.
Kumma että tätä luonnollista tosiasiaa vastaan pitää noin hyökätä - kyllähän useimmat lapselliset itsekin sanovat, että lapsettoman elämän huolettomuutta ei koskaan enää saa takaisin, saatika rahoja joita lapsiin on mennyt (ja yhä, tätä ei mitenkään kumoa se mahdollinen lapsista saatava onni!).