Naiset on oman elämänsä sivuhenkilöitä

Monen kihdalla niin, ei kaikkien.

Itselläni tuo aika kestää sen mitä lapset on pieniä. En aio alkaa vanhempieni omaishoitajaksi tms. Miehenkin elämää rajoittaa perhe tällä hetkellä enemmän kuin muut asiat. Oma valinta.

Tämä on totta jo ennen lapsia. Naiset haluaa olla miehelle objekteja. Mies on se päähenkilö joka tekee. Nainen on tekojen kohteena, eli sivuhenkilö. Sitten saa lapsia ja lapset on päähenkilöitä. Miten sen jälkeen? Uskotko, että tilanne muuttuu, jos ei ole koskaan elämässään osannut olla muussa kuin sivuosassa?

Jopa on kummallinen näkemys. Minä olen aina ollut oman elämäni tähtiroolissa. Lapsia en ole halunnut enkä miestä ole viitsinyt ottaa riesakseni, joten nämä yleisimmät pomottajat ovat loistaneet poissaolollaan.

Oletko muuten huomannut, että kun lapset lähtevät kotoa, hyvin moni rouva alkaa elää omaa elämäänsä? Mies taapertaa sitten siinä perässä ja ihmettelee, kuinka tässä näin pääsi käymään: lasten ohella hän oli vuosikausia passattavana ja paapottavana ja yhtäkkiä onkin niin outo olo, kun ei sapuska ole edessä ja kalsarit pestynä, kun rouva onkin harrastuksissaan. Parempi myöhään - ja sitten sitäkin pitempään!

Onkohan ap:llä mahdollisesti minkäänlaista omaa elämää kun tuollaisia miettii...

Kyllä mä olen ihan oman elämäni päähenkilö, ja mun lapsella on oma elämänsä. Miehen heitin pihalle, kun hän olisi halunnut käskyttää minua liikaa. Ihan oma valinta, elääkö elämänsä itse vai antaako sen jollekin muulle hallittavaksi.