Lue keskustelun säännöt.
Miksi äitini ei kannusta minua? Arvauksia saa heittää!
23.07.2015 |
Jos esimerkiksi haen kouluun tai työpaikkaa, hän sanoo että on vaikea päästä. Jos soitan kitaraa, hän kertoo missä voin käydä virityttämässä sen, niinkuin itse en voisi. Joululahjaksi sain kirjan, joka kertoo siitä, miten voi oppia käsittelemään pelkojaan. Nämä ovat pieniä esimerkkejä, joista jotenkin tullut tunne, että äitini ei usko minuun. Mitä arvelette, miksiköhän?
Kommentit (12)
Äitisi voi olla kateellinen sinulle.
Meilläkin äiti ja isä aina korostivat, että pitää hankkia koulutus ja ammatti, etenkin kun heillä itsellä ei ollut mahdollista käydä kouluja. sitten kun kävi koulun ja valmistui ja meni hyviin töihin, kannustusta ei tullut, kun se oli itsestään selvää, että niin kuuluu tehdä. Toiseksi siitä kehusta olis voinut ylpistyä. Omille kavereille äiti aina kehuskeli milloin milläkin, koska sai sillä lailla itsensä tärkeäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 12:40"]
Mun on vaan vaikea ymmärtää, että vaikka olisi epävarma ja vaikka olisi itse epäonnistunut, niin miksi joku äiti ei kokisi iloa jokaisesta lapsen onnistumisesta ja yrittäisi tukea niissä. Miten se on häneltä pois? Eikö se ole juuri hänenKIN ilonsa jos menestyn, kun olen hänen jälkikasvuaan?
Huomasin vasta aikuisena, että vanhempani eivät ole tunne-elämältään olleet kovin normaaleja. Omien tunteiden käsittelyä on sitten joutunut itse aikuisena hakemaan ja omalle lapselle täytyisi yrittää antaa paremmat eväät! -ap
[/quote]
Romanttinen äitimyytti! <3
Olen jo iso tyttö, varmaan siksi tätä mietin, että nämä asiat joskus täytyy käsitellä. (?) Lisäksi on hassua, että äitini odottaa, että viettäisin hänen kanssaan aikaa, itselläni ei ole siihen juurikaan kiinnostusta eikä mielestäni tarvitsekaan aikuisena olla. Minulla on yksi lapsi, ja tähän mennessä olen iloinnut hänen onnestaan, en kadehtinut. Oma lapsuus alkoi mietityttää, kun pikkulapsiakana tuntui vaikealta löytää mitään tunteita, suhtautumista tai keinoja lapseni kiukun tunteisiin. Teki mieli liueta paikalta tai suuttua, kuten omat vanhempani. Olen yrittänyt oppia kuitekin tukemaan häntä ja toivottavasti olen jotenkin onnistunutkin. -ap
[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 13:00"]
Olen jo iso tyttö, varmaan siksi tätä mietin, että nämä asiat joskus täytyy käsitellä. (?) Lisäksi on hassua, että äitini odottaa, että viettäisin hänen kanssaan aikaa, itselläni ei ole siihen juurikaan kiinnostusta eikä mielestäni tarvitsekaan aikuisena olla. Minulla on yksi lapsi, ja tähän mennessä olen iloinnut hänen onnestaan, en kadehtinut. Oma lapsuus alkoi mietityttää, kun pikkulapsiakana tuntui vaikealta löytää mitään tunteita, suhtautumista tai keinoja lapseni kiukun tunteisiin. Teki mieli liueta paikalta tai suuttua, kuten omat vanhempani. Olen yrittänyt oppia kuitekin tukemaan häntä ja toivottavasti olen jotenkin onnistunutkin. -ap
[/quote]
Aihe vapaako sitten on se paras paikka käsitellä tätä asiaa. Pelkäätkö suuttumista?! Kyllä lapselle pitää suuttuakin vai miten luulet hänen oppivan negatiivisten tunteiden käsittelyä. Ei koko ajan voida miettiä miten saataisiin kaikille kiva olo.
Ota asia esille neuvolassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 13:00"]
Olen jo iso tyttö, varmaan siksi tätä mietin, että nämä asiat joskus täytyy käsitellä. (?) Lisäksi on hassua, että äitini odottaa, että viettäisin hänen kanssaan aikaa, itselläni ei ole siihen juurikaan kiinnostusta eikä mielestäni tarvitsekaan aikuisena olla. Minulla on yksi lapsi, ja tähän mennessä olen iloinnut hänen onnestaan, en kadehtinut. Oma lapsuus alkoi mietityttää, kun pikkulapsiakana tuntui vaikealta löytää mitään tunteita, suhtautumista tai keinoja lapseni kiukun tunteisiin. Teki mieli liueta paikalta tai suuttua, kuten omat vanhempani. Olen yrittänyt oppia kuitekin tukemaan häntä ja toivottavasti olen jotenkin onnistunutkin. -ap
[/quote]
Tästä lastenpsykiatrit paljon puhuvatkin, miten vanhemmat pelkäävät vihastumista. Kielteisentunteiden kanssa ei opita tulemaan toimeen leikkimällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen miettinyt, onko hän minulle kateellinen. Äidilläni on huono itsetunto, itse olen kasvatukseeni nähden melko reipas. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän kompensoi sillä omaa epävarmuuttaan. Kaikille lapsille ei ole suotu normaaliin tunne-elämään kykeneviä vanhempia.
Kouluun ja töihin liittyvissä asiossa häntä ohjaa realismi, vaikka se on negatiisyyttää niin tottahan tuo on, että koulihin ja työpaikkoihin ei noin vaan mennä.
Mun on vaan vaikea ymmärtää, että vaikka olisi epävarma ja vaikka olisi itse epäonnistunut, niin miksi joku äiti ei kokisi iloa jokaisesta lapsen onnistumisesta ja yrittäisi tukea niissä. Miten se on häneltä pois? Eikö se ole juuri hänenKIN ilonsa jos menestyn, kun olen hänen jälkikasvuaan?
Huomasin vasta aikuisena, että vanhempani eivät ole tunne-elämältään olleet kovin normaaleja. Omien tunteiden käsittelyä on sitten joutunut itse aikuisena hakemaan ja omalle lapselle täytyisi yrittää antaa paremmat eväät! -ap
[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 12:40"]
Mun on vaan vaikea ymmärtää, että vaikka olisi epävarma ja vaikka olisi itse epäonnistunut, niin miksi joku äiti ei kokisi iloa jokaisesta lapsen onnistumisesta ja yrittäisi tukea niissä. Miten se on häneltä pois? Eikö se ole juuri hänenKIN ilonsa jos menestyn, kun olen hänen jälkikasvuaan?
Huomasin vasta aikuisena, että vanhempani eivät ole tunne-elämältään olleet kovin normaaleja. Omien tunteiden käsittelyä on sitten joutunut itse aikuisena hakemaan ja omalle lapselle täytyisi yrittää antaa paremmat eväät! -ap
[/quote]
Mitä tulee vanhempiisi...niin millainen oli heidän oma lapsuus, jos ei ole itse saanut kodin turvaa ja hoivaa niin ei auttamatta osaa antaa sitä omille lapsille.
Olet iso tyttö jo niin miksi annat äitisi vaikuttaa itseesi?! Ei ihmisen kanssa jolta et saa tarvitsemaasi arvostusta ole mikään pakko olla tekemisissä. Vietä aikaasi empatiakykyisten ja täyspäisten ihmisten kanssa!