Selittäkää, miten jollakin lapsiperheellä talous

Onko siis tavallista vai outoa, että lapsella ei ole uimahousuja, lenkkareita tai reppua?

koulukirjat kassissa, feikkicroksit jalassa ja uimaan ei voi mennä.

Joku äkillinen tapahtuma on voinut heilauttaa talouden aivan persiilleen. Jos tuollainen on jatkuvaa niin sitten on kyllä elämänhallinnassa jotakin häikkää..

Mee sinä muka tietoines johonki pois!

Äkilliset arvaamattomat menot, suuret turhat lainat (epäonnistunut yritystoiminta), sairastuminen, yksinhuoltajuus/puolison kuolema, opiskelu, työttömyys... mitä näitä nyt on....

En usko että onkaan, mutta esimerkiksi omat vanhempani eivät halunneet ostaa meille lapsille mitään. Jos ei saatu lahjoitusvaatteita niin käytettiin pieniä ja rikkinäisiä. Eli tosiaan voi olla idioottivanhempia, mutta kärsijöitä ovat ne lapset. Omat vanhempani priorisoivat viinan ja tupakan lastenvaatteiden edelle. Olen onnellinen että saimme lahjoituksia.

Voisin selittää mutten jaksa.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 15:14"]

Joku äkillinen tapahtuma on voinut heilauttaa talouden aivan persiilleen. Jos tuollainen on jatkuvaa niin sitten on kyllä elämänhallinnassa jotakin häikkää..

[/quote]Köyhyys on pohjimmiltaan elämänhallinnan puutetta. Köyhälle voisi antaa miljoonan, ja kohta oltaisiin taas puilla paljailla.

Opiskelijat saavat hyvin vähän tuloja, mutta he eivät ole köyhiä, koska useimmilla elämänhallinta toimii.

Siksi, ettei ne uimahousut, reppu tai lenkkarit ole ikinä ainoita asioita, joita pitää ostaa.

Tupakointi, baareissa käyminen, lainat ja varsinkin niiden hoitamatta jättäminen. Turha väittää muuta.

Nämä mitä itse tunnen ovat perinteisiä sossupummeja. Ovat kuitenkin merkkitietoisia ettei joku finlaysonin parin euron uimapuku kelpaa.

Osalla varmasti ihan elämän- ja taloudenhallinan puutetta. Mutta on myös niitä, jotka joutuvat kituuttamaan pitkiä aikoja todella pienillä tuloilla (työttömyyttä, sairautta jne.)  ja siinä vaiheessa kun säästötkin on syöty, ei voi kuin nipistää kaikesta mahdollisesta. Ei paljon elämänhallinta auta, jos kaikki kulut on jo minimissä, lisätuloja ei onnistu saamaan ja ihan perustarpeita varten joutuu laskemaan euroja. Lapsiperheessä kuitenkin tulee noita pieniä kuluja koko ajan, pitää ostaa vaatteita, reppua, synttärilahjaa, muutama euro koulun retkeen, sitten meneekin polkupyörän rengas puhki jne. Niistä kertyy äkkiä köyhälle iso summa.

Kirpparilta ei aina löydä tarvitsemaansa.

Pyytäminen ei aina ole avuttomuutta vaan neuvokkuutta. Tyhmempi ottaisi pikavipin tai ostaisi laskematta, jääkö loppukuuksi rahaa ruokaa. Minä autan mielelläni, vaikka on olemassa se "riski", että apu menee osoitteeseen, jossa kyse ei välttämättä ole oikeasta tarpeesta vaan siitä että vanhemmat haluaa mielummin käyttää rahansa kaljaan. En kuitenkaan hirveästi häviä, jos satun antamaan tällaiseen perheeseen lenkkarit, joista kirpparilla voisin ehkä saada jopa 2 euroa...

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 15:18"]

En usko että onkaan, mutta esimerkiksi omat vanhempani eivät halunneet ostaa meille lapsille mitään. Jos ei saatu lahjoitusvaatteita niin käytettiin pieniä ja rikkinäisiä. Eli tosiaan voi olla idioottivanhempia, mutta kärsijöitä ovat ne lapset. Omat vanhempani priorisoivat viinan ja tupakan lastenvaatteiden edelle. Olen onnellinen että saimme lahjoituksia.

[/quote]Meillä raha kului vekseleihin, kauppalaskuun, vanhoihin traktoreihin ja autoihin sekä kahviin ja tupakkaan.

Isä oli vuosia ainoa joka kävi töissä, eikä hänen maailmassaan ollut sellaista kuin lasten kulut. Olisi hän ostanut meille yhtä ja toista, mutta äiti piti sitä tuhlauksena. "Säästettiin" ja syötiin perunaa.

Kun äiti lähti töihin, kuukausipalkka saattoi mennä isän velkoihin, jollei hän satsannut itseensä. Sinänsä hyvä että hoiti hampaansa, mutta se että matkustaa eikä anna lapsen ostaa vaikka pyyhekumia omalla rahalla on jo hulluutta.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 15:36"]

Osalla varmasti ihan elämän- ja taloudenhallinan puutetta. Mutta on myös niitä, jotka joutuvat kituuttamaan pitkiä aikoja todella pienillä tuloilla (työttömyyttä, sairautta jne.)  ja siinä vaiheessa kun säästötkin on syöty, ei voi kuin nipistää kaikesta mahdollisesta. Ei paljon elämänhallinta auta, jos kaikki kulut on jo minimissä, lisätuloja ei onnistu saamaan ja ihan perustarpeita varten joutuu laskemaan euroja. Lapsiperheessä kuitenkin tulee noita pieniä kuluja koko ajan, pitää ostaa vaatteita, reppua, synttärilahjaa, muutama euro koulun retkeen, sitten meneekin polkupyörän rengas puhki jne. Niistä kertyy äkkiä köyhälle iso summa.

Kirpparilta ei aina löydä tarvitsemaansa.

Pyytäminen ei aina ole avuttomuutta vaan neuvokkuutta. Tyhmempi ottaisi pikavipin tai ostaisi laskematta, jääkö loppukuuksi rahaa ruokaa. Minä autan mielelläni, vaikka on olemassa se "riski", että apu menee osoitteeseen, jossa kyse ei välttämättä ole oikeasta tarpeesta vaan siitä että vanhemmat haluaa mielummin käyttää rahansa kaljaan. En kuitenkaan hirveästi häviä, jos satun antamaan tällaiseen perheeseen lenkkarit, joista kirpparilla voisin ehkä saada jopa 2 euroa...

[/quote]

Nimenomaan näin. Meillä rahaa on ihan riittävästi, mutta kyllä minä silti vähän kauhistelen miten juuri noihin pikkujuttuihin menee rahaa! Kaverin synttärit on ainakin kympin, uimareissua varten piti antaa kymppi myös (bussimatkat+uimamaksu), pyörästä puhkesi kumi (11 e), reppu oli rikki ja piti ostaa uusi (20e), kävi tervehtimässä vanhaa ystävää joka muutti toiselle puolelle kaupunkia (5 e matkoihin) jne...ja lapsia on kolme. Ja kun joku nyt kumminkin tulee sanomaan että ei se reppu hajoa joka kuukausi niin ei, ei hajoakaan. Ensi kuussa hajoaa sitten lenkkarit tai tarvitsee uudet silmälasit tai jotakin muuta vastaavaa. Aina tulee jotain. Me onneksi selviämme siitä, moni muu ei.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 15:44"][quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 15:36"]

Osalla varmasti ihan elämän- ja taloudenhallinan puutetta. Mutta on myös niitä, jotka joutuvat kituuttamaan pitkiä aikoja todella pienillä tuloilla (työttömyyttä, sairautta jne.)  ja siinä vaiheessa kun säästötkin on syöty, ei voi kuin nipistää kaikesta mahdollisesta. Ei paljon elämänhallinta auta, jos kaikki kulut on jo minimissä, lisätuloja ei onnistu saamaan ja ihan perustarpeita varten joutuu laskemaan euroja. Lapsiperheessä kuitenkin tulee noita pieniä kuluja koko ajan, pitää ostaa vaatteita, reppua, synttärilahjaa, muutama euro koulun retkeen, sitten meneekin polkupyörän rengas puhki jne. Niistä kertyy äkkiä köyhälle iso summa.

Kirpparilta ei aina löydä tarvitsemaansa.

Pyytäminen ei aina ole avuttomuutta vaan neuvokkuutta. Tyhmempi ottaisi pikavipin tai ostaisi laskematta, jääkö loppukuuksi rahaa ruokaa. Minä autan mielelläni, vaikka on olemassa se "riski", että apu menee osoitteeseen, jossa kyse ei välttämättä ole oikeasta tarpeesta vaan siitä että vanhemmat haluaa mielummin käyttää rahansa kaljaan. En kuitenkaan hirveästi häviä, jos satun antamaan tällaiseen perheeseen lenkkarit, joista kirpparilla voisin ehkä saada jopa 2 euroa...

[/quote]

Nimenomaan näin. Meillä rahaa on ihan riittävästi, mutta kyllä minä silti vähän kauhistelen miten juuri noihin pikkujuttuihin menee rahaa! Kaverin synttärit on ainakin kympin, uimareissua varten piti antaa kymppi myös (bussimatkat+uimamaksu), pyörästä puhkesi kumi (11 e), reppu oli rikki ja piti ostaa uusi (20e), kävi tervehtimässä vanhaa ystävää joka muutti toiselle puolelle kaupunkia (5 e matkoihin) jne...ja lapsia on kolme. Ja kun joku nyt kumminkin tulee sanomaan että ei se reppu hajoa joka kuukausi niin ei, ei hajoakaan. Ensi kuussa hajoaa sitten lenkkarit tai tarvitsee uudet silmälasit tai jotakin muuta vastaavaa. Aina tulee jotain. Me onneksi selviämme siitä, moni muu ei.
[/quote]
Niistä selviää kun ei mene siihen viinaan ja tupakkaan rahaa. Meillä oli kumpikin vanhempi vuosikausia työttömänä laman aikana, mutta pään sai sekaisin helposti useampana päivänä viikossa. Rahan arvo nyt vaan oli ja on suhteellista. 15 euron lenkkarit on kalliit, 18 euron pakki olutta on kohtuuhintaista.

5

meillä on ihan tavallinen perhe, ei viinaa eikä tupakkaa ja kaikki rahat menee ns. ruokaan, lääkkeisiin ja muuhun ihan arkipäivän elämään. pärjätään jos ei tule suurempia yllätyksiä mutta säästöön ei kyllä saada juuri mitään koska liikoja EI ole.

meillä on meinannut kaatua talous mm. auton hajoamiseen, pyykinpesukoneen hajoamiseen, koiran leikkaukseen ja lapsen sairaalamaksuihin. ei kovin kummallisia juttuja mutta kalliita jos niihin ei ole budjetoinut. yhdelle kuulle saattaa lapsiperheellisillä osua useammat kaverisynttärit tai muut juhlat, ja niitä vaatteitakin on PAKKO ostaa aina aika-ajoin. 

tervetuloa lapsiperheelliseksi ns. keskituloiseksi, ei nimittäin kannata!

Mutta luulisi, että reppu, lenkkarit ja uimahousut ovat aikalailla ostoslistan kärjessä?

No, kai minä sitten olen poikkeus, kun pienistä tuloistani saan kaiken lapsilleni... tai sitten vaan pihistän omista tarpeistani!

Mutta sitä minä en ymmärrä, miten lapsiperheellä, jossa on vaikkapa 3 tai 4 lasta, ja rouva on kotona ja isä on töissä, on varaa ostaa tai jopa rakennuttaa omakotitalo!

Okei, ehkä pariskunta on aloittanut "nuorena" jolloin on ostettu pieni rivaripätkä tai kerrostalo-osake. Sitten siirrytty pieneen omakotitaloon ja sitten perheen kasvaessa vähän suurempaan. Opiskelujen aikana tietenkin. Ja jos oletetaan, että neljän lapsen äiti on ollut joko raskaana tai kotona hoitamassa lapsia ja isä on ollut se pääasiallinen rahantuoja talouteen, niin miten helkkarissa voidaan silti rakennuttaa ok-talo??

Ja ei, isä ei ole insinööri mutta eipä se äitikään mikään kaupankassa ole.

No jos ei olisi ollut luottokorttia niin esim. meillä olisi minun tili tyhjentynyt lähes kokonaan auton huollon takia. Huoltoon meni siis yli 1000e rahaa. Ei silloin olisi ollut varaa ostaa mitään ylimääräistä, saati varaa ajella autolla sinne missä kirpparit ovat. Miehen rahoilla olisi maksettu lainat ja laskut. Jos tilanne on pysyvä, niin sitten epäilisin samaa kuin sinä, eli että rahat menee vääränlaisiin tarkoituksiin.