Lue keskustelun säännöt.
vaikeat mt-ongelmat pilaavat elämäni
16.08.2015 |
Hoitoa on hankala saada. Mielenterveystoimsitosta ei saa kuin lääkkeitä ja muutaman kerran vuodessa tapaamisia, ns keskusteluapua. Kohta sekin loppuu ja jään tyhjän päälle. Eläkkeellä tässä ollaan, rahasta ainainen pula. En saa enää kelan kuntoutuspsykoterapiaa. Tuntuu että olen kaikista menetetty tapaus. Itsellä ei ole varaa maksaa psykoterapiaa yksin.
Kommentit (23)
Mitä sairauksia sulla sitten on?
Vaikea sanoa mitään tietämättä onko sulla paniikkihäiriö, skitsofrenia, kakssuuntanen vaimikä. Tuttuani oltiin lykkäämässä eläkkeelle epävakaapersoona, kaksisuuntainen ja paniikkihäiriö diagnooseilla - tällä hetkellä käy kokopäiväisenä töissä ja kiittää luojaa ettei suostunut eläkkeeseen. Parempi olo kun koko aikana kun kävi "hoidoissa" ja söi lääkkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalla kohdallani toivon että olisin vain luottanut itseeni elämässä sen sijaan että hain alunperin apua. Tuntuu että se avun hakeminen vain laukaisi kierteen, enkä pääse enää omille jaloilleni. Roikun löysässä hirressä jne. Minusta tuli liian riippuvainen. Omalla kohdallani olen myös erittäin tarkka kenelle ja kuinka monelle puhun itsestäni, joten randomeille puhuminen tuntuu vähän itsensä huoraamiselta henkisellä tasolla. Varsinkin kun ihmiset vaihtuu tiuhaan.
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 23:56"]
Muutama vaihtoehto: Psykoterapia julkisella puolella (lakisääteinen mutta käytännössä saa harvoin), terapiaryhmät, kuntouttavat ryhmät, sielunhoito tai keskustelut diakonin/papin/sairaalapastorin kanssa (ev.lut, ilmaista, etsi joku jolla kokemusta mt-asioista, ei tarvitse olla uskova tai kuulua kirkkoon), vertaistuki (mielenterveysyhdistys ym.)
[/quote]
En ole päässyt julkisen puolen psykoterapiaan. Sitä saa TODELLA harvat. Eli käytännössä suurin osa ei koskaan. Sh:n antama keskustelu ei ole psykoterapiaa. Vertaistukea olen käyttänyt. Omissa ongelmissani se on jopa vähän pahentanut omaa ahdistustani. ap