vaikeat mt-ongelmat pilaavat elämäni

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 15:29"]

No kerro kirjoita tähän mitkä on ne aihepiirit huolen aiheet mitkä siellä mielessä pyörii, jos haluat? Masennuksen kanssa voi tasapainoitella ja jokainen päivä on uusi. Näetkö ystäviä? Ja miten on tuo mielenkiinnon kohteet? Liikkuminen ja asioiden hoito jne :) Mikä on hankalista arjessa? Kerro :)

[/quote]


Ei ole mitään erityisiä huolenaiheita vaan kaksi vakavaa psyykkistä sairautta. En pysty kauheasti kodin ulkopuolella liikkumaan. Hankalinta on se, että rintaa puristaa, tuntee sekoavansa ja se tunne ettei kestä enää. ap

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 15:43"]3:n viesti oli kyllä taas niin järjettömän typerä oikeissa ongelmissa painivalle ihmiselle. Nämä pirteys- lässytykset eivät auta ketään. Jos niistä olisi apua, masentuneita ei olisi. Parempi, että säästät tsemppihalipusipusi- viestisi itsesi kaltaisille hömpille, joilla elämän suurin ongelma on vääränsävyinen lenkkivaate. 
[/quote] Jokainen auttaa tavallaan, sulla negatiivinen asenne? Mistä sinä voit tietää miten toinen ottaa toisen palautteen? Vai pitääkö se jättää sanomatta, ihan vain siksi, että joku ei ehkä pidä. Kerro toki paremmin jos tiedät???

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 15:43"]3:n viesti oli kyllä taas niin järjettömän typerä oikeissa ongelmissa painivalle ihmiselle. Nämä pirteys- lässytykset eivät auta ketään. Jos niistä olisi apua, masentuneita ei olisi. Parempi, että säästät tsemppihalipusipusi- viestisi itsesi kaltaisille hömpille, joilla elämän suurin ongelma on vääränsävyinen lenkkivaate. 
[/quote] Mistä muuten tiedät minkalaisissa vaatteissa toinen kulkee? Stereotypiointi ilman, että edes tietää kelle kirjoittaa...ei toimi. Täällä kirjoitetaan anonyyminä.

Homeopatiasta saattaisi olla apua tilanteessasi. Oletko kokeillut?

Tiedän tunteen, ap. Olen vasta kolmekymppinen mutta pahalla traumataustalla varustettu, eikä tähän määrään ongelmia ole mitään lääkettä keksittykään...masennus on ollut jo 15 vuotta rinnalla, uusiutuu aina vaan, ahdistushäiriö on niin paha että olen ollut suljetulla hoidossa sen takia (ja kävin viimeksi eilen päivystyksessä kuuntelemassa tätä "sun pitää vaan rentoutua"-skeidaa), mieli vilisee takaumia ja inhottavia muistoja 24/7, dissosiaatiota on, ajoittaista todellisuudentajun pettämistä...ainoa "apu" jota saan, on keskusteluapu pari kertaa kuussa. Hoitaja on ihan ok muttei todellakaan parhaasta päästä. Lääkäreitä on ollut laidasta laitaan.

Ainoan konkreettisen avun olen saanut lääkkeistä; lähinnä rauhoittavista. Tekevät välinpitämättömäksi, se on taivaanmannaa tämmöiselle joka on jatkuvasti tunteellinen ja ahdistunut. En yhtään ihmettele, miksi niin moni mt-ongelmainen sortuu huumeisiin.

t. rauhoittavia naamaan

Se on se eläke mikä estää sun hoidon saannin. Jos olet pysyvällä eläkkeellä, niin ei mitään kuntoutusta enää saa. Kaikkihan tähtää siihen, että susta tulisi tuottava henkilö vielä yhteiskunnalle. Eläke on ikään kuin luovutus, että susta ei enää tule mitään. Sun täytyy vain yrittää löytää apua itseksesi, meditaatiota, joogaa, ulkoilua luonnossa jne.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 18:56"][quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 15:29"]

No kerro kirjoita tähän mitkä on ne aihepiirit huolen aiheet mitkä siellä mielessä pyörii, jos haluat? Masennuksen kanssa voi tasapainoitella ja jokainen päivä on uusi. Näetkö ystäviä? Ja miten on tuo mielenkiinnon kohteet? Liikkuminen ja asioiden hoito jne :) Mikä on hankalista arjessa? Kerro :)

[/quote]


Ei ole mitään erityisiä huolenaiheita vaan kaksi vakavaa psyykkistä sairautta. En pysty kauheasti kodin ulkopuolella liikkumaan. Hankalinta on se, että rintaa puristaa, tuntee sekoavansa ja se tunne ettei kestä enää. ap
[/quote] Elikäs paniikkihäiriöstä kärsit. Tai se kuva tuli. Onko sulla läheisiä ystäviä? Paniikkihäiriä pahenee yleensä jos jää neljän seinän sisään. Koti on turvasatama sulle. Oletko kokeillut sellaista, että teet suunnitelman itselle päivästä ja kulusta. Ja aloitat itselle mielekkäillä asioilla. Esim näin. A B C , kolme asiaa mitkä toteutat päivän aikana, ja sitten tulet takaisin "turvasatamaan".Ja jos tuntuu, että et voi, niin palaat takaisin. Paniikkihäiriö pahenee jos et altista itseä joillekkin tilanteille ja keräät paljon sisällä ollessa jännitteitä ja jopa niitä ajatuksia mieleen, mitkä ei ehkä vastaa todellisuutta. Paniikkihäiriössä ihminen supistaa omaa tilaa, ja lopuksi on umpikujassa, tee siitäntilasta nyt itselle suirempi. Tee lista itselle, mitkä on niitä asioita mitä haluat tehdä ja mitkä pitää toteuttaa. Jos sulla on paniikkihäiriö, niin ne on oikeasti vain tuntemuksia mitä sun kehossa herää. Mitään ei pahaa tuu tapahtumaan.Oon pahoillani, ja tuut oikeasti pääsemään kyllä eroon tuosta, se ei oo lopullista. Mulla on itsellä ollutbpaniikkihäiriö ja siinä on jo vuosia, täytyy vaan uskaltaa elää uudestaan jossain vaiheessa. Mitä ajatuksia sulla herää ulos lähtemisestä?

Ap, potkonharrastsmut sitä joogaa? Entä kotona venyttelyä...Jooga on siinä mielessä hyvä, että siinä saat kehonhallintaa itselle ja se vahvistaa myös mieltä ja tuo rauhoittavaa oloa itselle. Keskittymiskyky kasvaa. Väitän oikeestikkin, että ihan perusjooga voi jopa parantaa paniikkihäiriön. Hengotysharjoituksetkin on erittäin tehokkaita.

Ap. Minkä ikäinen olet?
T. Toinen samassa jamassa oleva eläkeläinen

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 15:43"]3:n viesti oli kyllä taas niin järjettömän typerä oikeissa ongelmissa painivalle ihmiselle. Nämä pirteys- lässytykset eivät auta ketään. Jos niistä olisi apua, masentuneita ei olisi. Parempi, että säästät tsemppihalipusipusi- viestisi itsesi kaltaisille hömpille, joilla elämän suurin ongelma on vääränsävyinen lenkkivaate. 
[/quote]
Mulla on ollut ihan todella vaikeita mt-ongelmia, ja olen täysin samoilla linjoilla kolmosen kanssa. Vähättelet nyt rankasti toisen kokemusta. Ei se mitään. Sulla on varmasti paha olla.

Millainen keskusteluapu auttaa sinua parhaiten? Sitä kai kuitenkin helpoiten saatavilla.

Hei et oo mikään menetetty tapaus, soita tkhon, tai vaikka suoraan siihen paikkaan missä on aiemmin ollut hoitoyhteys ja selitä oma tilanne. Lääkäri kirjoittaa lähetteen tästä, jos käy siellä ja pääset juttelemaan. Myös terveyskeskuksissa pääsee myös hoitajan pakeille jutustelemaan. Ei kannata hätäillä ja liikaa upota avuttomuuden tunteeseen. Jos mielessä pyörittelee sitä koko ajan, että tämä ei onnistu ja tämäkään ei onnistu, niin se vaan lietsoo tunteita huonoon suuntaan. Liiku, syö hyvin rentoudu, näe ystäviä, lue...tee asioita josta nautit itse. :) Asiat järjestyy kyllä :) Ei saa luovuttaa ja positiivisia asioita nyt mieleen siellä :) :) Ja ulos ehtii hyvin vielä raikkaaseen ilmaan! :)

Oletko harrastanut ikinä joogaa? Sekin voi tulla halvemmaksi jopa, kuin psykoterapia ja siinä saa kuule ajatukset muualle. Entä ystävälle soitto omista huolista ja murheista,tai jopa kahville meno ja voithan ystävää myös pyytää lähtemään kahville tai kutsua kylään.

Niin, olen siis sairaanhoitajalla keskusteluavussa kyllä. Mutta eihän se ole mitään psykoterapiaa, vaan pelkästään keskusteluapua. Lähinnä kysellään mitä kuuluu ja onko lääkitys ok ja onko jotain tapahtunut, sitten ulos. Olen siis ollut vuosia psykiatrisessa hoidossa eikä heillä ole resursseja tavata kuin harvoin. Jonot on niin pitkät tässä kaupungissa. ap

No kerro kirjoita tähän mitkä on ne aihepiirit huolen aiheet mitkä siellä mielessä pyörii, jos haluat? Masennuksen kanssa voi tasapainoitella ja jokainen päivä on uusi. Näetkö ystäviä? Ja miten on tuo mielenkiinnon kohteet? Liikkuminen ja asioiden hoito jne :) Mikä on hankalista arjessa? Kerro :)

3:n viesti oli kyllä taas niin järjettömän typerä oikeissa ongelmissa painivalle ihmiselle. Nämä pirteys- lässytykset eivät auta ketään. Jos niistä olisi apua, masentuneita ei olisi. Parempi, että säästät tsemppihalipusipusi- viestisi itsesi kaltaisille hömpille, joilla elämän suurin ongelma on vääränsävyinen lenkkivaate. 

Ootko kokeillut löytää netistä vertaistukea/keskusteluapua? Usein saman kokenut on paljon parempi keskustelukumppani kuin "alan ammattilainen".

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 19:51"]

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 18:56"][quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 15:29"] No kerro kirjoita tähän mitkä on ne aihepiirit huolen aiheet mitkä siellä mielessä pyörii, jos haluat? Masennuksen kanssa voi tasapainoitella ja jokainen päivä on uusi. Näetkö ystäviä? Ja miten on tuo mielenkiinnon kohteet? Liikkuminen ja asioiden hoito jne :) Mikä on hankalista arjessa? Kerro :) [/quote]


Ei ole mitään erityisiä huolenaiheita vaan kaksi vakavaa psyykkistä sairautta. En pysty kauheasti kodin ulkopuolella liikkumaan. Hankalinta on se, että rintaa puristaa, tuntee sekoavansa ja se tunne ettei kestä enää. ap [/quote] Elikäs paniikkihäiriöstä kärsit. Tai se kuva tuli. Onko sulla läheisiä ystäviä? Paniikkihäiriä pahenee yleensä jos jää neljän seinän sisään. Koti on turvasatama sulle. Oletko kokeillut sellaista, että teet suunnitelman itselle päivästä ja kulusta. Ja aloitat itselle mielekkäillä asioilla. Esim näin. A B C , kolme asiaa mitkä toteutat päivän aikana, ja sitten tulet takaisin "turvasatamaan".Ja jos tuntuu, että et voi, niin palaat takaisin. Paniikkihäiriö pahenee jos et altista itseä joillekkin tilanteille ja keräät paljon sisällä ollessa jännitteitä ja jopa niitä ajatuksia mieleen, mitkä ei ehkä vastaa todellisuutta. Paniikkihäiriössä ihminen supistaa omaa tilaa, ja lopuksi on umpikujassa, tee siitäntilasta nyt itselle suirempi. Tee lista itselle, mitkä on niitä asioita mitä haluat tehdä ja mitkä pitää toteuttaa. Jos sulla on paniikkihäiriö, niin ne on oikeasti vain tuntemuksia mitä sun kehossa herää. Mitään ei pahaa tuu tapahtumaan.Oon pahoillani, ja tuut oikeasti pääsemään kyllä eroon tuosta, se ei oo lopullista. Mulla on itsellä ollutbpaniikkihäiriö ja siinä on jo vuosia, täytyy vaan uskaltaa elää uudestaan jossain vaiheessa. Mitä ajatuksia sulla herää ulos lähtemisestä?

[/quote]


Ei ole paniikkihäiriötä. On helppo sanoa toiselle, että ne on "vain ajatuksia" yms. Mieluumin sisällä kun ulkona itkuisena ja sekavana ahdistuksesta. On niin paljon päässä vikaa ja kun psykoterapiaa ei saa kelan tukemana kuin sen kolme vuotta. Psykoterapia auttoi mua mutta se loppui "kesken". mulla on niiin paljon ongelmia, että niiden setviminen kestää. huoh. ap

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 23:50"][quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 19:51"]

[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 18:56"][quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 15:29"] No kerro kirjoita tähän mitkä on ne aihepiirit huolen aiheet mitkä siellä mielessä pyörii, jos haluat? Masennuksen kanssa voi tasapainoitella ja jokainen päivä on uusi. Näetkö ystäviä? Ja miten on tuo mielenkiinnon kohteet? Liikkuminen ja asioiden hoito jne :) Mikä on hankalista arjessa? Kerro :) [/quote]


Ei ole mitään erityisiä huolenaiheita vaan kaksi vakavaa psyykkistä sairautta. En pysty kauheasti kodin ulkopuolella liikkumaan. Hankalinta on se, että rintaa puristaa, tuntee sekoavansa ja se tunne ettei kestä enää. ap [/quote] Elikäs paniikkihäiriöstä kärsit. Tai se kuva tuli. Onko sulla läheisiä ystäviä? Paniikkihäiriä pahenee yleensä jos jää neljän seinän sisään. Koti on turvasatama sulle. Oletko kokeillut sellaista, että teet suunnitelman itselle päivästä ja kulusta. Ja aloitat itselle mielekkäillä asioilla. Esim näin. A B C , kolme asiaa mitkä toteutat päivän aikana, ja sitten tulet takaisin "turvasatamaan".Ja jos tuntuu, että et voi, niin palaat takaisin. Paniikkihäiriö pahenee jos et altista itseä joillekkin tilanteille ja keräät paljon sisällä ollessa jännitteitä ja jopa niitä ajatuksia mieleen, mitkä ei ehkä vastaa todellisuutta. Paniikkihäiriössä ihminen supistaa omaa tilaa, ja lopuksi on umpikujassa, tee siitäntilasta nyt itselle suirempi. Tee lista itselle, mitkä on niitä asioita mitä haluat tehdä ja mitkä pitää toteuttaa. Jos sulla on paniikkihäiriö, niin ne on oikeasti vain tuntemuksia mitä sun kehossa herää. Mitään ei pahaa tuu tapahtumaan.Oon pahoillani, ja tuut oikeasti pääsemään kyllä eroon tuosta, se ei oo lopullista. Mulla on itsellä ollutbpaniikkihäiriö ja siinä on jo vuosia, täytyy vaan uskaltaa elää uudestaan jossain vaiheessa. Mitä ajatuksia sulla herää ulos lähtemisestä?

[/quote]


Ei ole paniikkihäiriötä. On helppo sanoa toiselle, että ne on "vain ajatuksia" yms. Mieluumin sisällä kun ulkona itkuisena ja sekavana ahdistuksesta. On niin paljon päässä vikaa ja kun psykoterapiaa ei saa kelan tukemana kuin sen kolme vuotta. Psykoterapia auttoi mua mutta se loppui "kesken". mulla on niiin paljon ongelmia, että niiden setviminen kestää. huoh. ap
[/quote]

Oletko 24 v ja sinulla on OCD?

Muutama vaihtoehto: Psykoterapia julkisella puolella (lakisääteinen mutta käytännössä saa harvoin), terapiaryhmät, kuntouttavat ryhmät, sielunhoito tai keskustelut diakonin/papin/sairaalapastorin kanssa (ev.lut, ilmaista, etsi joku jolla kokemusta mt-asioista, ei tarvitse olla uskova tai kuulua kirkkoon), vertaistuki (mielenterveysyhdistys ym.)