Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kontrollinhaluiset tapailumiehet - mikä avuksi?
13.03.2022 |
Jostain syystä chattailyn ja viimeistään kahvilatapaamisen jälkeen miehet ovat ainakin omalla kohdallani muuttuneet ahdistavan omistushaluisiksi ja kontrolloiviksi. He haluaisivat viedä kaiken vapaa-aikani ja jutella kaikki illat (siis noin 1-3 tuntia per ilta, mikä alkaa vähitellen uuvuttaa ja jopa kyllästyttää, kun olisi muutakin tekemistä).
Oma kiinnostukseni heitä kohtaan ei ole kehittynyt samassa tahdissa ja kun ensimmäisen kerran sanon, että olisi pakko keskittyä ihan arkielämän velvollisuuksiinkin (työ, kotityöt, perhesuhteet, muut kaverit), he hermostuvat. Se draamailu ahdistaa ainakin itseäni ja vähentää miehen kiinnostavuutta kumppanina. Mitä teen väärin ja miten pääsisin näistä tilanteista siististi eroon?
Kommentit (30)
Kuulostaa tutulta. Pappamaisia suukko- ja ruusuemojeita alkaa satelemaan, ekoilla treffeillä pyydetään viikonloppumatkalle, tapaamisehdotuksia satelee koko ajan ja tunkeilevia hyvää yötä ja hyvää huomenta -viestejä tulee päivittäin. Ahdistavaa ja falskin tuntuista ihmisiltä joita ei vielä tunne laisinkaan. Kauhea kiire suhteeseen ilmeisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä he puskevat päälle vaatimustensa kanssa ja haluavat esim. tietää koko kevään kalenterini sisällön ja rajoittaa työntekoani. Mun pitäisi jaksaa jutella heidän kanssaan, vaikka koko keskustelu yleensä menee heidän ehdoillaan. Pitäisi tavata usein ja tiheästi.
On sellainen heittopussimainen olo ja jos vähän vingahdan omista tarpeistani, niin he joko suuttuvat tai jopa jättävät tutustumisen siihen. Sellaisia rentoja, fiksuja ja sopivan sensitiivisiä miehiä ei tunnu olevan oikein missään. En edes kehtaa kertoa tällaisesta kenellekään oikeassa elämässä, etten vaikuttaisi niuholta/elitistiltä tms.
Mutta eikös tämä ole just sitä mitä haluat? Olisit tyytyväinen.
No periaatteessa kyllä, tosin olisin voinut jäädä kaveriksi heidän kanssaan mieluiten. Nyt he dramaattisesti "jättävät" ja poistavat somekavereista ym. Jos ollaan juteltu pari kuukautta, niin tuntuu hieman karulta yhtäkkiä vain katkaista se chat-kaveruus.
En nyt oikeasti ymmärrä. Miksi haluaisit jäädä yhteyksiin ihmisen kanssa, josta koet ihan selkeästi ahdistusta? Ajatteletko että olisivat ikään kuin varavaitoehtoina, joihin voit myöhemmin palata jos ei parempaa löydykään?
Eivät, vaan olisivat kavereita. Olisin iloinen, jos löytäisivät minua sopivammat naiset itselleen.
Ilmeisesti he eivät uusia kavereita kaipaa, ainakaan sinusta. Miksi siis jäisivät tuohon roikkumaan. Jos ihmissuhteesta ei saa mitä haluaa, silloin on fiksuin ratkaisu laittaa se kokonaan poikki.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. Pappamaisia suukko- ja ruusuemojeita alkaa satelemaan, ekoilla treffeillä pyydetään viikonloppumatkalle, tapaamisehdotuksia satelee koko ajan ja tunkeilevia hyvää yötä ja hyvää huomenta -viestejä tulee päivittäin. Ahdistavaa ja falskin tuntuista ihmisiltä joita ei vielä tunne laisinkaan. Kauhea kiire suhteeseen ilmeisesti.
Mulle ehkä vähemmän tullut tuollaista sentään, mutta aika painostavaa menoa on silti. Just se tarve "varastaa" kaikki vapaa-aikani on vähän outoa. Heillä ei ilmeisesti ole itsellään mitään kummempia kiireitä tai samalla tavalla velvollisuuksia, niin eivät sitten ymmärrä.
Kyllä mä oon valmis käyttämään aikaani, mutten halua tärvellä elämääni ja muita kaverisuhteita jonkun puolituntemattoman tapailumiehen tarpeiden vuoksi. Yhdessä vaiheessa pyykkejäkin/muita kotitöitä alkoi kerääntyä rästiin, kun piti vain jauhaa puhelimessa koko ajan, huvitti tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä he puskevat päälle vaatimustensa kanssa ja haluavat esim. tietää koko kevään kalenterini sisällön ja rajoittaa työntekoani. Mun pitäisi jaksaa jutella heidän kanssaan, vaikka koko keskustelu yleensä menee heidän ehdoillaan. Pitäisi tavata usein ja tiheästi.
On sellainen heittopussimainen olo ja jos vähän vingahdan omista tarpeistani, niin he joko suuttuvat tai jopa jättävät tutustumisen siihen. Sellaisia rentoja, fiksuja ja sopivan sensitiivisiä miehiä ei tunnu olevan oikein missään. En edes kehtaa kertoa tällaisesta kenellekään oikeassa elämässä, etten vaikuttaisi niuholta/elitistiltä tms.
Mutta eikös tämä ole just sitä mitä haluat? Olisit tyytyväinen.
No periaatteessa kyllä, tosin olisin voinut jäädä kaveriksi heidän kanssaan mieluiten. Nyt he dramaattisesti "jättävät" ja poistavat somekavereista ym. Jos ollaan juteltu pari kuukautta, niin tuntuu hieman karulta yhtäkkiä vain katkaista se chat-kaveruus.
En nyt oikeasti ymmärrä. Miksi haluaisit jäädä yhteyksiin ihmisen kanssa, josta koet ihan selkeästi ahdistusta? Ajatteletko että olisivat ikään kuin varavaitoehtoina, joihin voit myöhemmin palata jos ei parempaa löydykään?
Eivät, vaan olisivat kavereita. Olisin iloinen, jos löytäisivät minua sopivammat naiset itselleen.
Ilmeisesti he eivät uusia kavereita kaipaa, ainakaan sinusta. Miksi siis jäisivät tuohon roikkumaan. Jos ihmissuhteesta ei saa mitä haluaa, silloin on fiksuin ratkaisu laittaa se kokonaan poikki.
En itse ajattele ihan noin kylmästi. Ollaan kuitenkin juteltu kuin kaverit. Heillä on ilmeisesti kuitenkin taka-alalla mielessä jotkut fyysisemmät jutut ja vetävät herneet nenään, jos se tavoite ei ala helpottua.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. Pappamaisia suukko- ja ruusuemojeita alkaa satelemaan, ekoilla treffeillä pyydetään viikonloppumatkalle, tapaamisehdotuksia satelee koko ajan ja tunkeilevia hyvää yötä ja hyvää huomenta -viestejä tulee päivittäin. Ahdistavaa ja falskin tuntuista ihmisiltä joita ei vielä tunne laisinkaan. Kauhea kiire suhteeseen ilmeisesti.
Noita hyvää huomenta ja yötä jne. -tervehdyksiä on tullut ja ihan kivoja ovat, mutta ei jatkuva chattailykään ole mielekästä. Siihen menee kaikki aika pahimmillaan. Pitäisi silti ehtiä paikasta toiseen, käydä töissä ja kaupassa.
Olisi parasta tavata joku vain livenä vanhan ajan tyyliin. Alan olla kohtalaisen kypsä kuukausikausia jatkuvaan chattailyyn, draamailuun ja maratonpuheluihin puolituntemattomien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin sellaistakin, että oonko typerä, jos joillekin heistä kirjoittelen oma-aloitteisesti? Yhtä heistä pidän kaverinani oikeasti.
Miehillä tuntuu kyllä olevan ihan hirmuinen kiire joko irtosuhteeseen tai parisuhteeseen ja kohtelevat naisia tylystikin, jos sillä saralla kohtaavat pettymyksiä.
Kamalaa olla näin niuho tai ilkeä, mutta täytyy varmaankin jatkossa olla vähän tiukempi kriteerien suhteen. 😒
Esim. työssäkäynti olisi miehelle merkittävä plussa ja saisi ehkä miehen ymmärtämään sitä, että työkin vie ihmiseltä aikaa ja voimia ja pitää saada joskus nukkuakin rauhassa ja riittävästi.
Samoin läheiset suhteet perheeseen ja kavereihin saa ymmärtämään sen, että muihinkin ihmisiin täytyy voida (ehtiä) pitää yhteyttä, eikä tarttua tapailunaiseen kuin hukkuva oljenkorteen ja omia tätä kokonaan itselleen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän se kielii tapailumiehen (tai naisen) omasta epävarmuudesta mikäli kokoajan pitää kertoa missä on, mitä tekee tms
Reiluinta on sopia että nähdään ensi keskiviikkona klo x paikassa y ja kumpikin on rahoittanut ns loppuillan tms tutustumiseen jonka päätteeksi sovitaan seuraava yhteydenpitotapa vaikka sitten viesti z päivänä jolloin sovitaan jatkosta.
Koen todella ahdistavana nämä hyvää yötä/hyvää huomenta. Mitään sanomatonta sanan helinää jota tarvitaan pönkittämään ettei se toinen ole karannut mihinkään.
Kertoo sekin jo paljon jos tapaamisia ei voi etukäteen suunnitella. Elämänhallinta ei ole lapasessa jos ei voi sanoa että kyllä, ensi tiistaina klo 17 nähdään ostarin edessä ja mennään kahville/jätskille/what ever.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se kielii tapailumiehen (tai naisen) omasta epävarmuudesta mikäli kokoajan pitää kertoa missä on, mitä tekee tms
Reiluinta on sopia että nähdään ensi keskiviikkona klo x paikassa y ja kumpikin on rahoittanut ns loppuillan tms tutustumiseen jonka päätteeksi sovitaan seuraava yhteydenpitotapa vaikka sitten viesti z päivänä jolloin sovitaan jatkosta.
Koen todella ahdistavana nämä hyvää yötä/hyvää huomenta. Mitään sanomatonta sanan helinää jota tarvitaan pönkittämään ettei se toinen ole karannut mihinkään.
Kertoo sekin jo paljon jos tapaamisia ei voi etukäteen suunnitella. Elämänhallinta ei ole lapasessa jos ei voi sanoa että kyllä, ensi tiistaina klo 17 nähdään ostarin edessä ja mennään kahville/jätskille/what ever.
Kyllä pystyin suunnittelemaan, mutta aiempi tapailumies alkoi kysellä koko kevään kalenterini sisältöä ja kaikki vapaat viikonloput olisi pitänyt viettää hänen kanssaan. Lisäksi hän asui monen tunnin junamatkan päässä ja oli tarkka siitä, että olisin käynyt hänen luonaan yhtä usein kuin hän minun luonani suuremmassa kaupungissa.
Pelkkiin junalippuihin olisi mennyt reilu satanen kuukaudessa, enkä erityisesti viihtynyt kyseissä kaupungissa, eikä ollut laittaa niin paljon rahaa (ja aikaa) sellaiseen. Sinne kesti noin 4h / suunta ja perillä ehti olla suunnilleen saman verran. Mielestäni se kiinnostuneempi osapuoli olisi voinut itse tulla useammin luokseni, jos kiinnostusta oli.
Yritin sanoa asiasta, mutta mies vetosi tasa-arvoon, mikä on sinänsä ok, mutta siltikin se kiinnostuneempi voisi olla itse aktiivisempi (sukupuolesta riippumatta) sen sijaan, että pakottaa sen vähemmän kiinnostuneen reissaamaan hänen takiaan junassa noin 8 tuntia sen neljän tunnin tapaamisen vuoksi.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Ehkä mun kieltämättä pitäisi vain jutella sellaisten kanssa, jotka aidosti kiinnostavat. Noiden kaikkien kohdalla on tullut useampi turn-off, joten omalta kohdaltani ihan aito kiinnostus on lopahtanut melkein alkuunsa, mutta olen antanut silti uuden mahdollisuuden sekä halunnut kyseenalaistaa omatkin luutuneet ihanteeni parisuhteen ja miesten osalta.