Huumeita ja henkisiä ongelmia

Eikö kukaan halua sanoa minulle mitään? Joku voisi tulla edes kertomaan kuinka idiootti olen, vaikka tiedän sen itsekin. ap

Cool story bro

Kiitos 4. Toivon edelleen että oltaisiin 14 vuotiaita ja kohta herään ja huomaan kaiken olleen vaan pahaa unta. ap

[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 17:59"]Ihan pakko purkaa päätään kun itselleen kirjottelu ei tunnu enää auttavan. Yllätyksekseni olen huomannut että täällä kirjoittelee ihan järkeviäkin ihmisiä, tosin mitään apua en usko teiltä saavani mutta onpahan edes kasa asioita pois omasta päästä!

Olen parikymppinen nainen jonka pieneen päähän ja suureen sydämeen mahtuu ihan liikaa asioita. En oikein tiedä mistä aloittaisin..

Olen ollut parisuhteessa 15-vuotiaasta saakka ja rakastan miestäni. Ihastun helposti ja nopeasti mutta fiilikset menevät myös nopeasti ohi. Mieheni tietää tämän ja hyväksyy minut ja kaikki henkiset ongelmani. Muutama vuosi takaperin huomasin kuitenkin rakastavani myös toista miestä. (Kumppanini tietää myös tästä asiasta.)

Tämän toisen miehen olen tuntenut yli 7 vuotta hänen alettua pyöriä samassa porukassa kun oltiin teinejä. Tulimme heti loistavasti juttuun ja meistä tuli hyvät ystävät. Tiemme kuitenkin erkanivat yläasteen loppuessa ja törmäsimme satunnaisesti kunnes aloimme jälleen viettää aikaa samassa porukassa. Noin puolen vuoden jälkeen erään tilanteen sattuessa, tajusin hysteerisesti itkiessäni rakastavani tätä(kin) miestä. Tunteita oli luultavasti ollut jo jonkin aikaa mutta olin tehokkaasti saanut kiellettyä ne itseltäni kunnes menetyksen pelko avasi silmäni.

Miehet ovat keskenään täydellisiä vastakohtia ja olen aina tiennyt että kumppanini on se jonka kanssa haluan olla, perustaa perheen joskus ja näin. Osaan siis elää tilanteen kanssa, haluan vain että voin viettää aikaa tämän toisenkin kanssa. Kuten ystävät tekevät. Asiat ovat kuitenkin mutkistuneet..

Tämä toinen ei ole koskaan oikein saanut elämän syrjästä kiinni. Elämä oli melkoista sossurumbaa koko yläasteen ja koulu ei sen jälkeen paljon maittanut. Hänen pahalla tarkkaavaisuushäiriöllä sekä mielipuolisella äidillä on luultavasti ollut paljonkin vaikutusta miehen valintoihin. Ja kuinka ollakkaan, huumeet astuivat kuvioihin jossain vaiheessa.

Kaveri on laiha kuin luuranko. Jos kroppa ei petä pian niin mieli tekee, eikä tahti silti näytä hidastuvan. Romahdin jokin aika sitten asian takia mutta nyt on sirpaleet teipattu takaisin yhteen. Mies tietää että rakastan häntä ja teen kaikkeni jos hän apuani vaatii. Silti minulla on niin järjettömän avuton olo. Pelkään koska saan tiedon ettei häntä enää ole. Ja niitä sirpaleita en ehkä saa teipattua.

Kiitos hurjasti jos joku jaksoi lukea vuodatukseni.
[/quote] Hei et voi vaikuttaa toisen valintoihin, okei voi auttaa mutta ihminen joka ei ole mielestä vakaa ja elämä ei ole kunnossa, niin voiko sen ihmisen kanssa aloittaa mitään parisuhdetta? Ja onko sellainen suhde terveellä ja sillä oikealla pohjalla? Voitko perustaa hyvää suhdetta mieheen, jonka elämä ei ole "horisontissa". Kannattaa panostaa omaan elämään ja siihen haluatko olla sinkku vai suhteessa. Yksinkin pärjää ja asiat näkee selvemmin, kun on yksin. Ei kannata ikinä tuhlata omaa elämää ihmiseen, jota et voi auttaa...tai rakastaa sellaista, joka voi vetää sut alas. Kyse on sun omista valinnoista aina. Tuolla on paljon miehiä ja ihmisiä joihin voi ihastua ja rakastua terveellä tavalla...Ja se mies kellä näitä ongelmia on, niin se luultavasti tarvitsee apua ja hoitoa, mutta sekin lähtee siitä miehestä itsestä, voithan hänelle puhua, mutta et ole hänen auttaja. Siihen on ammattilaiset.

Onpa ihmeellistä että tänne ei ole tullut edes ilkeitä kommentteja.