pyöräily ja kypärä
Jos laitat pyöräilykypärä lapsen päähän niin laitatko myös itse kypärä päähän?
Kommentit (143)
Mä en olisi tässä, jos en käyttäisi pyöräilykypärää. Paikassa, jossa ei ollut pyörätietä, ajoin autokaistan sivussa. Sain sairaskohtauksen ja kaaduin, kypärä murskaksi, auto töytäisi päätäni (en ollut yksin, vaan silminnäkijä kertoi). Lääkärit sanoivat, että olisi ollut varma kuolema, jos ei olisi kypärää. KYPÄRÄ AINA PÄÄSSÄ.
N22 v
Lapselleni aina kypärä päähän ja itselleni myös. Parhaitenhan lapsi mallista oppii. Myös työmatkoilla käytän aina kypärää. Mielestäni se on halpa henkivakuutus ja jos niinkin pieni asia voi olla erotuksena siinä tulenko illalla kotiin lapseni luo niin tottakai. Itsetuntoni on aivan tarpeen vahva ollakseni välittämättä viddujakaan siitä miltä se päässäni näyttää!
Mieheni ei käytä kypärää kuulemma kun pyöräilee niin pieniä matkoja.. Kyllä nurin voi mennä tai joku ajaa päälle niin metrin päässä portilta kuin kilometrinkin.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 17:42"]
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 06:51"]kohta menossa töihin fillarilla ja mietin jos tänään käyttäisinkin kypärä [/quote] No aamulla käytin kypärä kun poljin töihin mutta kotimatkalla se oli korissa valitettavasti koska työkaverikin tuli samaan aikaan ja en kehtannut laittaa kypärä päähän.
[/quote]
Kyllä se minusta on nolompaa korissa pitää kuin päässä. Siis jos työkaverisi huomasivat, että sinulla on (aikuisten)kypärä mukana, mutta et pidä sitä. "Äiti käski ottaa kypärän mukaan, laitan sen sitten kotipihalla päähän..."
[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 11:47"]
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 17:42"]
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 06:51"]kohta menossa töihin fillarilla ja mietin jos tänään käyttäisinkin kypärä [/quote] No aamulla käytin kypärä kun poljin töihin mutta kotimatkalla se oli korissa valitettavasti koska työkaverikin tuli samaan aikaan ja en kehtannut laittaa kypärä päähän.
[/quote]
Kyllä se minusta on nolompaa korissa pitää kuin päässä. Siis jos työkaverisi huomasivat, että sinulla on (aikuisten)kypärä mukana, mutta et pidä sitä. "Äiti käski ottaa kypärän mukaan, laitan sen sitten kotipihalla päähän..."
[/quote]
Vai oliko toi edellinen vitsi? Lankesinko provoon.
-52
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 20:48"]Vähän samantapainen kuin aurinkolasit. Vanhemmilla on, mutta lapsilla ei. Juu, eihän se aurinko niitä lapsen silmiä laita siristämään..
[/quote]
Olen aina käyttänyt kypärää ja lapsella se on tietenkin joka kerta päässä, kun pyörän selkään noustaan, mutta aurinkolasit... Voi jestas, mikä raivokohtaus iskee, kun niitä yrittää saada päähän ja jos päähän saakka ne saa, niin ei kauaa mene ennen kuin ne on paiskattuna maahan. Onneksi kypärä pysyy kiltisti päässä, mutta aurinkolasit saa jäädä, kun ei huvita käydä kaivelemassa pusikoista tai ostaa uusia joka käytön jälkeen...
[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 11:38"]
Mä en olisi tässä, jos en käyttäisi pyöräilykypärää. Paikassa, jossa ei ollut pyörätietä, ajoin autokaistan sivussa. Sain sairaskohtauksen ja kaaduin, kypärä murskaksi, auto töytäisi päätäni (en ollut yksin, vaan silminnäkijä kertoi). Lääkärit sanoivat, että olisi ollut varma kuolema, jos ei olisi kypärää. KYPÄRÄ AINA PÄÄSSÄ.
N22 v
[/quote]
millainen kypärä sulla oli?
[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 12:39"]
Käytän kypärää, ei lapsia. n21
[/quote]
ok, millainen kypärä sulla?
Aiheellinen ketju. Muistan kun 80-90 -luvuilla kävi kouluissa joku liikennesetä kertomasa noista kapistuksista ja sanoi että ne tulevat pian pakollisiksi. Henk. koht. en käytä koskaan kypärää, vaikka joskus mennään omien rajojen huipulla ja tuolla puolen joko metsässä tai urbaanissa viidakossa. Kai se on sitä, että ilan kypärää ilmavirran ja ympäristön tuntee jotenkin paremmin. En myöskään koskaan kuuntele liikkuessa musiikkia, en edes lentokoneessa. Eikä liiemmin häiritse kypärän ulkonäkö, niitä on ihan hauskoja ja hienojakin....
...Mutta ne parhaat pyöräkokemukset liittyvät lapsuuteen ja nuoruuteen, kun vielä osattiin leikkiä ulkona. Kuka muistaa ne ajat metsien ja järvien lähellä, kun lennettiin tangon yli tai muuten vaan kaatuiltiin. Silloin ei kypärästä tai huomioliiveistä ollut tietoakaan. Ymmärrän hyvin niitä, jotka haluavat ja kokevat kypärän hyödylliseksi, sitä se toki on. Itse tosin nautin pyöräilykokemuksesta sen verran että pyrin kaikessa hedonismissa maksimoimaan nautinnon, vaikka siihen liittyisi ilman käsiä ajaminen tai tupakan polttaminen, yhtäaikaa :).
Turvallisia ajoja ja muistakaa, että suomalaisessa pyöräilykulttuurissa ei ole vielä kovin vahva kollektiivinen identiteetti tuolla liikenteessä, autoilijat, pyöräilijät sekä kävelijät sun muut mopoautohirvitykset eivät pelaa ihan yksiin vielä, kuten muualla Euroopassa. Tämän vuoksi ajankin todella varovaisesti, etenkin jos vauhtia on paljon ja jonkunlaista liikennettä ympärillä. Joskus tosin joutuu myös luottamaan kanssaliikkujaan, mutta se ei ole välttämättä mukava tunne se.
En kehtaisi ajaa ilman kypärää. Olen päiväkodissa töissä ja omia lapsiakin on useampi. Esimerkkiä tahdon tietysti näyttää, mutta oikeasti myös pelkään kaatumista jne. Asun pääkaupunkiseudulla, mutta kotipaikkakunnallani Pohjanmaalla ei kukaan tuntemani aikuinen käytä kypärää.
[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 23:28"]
...Mutta ne parhaat pyöräkokemukset liittyvät lapsuuteen ja nuoruuteen, kun vielä osattiin leikkiä ulkona. Kuka muistaa ne ajat metsien ja järvien lähellä, kun lennettiin tangon yli tai muuten vaan kaatuiltiin. Silloin ei kypärästä tai huomioliiveistä ollut tietoakaan.
[/quote]
Joo, muistan hyvin. Muistan sen vihreän Tunturi Ponin ja se mielikuva saa vieläkin oksentamaan. Muistan hyvin sen Lastenklinikalla vietetyn yön, kun oksensin ja oksensin ja oksensin ja päähän sattui niin, että olin tajunnan rajamailla.
Olihan se ihanaa. Se leikki, kun keväällä jarrutettiin mutkassa jäätyneeseen vesilammikkoon ja liirattiin. Kunnes juuri minä menin nurin pää edellä siihen jäähän ehkä kymmenennellä kerralla. Mutta se riitti.
Onneksi selvisin lopulta kuitenkin rajulla aivotärähdyksellä, vaikka jopa kallonmurtumaa epäiltiin alussa. Se oksentaminen aivotärähdyksessä on jotain, mitä ei unohda. 70-luvulla ei ollut pyöräilykypäriä ei, mutta jos päässä sellainen olisi ollut, olisin luultavasti nauraen jatkanut seuraavalle kierrokselle.
Että siitä vaan kokeilemaan, miten makoisaa se kaatuilu ja tangon yli lentely onkaan ilman sitä kypärää!
[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 23:45"]En kehtaisi ajaa ilman kypärää. Olen päiväkodissa töissä ja omia lapsiakin on useampi. Esimerkkiä tahdon tietysti näyttää, mutta oikeasti myös pelkään kaatumista jne. Asun pääkaupunkiseudulla, mutta kotipaikkakunnallani Pohjanmaalla ei kukaan tuntemani aikuinen käytä kypärää.
[/quote]
Käytätkö itse kypärä jos käyt pohjanmaalla ja pyöräilet siellä? Käytääkö sun työkaverit?
Muita kun asuu maaseudulla? Käytättekö kypärät?
[quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 18:53"]Muita kun asuu maaseudulla? Käytättekö kypärät?
[/quote
Itse asun ihan maalla ja käytän välilä mutta olen melkein ainoa tässä kun käytän. Siksi kypärä jää kotin aika usein.]
[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 08:44"][quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 18:53"]
Muita kun asuu maaseudulla? Käytättekö kypärät?
[/quote]
Kyllä. Nuorena se herätti joissain kavereissa hilpeyttä, koska silloin kypärän käyttö oli harvinaista, mutta kun halkaisin ensimmäisen kypärän kalliorinteessä rupesi tulemaan respektiä.
[/quote]
Mitä tapahtui? Aloittiko sen jälkeen kaverit käyttämään
Käytän aina. 2 vuotias poikani kauhistuu aina jos näkee ulkona tai vaikka teeveessä jonkun pyöräilemässä ilman kypärää. Hän ei ikinä tekisi niin enkä minä.
En käytä kypärää. En käytä kypärää myöskään kävellessä tai autoa ajaessa, vaikka silloin päävamma on myös mahdollinen. Kaikkia riskejä ei voi eikä tarvitse minimoida mukavuuden kustannuksella.
[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 14:17"] Mitä tapahtui? Aloittiko sen jälkeen kaverit käyttämään[/quote]
Löysin maastopyöräilyssä taitojeni rajat. Etupyörä tökkäsi johonkin, lensin sarvien yli ja pää osui pudotessa johonkin. Seurauksena oli ruhjeita, haavoja, kipeitä lihaksiaja ja iso kolaus itsetunnolle. Kypärä meni melkein koko matkaltaan pituussuunnassa halki ja se tuntuikin melkoiselta iskulta, mutta en saanut selkeitä aivotärähdysoireita.
Kaverit eivät alkaneet käyttämään, mutta puheet muuttuivat humoristisesta vittuilusta sellaisiksi, että minunkin pitäisi ostaa kypärä.
[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 13:52"]
[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 13:06"]Hyvä ne kun käyttävät mutta usein näkee että kypärä on takaraivolla tai sit ihan löysäällä päässä [/quote] Tai roikkuu ohjaustangolla tai korissa
[/quote]
Kun olin ala-asteella kaksi luokkakaveriani oli kuvattu muistaakseni paikallislehteen,molemmilla oli kypärä mukana mutta se roikkui pyörän sarvesta,eipä se siinä paljon päätä suojaa. Juttu taisi koskea juuri lasten/nuorten kypärävastaisuutta.Itse lakkasin käyttämästä kypärää yläasteen alussa,koska se oli "noloa" eikä kukaan pakottanut käyttämään.Lukiossa jouduin pyörän kanssa liikenneonnettomuuteen ja säikähdin sen verran että aloin taas käyttää kypärää aina pyöräillessä.Ehdottomasti pistäisin kypärät lapsillekin,jos sellaisia olisi.
Minä käytän kypärää, mutta olen kyllä aina ihmetellyt sitä, millaisessa onnettomuudessa se oikeasti suojaa päätä. Jos lentää tangon yli ja tulee suorin vartaloin päälaki edellä alas? Itse olen loukannut pyöräilykolareissa raajojen lisäksi vain leukani, eikä siinä paljon kypärä auttanut.