Huono vanhushoito itsekkäiden lasten vika ja syy
Aina sanotaan, että pitää tehdä lapsia että ei ole vanhana yksin kakat vaipoissa jossain laitoksessa missä kielitaidoton hoitaja käy kääntämässä sinut toiselle kyljelle kerran viikossa, laihdut 5 kiloa viikossa huonon ruuan takia, kärsit nestehukasta, olet lääkepöllyssä ja kuolet surkeana.
Että kyllä esim. velan elämä on sellaista vanhana, kun ei ole lapsia tehnyt!
No eikö se ole nyt sellaista? Missä näiden vanhusten lapset on? Eikös heidän pitäisi siellä hoitaa ilmaiseksi vanhempiaan?
Päätelmä: huono vanhustenhoito johtuu vain itsekkäistä lapsiperheistä, jotka eivät hoida velvollisuuttaan.
Kommentit (44)
No, täällähän teitä mammoja ja pappoja on. Vastatkaa! Mikä teitä vaivaa?
Näin se on. Pitää irtisanoutua töistä ja jäädä hoitamaan mummoa kotiin.
[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 10:04"]
Näin se on. Pitää irtisanoutua töistä ja jäädä hoitamaan mummoa kotiin.
[/quote]
Näin juuri. Erityisesti jos olet tytär. Veljesi voivat jatkaa töisä.
[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 10:02"]No, täällähän teitä mammoja ja pappoja on. Vastatkaa! Mikä teitä vaivaa?
[/quote]
Täällä? Ei ne mammat siellä kotona pääse tietokoneelle, makaavat syömättä märissä vaipoissa, kun kotihoito käy 3 kertaa päivässä. Laitospaikkojen määrää on radikaalisti vähennetty, joten yhä useampi kuolee jonoon odottaessaan sitä hoitopaikkaa kotonaan huonolla hoidolla.
Minä olen kuullut tuon niin, että jollei ole lapsia, niin kukaan ei käy katsomassa vanhainkodissa. Siis katsomassa, ei hoitamassa.
Itse olen asunut 17-vuotiaaksi asti kolmen sukupolven taloudessa ja se oli yhtä helvettiä. Ja mielestäni lasten ei tarvitse huolehtia vanhemmistaan, koska lapsethan ovat syyttömiä olemassa oloonsa. Lapsista taas pitää huolehtia, koska vanhemmat ovat syyllisiä lasten olemassaoloon.
Ap vaikutta melko yksinkertaiselta tapaukselta.
Iso osa lapsista lähtee töiden ja opiskelujen perässä satojen kilometrien päähän kotipaikkakunniltaan. Vanhemmat eivät halua muuttaa perässä.
Olisi ehkä luonnollisemoaa, että olisi pysyvämmät avioliitot voimissaan ja vaimo tienaisi puolet miehensä eläkkeestä. Vaimo hoitaisi perheen lapset ja vanhukset kotona. Töihin menisi vain naiset, joilla ei olisi.lähipiirin hoidettavia.
Olisi ehkä luonnollisemoaa, että olisi pysyvämmät avioliitot voimissaan ja vaimo tienaisi puolet miehensä eläkkeestä. Vaimo hoitaisi perheen lapset ja vanhukset kotona. Töihin menisi vain naiset, joilla ei olisi.lähipiirin hoidettavia.
Mikä siinä kolmen sukupolven kodissa oli vikana, kun et tykännyt? (Sehän oli normi ennen nykyistä eläkejärjestelmää)
Juuri niin; en ole pyytänyt syntyä, vanhemmat on mut tänne hommaneet omista (itsekkäistä) syistään. Vanhemmilla on velvollisuus huolehtia lapsistaan, mutta lapset eivät suinkaan jää kiitollisuudenvelkaan vanhemmilleen. Näin ollen ei ole mitään syytä, miksi lasten pitäisi huolehtia vanhoista vanhemmistaan.
Metsään mennään siinä kohtaa, kun aletaan vaatia hoitoa takaisinpäin, kun "minäkin huolehdin sinusta vuosikausia kun olit pieni".
Olisi ehkä luonnollisemoaa, että olisi pysyvämmät avioliitot voimissaan ja mies tienaisi puolet vaimonsa eläkkeestä. Mies hoitaisi perheen lapset ja vanhukset kotona. Töihin menisi vain miehet, joilla ei olisi lähipiirin hoidettavia.
[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 10:14"]
Mikä siinä kolmen sukupolven kodissa oli vikana, kun et tykännyt? (Sehän oli normi ennen nykyistä eläkejärjestelmää)
[/quote]
Normi ei tarkoita sitä, että se olisi toiminut hyvin.
Miehellä on kokemuksia lapsuudestaan 70-luvulta sekä asumisesta yhdessä äidinäidin kanssan että isänäidin kanssa. Isänäidin kanssa oli ongelmia.
Lähes kaikissa kulttuureissa lasten- ja vanhustenhoito on tai ainakin ollut naisten harteilla, mutta sitä mukaan kun naiset siirtyvät työelämään, hoitovastuun siirtyy julkiselle sektorille. Jo ajatuksena vastuu vanhempien vanhustenhoidosta lapsille on Suomessa mahdoton, kun lähes kaikki ovat mukana työelämässä ja eläkeikää nostetaan koko ajan.
JOs lapset ottaisivat päävastuun iäkkäiden vanhempiensa hoidosta, niin elinkeinoelämän pyörät lakkaisi pyörimästä ja elintasomme romahtaisi kaikilta, eikä silloin voisi enää puhua Suomesta sivistysvaltiona, koska sivistysvaltion osoitus sivistyksestä on miten se kohtelee heikompi osaisia.
Ja mistä olet saanut käsityksen huonosta julkisesta vanhustenhoidosta. Omasta kokemuksesta tiedän (omat iäkkäät vanhemmat) olivat viimeiset elinvuotensa julkisella puolella ja hoito oli mielestäni hyvää ja inhimillistä, tosin hoitajilla oli ainainen kiire, mutta siitä huolimatta ja vietin aikaa vanhempien luona useamman tunnin viikossa ja vastaavia tarinoita olen kuullut myös muilta. Eli et voi mitenkään yleistään vanhusten huonosta kohtelusta ja hoidosta.
Ja onko joillakin vanhuksella lapsia vai ei, on aivan toisarvoinen, koska elinolosuhteet ovat kaikilla erilaiset.
"Mikä siinä kolmen sukupolven kodissa oli vikana, kun et tykännyt? (Sehän oli normi ennen nykyistä eläkejärjestelmää)
[/quote]
Normi ei tarkoita sitä, että se olisi toiminut hyvin.
Miehellä on kokemuksia lapsuudestaan 70-luvulta sekä asumisesta yhdessä äidinäidin kanssan että isänäidin kanssa. Isänäidin kanssa oli ongelmia."
Mikä tekee suomalaisista niin erityisiä, ettei se toimisi? Monessa muussa maassa se on edelleen ihan yleinen käytäntö ja näin on ollut myös Suomessa vielä 80-luvulle asti.
Suomessa jopa perhepäivällisen useamman sukupolven kanssa on melko harvinaisia, mutta muualla arkipäivää ja siellä näkee niitä ravintolassa päivittäin.
[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 10:14"]
Mikä siinä kolmen sukupolven kodissa oli vikana, kun et tykännyt? (Sehän oli normi ennen nykyistä eläkejärjestelmää)
[/quote]
Isän vanhemmat asuivat meillä. Mummu oli itse pääpiru ja päällepäsmäri, joka määräsi ihan kaikesta. Kavereita ei saanut käydä kylässä ("eikö niillä ole omaa kotia kun tänne pitää tulla") me lapset ei saatu mennä kavereiden luo ("päivällä olette koulussa nähneet, ei sitä ennenkään pitkin kyliä runttastu"). Punaisia vaatteita ei saanut käyttää, koska ne olivat kommusnistivaatteita. Tukka piti olla kiinni, mieluiten letillä. Ei sitä ennenkään ja kyllä sitä ennenkin. Siinä mummun elämän motto. Koko maailman menon olisi pitänyt olla samanlaista kuin mummum nuoruudessa 1910-luvulla. Kerran meinasi lyödä siskoani hyppynarulla. Kun sain sen revittyä mummun käsistä, otti tilalle koivuhalon. Siinä vaiheessa sisko juoksi sukkasillaan 20 asteen pakkasella navettaan äidin luo turvaan.
Mummu haukkui koko ajan äitiäni ja sitä miten hänen poikansa olisi saanut paremmankin vaimon. Koko ajan selosti meille lapsille, miten tähän tuotiin akka ja penikat toisen valmiille, eikä edes lupaa kysytty. Äiti kertoi, että mummu oli vaatinut heitä jäämään siihen "enhän minä ainutta poikaani mihinkään laita". Mummu motkotti ihan koko ajan jostakin. Milloin oli pöytäliinat vinossa, milloin matot rutussa. Välillä mummulla oli raivopuuskia, jolloin paiskoi ovia ym. Äiti tuli silloin varoittamaan jo pihalle, kun tulin koulusta, että mummulla on paha päivä ja pitää olla kuin kusi sukassa.
Yksi johtava teema oli "kun ihmisellä on koti, sitä pysyä siellä. Sellainen ihminen ei kotia tarvitsekaan, joka on koko ajan menossa. Sellainen pitää lähettää mieron tielle" = ei saa koskaan käydä kylässä.
Kuulostaako kivalta elämältä?
[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 10:14"]
Mikä siinä kolmen sukupolven kodissa oli vikana, kun et tykännyt? (Sehän oli normi ennen nykyistä eläkejärjestelmää)
[/quote]
Olen toinen kommentoija. Näin vierestä katsoojana olen naureskellut yhden tutun "perhehelvettiä". Niilläkin oli kolmen sukupolven koti ja hoiti omia vittumaisia vanhempia koska ne sen vaati (muuten testamentti olisi kai muutettu). Sitten kun kuolivat olivat niiin poikki etteivät pystyneet enää mihinkään. Omatkin lapset tarvitsee mielestäni terapiaa. Tuohon niitten ei olisi pitänyt ryhtyä. Se oli liian iso urakka ja jonka takia koko porukka sai burnoutin
17 kuulostaa kamalalta. Mitäköhän mummpsi olisi tykännyt, jos äitisi olisi päättäväisesti sanonut, että muuttaa lasten kanssa pois. Oliskohan mummo saatu ruotuun. Varsinkin, kun poikakin olisi ehkä seurannut miniää.
Murskyluodon maijalle kävi toisin päin. Eli jäi miniänsä.kiusattavaksi. se on vielä ankeampaa, kun vanhus on siinä alistetussa asemassa. Vanhus on heikompi ja miniä ei kuole pois.Juu
18 Törkeää nauraa toisen helvetille!
[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 10:56"]
[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 10:14"]
Mikä siinä kolmen sukupolven kodissa oli vikana, kun et tykännyt? (Sehän oli normi ennen nykyistä eläkejärjestelmää)
[/quote]
Isän vanhemmat asuivat meillä. Mummu oli itse pääpiru ja päällepäsmäri, joka määräsi ihan kaikesta. Kavereita ei saanut käydä kylässä ("eikö niillä ole omaa kotia kun tänne pitää tulla") me lapset ei saatu mennä kavereiden luo ("päivällä olette koulussa nähneet, ei sitä ennenkään pitkin kyliä runttastu"). Punaisia vaatteita ei saanut käyttää, koska ne olivat kommusnistivaatteita. Tukka piti olla kiinni, mieluiten letillä. Ei sitä ennenkään ja kyllä sitä ennenkin. Siinä mummun elämän motto. Koko maailman menon olisi pitänyt olla samanlaista kuin mummum nuoruudessa 1910-luvulla. Kerran meinasi lyödä siskoani hyppynarulla. Kun sain sen revittyä mummun käsistä, otti tilalle koivuhalon. Siinä vaiheessa sisko juoksi sukkasillaan 20 asteen pakkasella navettaan äidin luo turvaan.
Mummu haukkui koko ajan äitiäni ja sitä miten hänen poikansa olisi saanut paremmankin vaimon. Koko ajan selosti meille lapsille, miten tähän tuotiin akka ja penikat toisen valmiille, eikä edes lupaa kysytty. Äiti kertoi, että mummu oli vaatinut heitä jäämään siihen "enhän minä ainutta poikaani mihinkään laita". Mummu motkotti ihan koko ajan jostakin. Milloin oli pöytäliinat vinossa, milloin matot rutussa. Välillä mummulla oli raivopuuskia, jolloin paiskoi ovia ym. Äiti tuli silloin varoittamaan jo pihalle, kun tulin koulusta, että mummulla on paha päivä ja pitää olla kuin kusi sukassa.
Yksi johtava teema oli "kun ihmisellä on koti, sitä pysyä siellä. Sellainen ihminen ei kotia tarvitsekaan, joka on koko ajan menossa. Sellainen pitää lähettää mieron tielle" = ei saa koskaan käydä kylässä.
Kuulostaako kivalta elämältä?
[/quote]
Nice! Kamalaa. Miten tuosta pystyy eheytymään ikinä?
Olen työskennellyt vuosia vanhustenhuollossa eri toimipisteissä. Olen työskennellyt myös hyvissä paikoissa, joissa vanhuksia arvostetaan ja hoidetaan erinomaisesti. Kiire kyllä ajoittain on ja silloin joutuu kyllä jostain tinkimään, mutta ei koskaan puhtaudesta tai ruoasta. Nykyisessä paikassani myös omaiset ovat tyytyväisiä. Resursseja on vähän, mutta vanhukset ovat kaiken toiminnan keskipiste. Tämä viesti nyt siksi, että aina vanhustenhuolto ei ole huonoa.