Lue keskustelun säännöt.
Miten uskaltaa erota. Voisiko joku kannustaa minua tai muuten sanoa mielipiteen tilanteestani
12.03.2022 |
Tilanne siis on se, että olemme mieheni kanssa kolmekymppisiä ja olleet yhdessä 6 vuotta. Meillä on ollut alusta asti monella mittarilla ihan erinomainen suhde. Meillä on hyvä olla ja hauskaa yhdessä, luottamus toisiimme (ennen), samanlaisia harrastuksia ja kiinnostuksenkohteita, arki sujuu hyvin esim. kumpikin tekee osuutensa kotitöistä, kannustamme toista omissa tavoitteissaan, samanlaisia tulevaisuuden suunnitelmia (kumpikin toivoo lasta aika pian). Seksielämä meillä ei ole ollut ikinä ihan mitään ilotulitusta, mutta se ei johdu parisuhdeongelmasta, vaan siitä että minä en ole koskaan ollut super seksuaalinen ihminen. Meillä oli kuitenkin aina säännöllisesti noin pari kertaa viikossa seksiä, kunnes nyt on ollut alla olevasta syystä enemmän taukoa.
Mies siis petti minua vuosi sitten keväällä. Tämä tuli minulle aivan täytenä järkytyksenä, tuntyi kuin koko maailmaltani olisi pudonnut pohja. Luotin tätä ennen mieheeni 110%, en ikinä olisi kuvitellut mitään tällaista.
Ensijärkytyksessä sanoin silloin että erotaan, mutta jäimme kuitenkin yhteen katsomaan, jos luottamuksen voisi rakentaa uudelleen. Koska meillä on niin paljon hyvää yhdessä ja kaikki yhteiset tulevaisuudensuunnitelmat. Mies katuu tekoaan, on monesti itkenyt kun siitä on puhuttu (tosi harvinaista, en ole koskaan muulloin nähnyt mieheni itkevän), joten uskon kyllä hänen katuvan. Mies ei oikein osaa selittää tekoaan, sanoo ettei tiedä mikä häneen meni. Oli siis viihteellä kavereidensa kanssa, kun lähti baarista toisen naisen luo. Tämän jälkeen vielä viestittelivät pari kertaa, mutta sitten yhteydenpito loppui. (Mies näyttänyt viestit ja niiden loppumisen minulle)
En vain pysty löytämään luottamusta mieheen. Vaikka uskon hänen katuvan, odotan vain, koska tapahtuu seuraavan kerran jotain. Mietin, että tulevaisuudessa jos tulisi lapsia ym., ja stressaavaa arkea, niin pakeneeko hän sitä sivusuhteeseen? Nytkin jos mies on vaikka harrastuksessa illalla vähän pitempään, ensimmäinen ajatukseni on, että mitäs hän on nyt tekemässä ja kenen kanssa. Tämä on minullekin järkyttävää, koska en aiemmin ikinä epäillyt miestäni mistään vaan annoin hänen mennä ihan vapaasti.
Minua ahdistaa todella paljon se, että jos eroamme, niin menetän todella hyvän parisuhteen, jossa olisi ollut kaikki edellytykset hyvälle perhe-elämällle, joka on unelmani. En usko löytäväni toista yhtä hyvää miestä (lukuunottamatta pettämistä). Pelkään, etten tule siis saamaan omaa perhettä. Olen nyt juuri täyttänyt 30v. Tavallaan myös surettaa paljon miehen puolesta, että hänkin menettää paljon, jos eroamme, yhden virheen (?) takia. Mutta mitä on parisuhde , jos ei voi luottaa toiseen...? Mies siis ei halua erota. pyytää anteeksi ja vannoo uskollisuutta jatkossa. Tuntuu minulle sanahelinältä, koska hän vannoi myös ennen pettämistä ettei ikinä voisi pettää (silloin uskoin sen).
Olen ihan valtavan katkera miehelle, että hän pettämisellään "pilasi kaiken". Meillä oli ihan kaikki mitä toivoa saattaa, mutta nyt on tärkein eli luottamus rikottu. Tulevaisuus tuntuu lohduttomalta molemmissa vaihtoehdoissa, ero tai yhdessä pysyminen.
Anteeksi ihan superpitkä teksti, tuli purettua enemmän kuin odotin... en oikein puhu näistä kenellekään, koska jotenkin hävettää tämä tilanne, että meidän parisuhteessa on tapahtunut tällaista. Jos joku jaksaa neuvoa tai kertoa vaikka oman kokemuksensa vastaavanlaisesta tilanteesta, niin olisin kiitollinen.
Kommentit (84)
30v+ deittimaailma ja nykyinen deittailukulttuuri, miestarjonta jne. huomioiden;
Jos haluat lapsia ja uskot nykyisen partnerisi olevan hyvä isä, "tee" ainakin lapset hänen kanssaan. Kuka tietää, ehkä pystytte korjaamaan asiat suhteenne suhteen myös. Pääasia, että jos on tahtotila lapsien saamiseen, laita se etusijalle asap.
Itse olen omasta valinnasta lapseton, taustalla pitkä suhde ja nyt todennut realiteetin deittimaailmassa.. jos tässä pitäisi nyt vielä salamana löytää hyvä isä lapsille, niin olisi täysin mahdoton tehtävä.
En voi korostaa tätä tarpeeksi - jos olet aina halunnut lapsia ja näet nykyisen kumppanisi olevan hyvä isä.. toimi! Ehdit sitten ihmetellä ihmissuhteita sen jälkeen, ja usko pois, todella saat ihmetellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivon, että luet viestini. Alkoholi on psykoaktiivinen päihde, joka toimii niin, että sen vaikutuksen alaisena kokee kaikki ihmiset niin, kuin heihin olisi syvä luottamussuhde. Se käytännössä siis pakottaa aivot tällaiseen ystävällisyyden ja luottamuksen tilaan.ä muita kohtaan.
Alkoholia on testattu 100% monogamisilla eläinlajeilla. Myös ne pettävät alkoholin vaikutuksen alaisena. Kukaan ei ole oma itsensä alkon vaikutuksen alaisena.
Miehesi luonne saattaa olla oikeasti yksiavoinen ja luottamuksen arvoinen. Jos hän olisi pettänyt sinua selvin päin, tilannetta tulisi arvioida toisin. Tietenkin luottamuksen palauttamiseksi teidän on sovittava rajat hänen alkoholinkäytölleen (ja mahdollisesti myös sille, että altistuu liiaksi päihtyneille naisille). Mutta älä tuomitse hänen persoonaansa.
Alkoholin asema on suomessa normalisoitu, eivätkä ihmiset ymmärrä sen vaikutuksia. Se vaikuttaa käytökseen kuin huumeet - ihminen ei ole sen vaikutuksen alaisena enää oma itsensä. Mieti tätä, ennen kuin teet päätöksiä.
Jos ei kykene pitämään munaa/ pillua housuissa päihtyneenä, ei alkoholi sovi. Juomisen on loputtava, sillä pettäjä pettää jälleen sillä verukkeella että ”olin päissään, en tajunnut mitä tein”.
Tällaisille ihmisille annetaan anteeksi turhaan, eivät ansaitse hyvöksyntää!
Vierailija kirjoitti:
Tähän vielä jatkaisin, että myös oma mieheni oli aina vannonut, että hän ei koskaan voisi pettää ja minä uskoin. Hän ei ollu mun silmissä sellainen ihminen, joka kykenisi loukkaamaan mua niin pahasti. Pettämisen jälkeen kaikki tuntui valheelliselta ja likaiselta. Kyseenalaistin kaikki hänen puheet. Tuntui, etten ollut koskaan oikeasti tuntenut häntä, koska petos vei kaikelta pohjan. Ei siitä ole oikein paluuta. Olisin rikkonut itseäni vastaan, jos olisin yrittänyt jatkaa tän ihmisen kanssa ja kaikkihan tietää, miten siinä käy kun toimii omaa sisäistä totuuttaan vastaan
Pakko kommentoida tähän ja vastaaviin vannomisiin, että me taas olemme miehen kanssa keskustelleet että ymmärrämme hyvin sen että suhde voi olla niin solmussa että siitä hakee helpotusta muualta. Olemme ainoastaan luvanneet pitää parishuteestamme niin hyvää huolta ettei pettämisiin tule "tarvetta".
Kohta tekstistäsi missä kerrot kuinka pettäminen on tapahtunut olisi voinut olla suoraa minun suustani. Ajattelin kertoa sinulle omasta kokemuksesta jos siitä on apua. Taustaa sen verran, että tämä tapahtui viime kesänä, olimme olleet siinä kohtaa 9 vuotta yhdessä ja rakentaneet koko elämämme suhteen ympärille, lapset, talo jne. Olin myös 30 vuotias kuten sinäkin.
Kun mies kertoi tapahtuneesta minulle oli hän hyvin ahdistunut, itki (ei ole ikinä itkenyt suhteemme aikana edes isovanhempiensa hautajaisissa) ja oli itseinhoa täynnä. Hänestä huokui valtava katumus eikä ymmärtänyt itsekkään miksi oli näin mennyt tekemään. En pystynyt keskustella asiasta sinä iltana vaan olin järkyttynyt miten minulle oli näin käynyt.
Seuraavana päivänä iski todellisuus vasten kasvoja ja romahdin täysin. Pakko oli pakka pitää edes jotenkin kasassa lasten takia. Seuraavat päivät keskustelimme asiasta todella perinpohjaisesti ja mies olikin ihan varma, että haluan erota. Muutaman päivän kuluttua päätin, että en anna tämän hetken tuhota muuten täydellistä suhdettamme, kaikki teemme joskus virheitä. Jatkoimme suhdetta normaalisti, tämä mörkö selässä josta en ole kertonut kenellekkään.
Tästä pari kuukautta eteenpäin annoin tapahtuneen anteeksi, kun huomasin etten enää ajattele asiaa. Nyt 9kk myöhemmin olemme onnellisia ja elämme sitä samaa elämää kuin ennen tapahtunutta. Luotan puolisoon täysin enkä pelkää että tämä tapahtuisi uudelleen. Tein kyllä selväksi, että mikäli näin joskus vielä käy sitä en pysty anteeksi antaa ja siinä kohtaa tiet eroaa.
En nyt osaa neuvoa sen enempää kuin, että teidän täytyy rakentaa luottamus uudelleen ja jättää pettäminen menneisyyteen tai puhaltaa peli poikki. Se, että jäät suhteeseen luottamuspulan kanssa miettien asiaa jatkuvasti on aikamoinen taakka pidemmän päälle. Jos itse olisin halunnut erota, todennäköisesti tällä hetkellä katuisin päätöstä valtavasti, hän on ja tulee olemaan elämäni rakkaus niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Olemme kaikki erilaisia, toiset pystyvät antaa anteeksi ja toiset eivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle itselleni henkilökohtaisesti pettäminen on niin iso kynnyskysymys, että kumppani lähtisi vaihtoon heti samantien. Hän on kuitenkin tietoisesti tehnyt päätöksen pettää ja ottanut jokaisen askeleen kohti pettämistä tietoisesti. Ei pettämistä "vaan tapahdu" ja "en tiedä mikä minuun meni". Jollain tavalla pettäjä oikeuttaa itselleen sen petoksen, puolisosta viis.
Totta kai se surettaa, kun jää kiinni/asia tulee ilmi ja puolisolle tulee siitä paha mieli ja itselle iskee syyllisyys. Olisi vaan pitänyt miettiä sitä ennen sitä ensimmäistäkään askelta kohti sitä pettämistä. Tässäkin tapauksessa miehellä olisi ollut monta tilaisuutta sanoa ei:
- Naisen huomaaminen = Ei
- Naiselta huomion saaminen = Ei
- Naiselle huomion antaminen = Ei
- Naiselta saatuun huomioon vastaaminen = Ei
- Keskustelu siitä, että teille vai meille = Ei
- Naisen mukaan lähteminen = Ei
- Naisen asuntoon sisään meneminen = Ei
- Lääppiminen vaatteet päällä = Ei
- Vaatteiden riisuminen = Ei
- Seksin harrastaminen = Ei
- Numeroiden vaihtaminen ja päätös jatkaa yhteydenpitoa = Ei
- Yhteydenpitäminen = Ei
- Viesteihin vastaaminen = Ei13 kohtaa noin karkeasta, jossa mies olisi voinut sanoa ei.
Ihan aiheellista pohtia, että onko hän halukas ignooraamaan noin monta EI-kohtaa jatkossa ja "se vaan tapahtui,en tiedä mikä minuun meni"-pettämään uudestaan.
En tiedä sinusta AP, mutta minulle pettäminen on sen luokan kunnioituksen puutteen osoitus ja henkilökohtainen loukkaus, että ihan sama mitä on rakennettu tai ollut, se romahtaa ja päättyy sillä sekunnilla. Koska en itse pettäisi ikinä missään tilanteessa, vaadin samaa uskollisuutta toiselta.
Jos ei pysty siihen, emme ole sopiva pari.
Juuri näin! Petos on aina etukäteen suunniteltu. Täyttä paskaa, että pettäjä ei tiennyt mitä tapatuu, vaikka olis ollut päissään. Jos ei hallitse itseään päissään, ei voi juodakaan. Piste.
Pettäjät ovat usein narsistisia, jolloin minä, minä oon aina oikeutus pettää. Salailu, kaikki mitä teet puolisoltasi salaa verukkeella: ei se saa tietää, ei se ketään vahingoita, ON ITSEPETOSTA.
Petos tulee julki AINA, ennemmin tai myöhemmin. Pettäjä rikkoo kaiken itsekyydessään, omahyväisesti, kylmästi.
No ei tule julki AINA :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista tietää miten pettäminen selvisi. Tuliko mies kertomaan itse, ja kuinka kauan meni että kertoi? Olen kuullut monen sanovan että itse pettäminen olisi ollut helpompi antaa anteeksi, mutta ei sitä salailua ja petosta mitä oli jatkunut kauan selän takana, varsinkin kun kyseessä ollut pidempi salasuhde. Tämä lie pettämisistä pahin. Yksi hairahdus alkoholin kanssa jonka tunnustaa heti on jollain tavalla lievempi kuin järjestelmällinen valehtelu ja petos.
Kuten monet ovat edellä sanoneet, on aika paha juttu jos mies ei osaa selittää. Hän vain sanoo ettei tiedä mikä häneen meni, mutta eihän se mitään auta. Pitäisi pystyä kertomaan mikä johti mihin, ja mitä hän silloin ajatteli ja mitä sen jälkeen ym. Hän oli siis viestitellyt tämän jälkeen. Viestien sisältökin saattaisi paljastaa jotain. Ehkä tässä terapeutti voisi auttaa, selvittämään niitä kysymyksiä jotka ovat oleellisia jotta luottamus ehkä voisi taas kasvaa. Onko miehellä historiaa ryypätä ja harrastaa yhden illan juttuja? Tällainen tapa ei lupaa hyvää tulevaisuudelle, varsinkin kun nyt kävi näin. Harrastaako miten paljon alkoholin käyttöä muutenkin? Alkoholi on pilannut lukemattomia suhteita. Ei sillä että se selittää kaiken ja ihminen on viaton, mutta ilman baareja ja ryyppäämistä moni tilaisuus hairahtaa jäisi tapahtumatta. Haluaako mies olla varovainen alkoholin kanssa jatkossa?
Tästä pettämisestä on vuosi aikaa. Se kertoo jo paljon. Vuosi on mennyt jo elämästä ahdistukseen. Mielestäni olisi paikallaan ottaa jonkinlainen muutos tilanteeseen. Olisi ehkä hyvä ottaa aikalisä ja esimerkiksi asua erillään jonkun aikaa, ihan kuukausiakin, vaikka ei erottaisi. Jos mies rakastaa ja on sitoutunut, hän odottaa ja kestää ja antaa tilaa. Voitte koittaa nollata, deittailla uudelleen, keskustella ja katsoa mihin miehen mieli suuntautuu, ja ajautuuko hän miettimään eron mahdollisuutta. Ap voi miettiä miltä tuntuu kun ei jaa arkea miehen kanssa, ja pystyykö luottamaan ja miten paljon tulee halua olla toisen kanssa. Kun yhteyttä on vähemmän ja ei voi "vahtia" toisen menemisiä, silmät voivat avautua sille miten paljon luottamuspula ahdistaa ja onko se niin vakavaa että ei pysty saamaan rauhaa. Jos näin on, parempi erota.
Uskon että mies tarvitsee jonkinlaisen opetuksen, kaikki ei jatku samalla tavalla pettämisen jälkeen. Hänen pitää ymmärtää että hän on vaarassa menettää kumppaninsa. Ehkä tällainen etääntyminen toisi myös ap:lle sitä omanarvon tuntoa. Yksinolon pelon kohtaamista. Uusia ajatuksia.
Sillä tosiaan on väliä miten pettämisen saa selville. Jos jotenkin muuten kuin että syyllinen itse kertoo, on hyvin todennäköistä että kerta ei ole ensimmäinen. Vain ensimmäinen kerta kun jäi kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Kohta tekstistäsi missä kerrot kuinka pettäminen on tapahtunut olisi voinut olla suoraa minun suustani. Ajattelin kertoa sinulle omasta kokemuksesta jos siitä on apua. Taustaa sen verran, että tämä tapahtui viime kesänä, olimme olleet siinä kohtaa 9 vuotta yhdessä ja rakentaneet koko elämämme suhteen ympärille, lapset, talo jne. Olin myös 30 vuotias kuten sinäkin.
Kun mies kertoi tapahtuneesta minulle oli hän hyvin ahdistunut, itki (ei ole ikinä itkenyt suhteemme aikana edes isovanhempiensa hautajaisissa) ja oli itseinhoa täynnä. Hänestä huokui valtava katumus eikä ymmärtänyt itsekkään miksi oli näin mennyt tekemään. En pystynyt keskustella asiasta sinä iltana vaan olin järkyttynyt miten minulle oli näin käynyt.
Seuraavana päivänä iski todellisuus vasten kasvoja ja romahdin täysin. Pakko oli pakka pitää edes jotenkin kasassa lasten takia. Seuraavat päivät keskustelimme asiasta todella perinpohjaisesti ja mies olikin ihan varma, että haluan erota. Muutaman päivän kuluttua päätin, että en anna tämän hetken tuhota muuten täydellistä suhdettamme, kaikki teemme joskus virheitä. Jatkoimme suhdetta normaalisti, tämä mörkö selässä josta en ole kertonut kenellekkään.
Tästä pari kuukautta eteenpäin annoin tapahtuneen anteeksi, kun huomasin etten enää ajattele asiaa. Nyt 9kk myöhemmin olemme onnellisia ja elämme sitä samaa elämää kuin ennen tapahtunutta. Luotan puolisoon täysin enkä pelkää että tämä tapahtuisi uudelleen. Tein kyllä selväksi, että mikäli näin joskus vielä käy sitä en pysty anteeksi antaa ja siinä kohtaa tiet eroaa.
En nyt osaa neuvoa sen enempää kuin, että teidän täytyy rakentaa luottamus uudelleen ja jättää pettäminen menneisyyteen tai puhaltaa peli poikki. Se, että jäät suhteeseen luottamuspulan kanssa miettien asiaa jatkuvasti on aikamoinen taakka pidemmän päälle. Jos itse olisin halunnut erota, todennäköisesti tällä hetkellä katuisin päätöstä valtavasti, hän on ja tulee olemaan elämäni rakkaus niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Olemme kaikki erilaisia, toiset pystyvät antaa anteeksi ja toiset eivät.
Mitä miehesi tekisi jos sinulle sattuisi tuollainen "virhe"? Vaikkapa tulevana kesänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle itselleni henkilökohtaisesti pettäminen on niin iso kynnyskysymys, että kumppani lähtisi vaihtoon heti samantien. Hän on kuitenkin tietoisesti tehnyt päätöksen pettää ja ottanut jokaisen askeleen kohti pettämistä tietoisesti. Ei pettämistä "vaan tapahdu" ja "en tiedä mikä minuun meni". Jollain tavalla pettäjä oikeuttaa itselleen sen petoksen, puolisosta viis.
Totta kai se surettaa, kun jää kiinni/asia tulee ilmi ja puolisolle tulee siitä paha mieli ja itselle iskee syyllisyys. Olisi vaan pitänyt miettiä sitä ennen sitä ensimmäistäkään askelta kohti sitä pettämistä. Tässäkin tapauksessa miehellä olisi ollut monta tilaisuutta sanoa ei:
- Naisen huomaaminen = Ei
- Naiselta huomion saaminen = Ei
- Naiselle huomion antaminen = Ei
- Naiselta saatuun huomioon vastaaminen = Ei
- Keskustelu siitä, että teille vai meille = Ei
- Naisen mukaan lähteminen = Ei
- Naisen asuntoon sisään meneminen = Ei
- Lääppiminen vaatteet päällä = Ei
- Vaatteiden riisuminen = Ei
- Seksin harrastaminen = Ei
- Numeroiden vaihtaminen ja päätös jatkaa yhteydenpitoa = Ei
- Yhteydenpitäminen = Ei
- Viesteihin vastaaminen = Ei13 kohtaa noin karkeasta, jossa mies olisi voinut sanoa ei.
Ihan aiheellista pohtia, että onko hän halukas ignooraamaan noin monta EI-kohtaa jatkossa ja "se vaan tapahtui,en tiedä mikä minuun meni"-pettämään uudestaan.
En tiedä sinusta AP, mutta minulle pettäminen on sen luokan kunnioituksen puutteen osoitus ja henkilökohtainen loukkaus, että ihan sama mitä on rakennettu tai ollut, se romahtaa ja päättyy sillä sekunnilla. Koska en itse pettäisi ikinä missään tilanteessa, vaadin samaa uskollisuutta toiselta.
Jos ei pysty siihen, emme ole sopiva pari.
Juuri näin! Petos on aina etukäteen suunniteltu. Täyttä paskaa, että pettäjä ei tiennyt mitä tapatuu, vaikka olis ollut päissään. Jos ei hallitse itseään päissään, ei voi juodakaan. Piste.
Pettäjät ovat usein narsistisia, jolloin minä, minä oon aina oikeutus pettää. Salailu, kaikki mitä teet puolisoltasi salaa verukkeella: ei se saa tietää, ei se ketään vahingoita, ON ITSEPETOSTA.
Petos tulee julki AINA, ennemmin tai myöhemmin. Pettäjä rikkoo kaiken itsekyydessään, omahyväisesti, kylmästi.No ei tule julki AINA :D
Naura vaan. Elämä on raadollisempaa kuin elokuvissa, myös pettäjälle.
Pari tositilannetta lähipiiristäni:
Mies petti työreissuillaan, sopi työkaverin kanssa, että mitä Levillä tapahtuu, sinne jää. Meni 2,5 vuotta kun työkaveri sairastui vakavasti. Halusi lähellä kuolemaa tunnustaa miehen vaimolle mitä miehensä oli vuosien aikana tehnyt. Niissä hautajaisissa ei miestä nähty, häpeä vei voiton.
Ystäväni sai puhelun naiselta, jonka kanssa ystävän mies oli pettänyt noin 5 vuoden ajan. Nainen soitti, koska mies oli jättänyt hänet siihen uskoon, että eroaisi vaimostaan. Mies vedätti siis molempia naisia. Soittaja oli katkera ja päätti kertoa vaimolle valehtelijasta. Tuli ero vaimosta ja salasuhteesta. Mies alkoholisoitunut, asuu yksin, lapset eivät halua olla missään tekemisissä isänsä kanssa.
kuulostaa siltä, että oot jo tehnyt päätöksesi ja haluat erota. ja mä kannustan eroamaan, ihan rehellisesti sanoen.
pettäminen osoittaa täyttä kunnioituksen ja rakkauden puutetta. toi on musta viel pahempi, ettei tiedä miksi teki sen. musta toi osoittaa vaan sen, että sä et oikeasti ole hänelle niin tärkeä kuin hän on sulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle itselleni henkilökohtaisesti pettäminen on niin iso kynnyskysymys, että kumppani lähtisi vaihtoon heti samantien. Hän on kuitenkin tietoisesti tehnyt päätöksen pettää ja ottanut jokaisen askeleen kohti pettämistä tietoisesti. Ei pettämistä "vaan tapahdu" ja "en tiedä mikä minuun meni". Jollain tavalla pettäjä oikeuttaa itselleen sen petoksen, puolisosta viis.
Totta kai se surettaa, kun jää kiinni/asia tulee ilmi ja puolisolle tulee siitä paha mieli ja itselle iskee syyllisyys. Olisi vaan pitänyt miettiä sitä ennen sitä ensimmäistäkään askelta kohti sitä pettämistä. Tässäkin tapauksessa miehellä olisi ollut monta tilaisuutta sanoa ei:
- Naisen huomaaminen = Ei
- Naiselta huomion saaminen = Ei
- Naiselle huomion antaminen = Ei
- Naiselta saatuun huomioon vastaaminen = Ei
- Keskustelu siitä, että teille vai meille = Ei
- Naisen mukaan lähteminen = Ei
- Naisen asuntoon sisään meneminen = Ei
- Lääppiminen vaatteet päällä = Ei
- Vaatteiden riisuminen = Ei
- Seksin harrastaminen = Ei
- Numeroiden vaihtaminen ja päätös jatkaa yhteydenpitoa = Ei
- Yhteydenpitäminen = Ei
- Viesteihin vastaaminen = Ei13 kohtaa noin karkeasta, jossa mies olisi voinut sanoa ei.
Ihan aiheellista pohtia, että onko hän halukas ignooraamaan noin monta EI-kohtaa jatkossa ja "se vaan tapahtui,en tiedä mikä minuun meni"-pettämään uudestaan.
En tiedä sinusta AP, mutta minulle pettäminen on sen luokan kunnioituksen puutteen osoitus ja henkilökohtainen loukkaus, että ihan sama mitä on rakennettu tai ollut, se romahtaa ja päättyy sillä sekunnilla. Koska en itse pettäisi ikinä missään tilanteessa, vaadin samaa uskollisuutta toiselta.
Jos ei pysty siihen, emme ole sopiva pari.
Juuri näin! Petos on aina etukäteen suunniteltu. Täyttä paskaa, että pettäjä ei tiennyt mitä tapatuu, vaikka olis ollut päissään. Jos ei hallitse itseään päissään, ei voi juodakaan. Piste.
Pettäjät ovat usein narsistisia, jolloin minä, minä oon aina oikeutus pettää. Salailu, kaikki mitä teet puolisoltasi salaa verukkeella: ei se saa tietää, ei se ketään vahingoita, ON ITSEPETOSTA.
Petos tulee julki AINA, ennemmin tai myöhemmin. Pettäjä rikkoo kaiken itsekyydessään, omahyväisesti, kylmästi.No ei tule julki AINA :D
Tämä. Ottamatta kantaa juuri tähän tapaukseen, ihmettelen näitä kommentteja, että pettäminen tulisi AINA julki. Mistä tällainen kuvitelma tulee? Maailmassa tapahtuu vaikka millaisia asioita ilman, että ne tulevat julki. Murhiakin. Syntyykö kuvitelma henkilökohtaisesta toiveesta, että asiat tulisivat julki? Mutta kai aikuiset ymmärtävät, että toiveet ei AINA toteudu.
Minusta tämä lause kertoo tarpeeksi: En usko löytäväni toista yhtä hyvää miestä (lukuunottamatta pettämistä)
Hyvä mies ei petä. Mieti pikemminkin niin päin, että miksi ihmeessä uskaltaisit jäädä suhteeseen miehen kanssa johon ei voi luottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, miksi mies pettää? Syyt ovat monelaisia, mutta petos on petos. Miksi mies ei ole puhunut tarpeistaan ja miksi ette yhdessä ole puhuneet molempien tarpeista?
Pettäminen on seurausta mm. puhumattomuudesta, tunnekylmyydestä, itsekkyydestä, huomionhakuisuudesta, keskenkasvuisuudesta…
Jos mies ei kykene kertomaan syytä pettämiselle rehellisesti, miten kykenisi olemaan rehellinen myöhemminkään? Kehittymätön moraali johtaa aina uuteen pettämiseen, sitäkö haluat?
Uskallat erota, kun mietit miksi et ole kunnioituksen arvoinen ihminen miehesi edessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle itselleni henkilökohtaisesti pettäminen on niin iso kynnyskysymys, että kumppani lähtisi vaihtoon heti samantien. Hän on kuitenkin tietoisesti tehnyt päätöksen pettää ja ottanut jokaisen askeleen kohti pettämistä tietoisesti. Ei pettämistä "vaan tapahdu" ja "en tiedä mikä minuun meni". Jollain tavalla pettäjä oikeuttaa itselleen sen petoksen, puolisosta viis.
Totta kai se surettaa, kun jää kiinni/asia tulee ilmi ja puolisolle tulee siitä paha mieli ja itselle iskee syyllisyys. Olisi vaan pitänyt miettiä sitä ennen sitä ensimmäistäkään askelta kohti sitä pettämistä. Tässäkin tapauksessa miehellä olisi ollut monta tilaisuutta sanoa ei:
- Naisen huomaaminen = Ei
- Naiselta huomion saaminen = Ei
- Naiselle huomion antaminen = Ei
- Naiselta saatuun huomioon vastaaminen = Ei
- Keskustelu siitä, että teille vai meille = Ei
- Naisen mukaan lähteminen = Ei
- Naisen asuntoon sisään meneminen = Ei
- Lääppiminen vaatteet päällä = Ei
- Vaatteiden riisuminen = Ei
- Seksin harrastaminen = Ei
- Numeroiden vaihtaminen ja päätös jatkaa yhteydenpitoa = Ei
- Yhteydenpitäminen = Ei
- Viesteihin vastaaminen = Ei13 kohtaa noin karkeasta, jossa mies olisi voinut sanoa ei.
Ihan aiheellista pohtia, että onko hän halukas ignooraamaan noin monta EI-kohtaa jatkossa ja "se vaan tapahtui,en tiedä mikä minuun meni"-pettämään uudestaan.
En tiedä sinusta AP, mutta minulle pettäminen on sen luokan kunnioituksen puutteen osoitus ja henkilökohtainen loukkaus, että ihan sama mitä on rakennettu tai ollut, se romahtaa ja päättyy sillä sekunnilla. Koska en itse pettäisi ikinä missään tilanteessa, vaadin samaa uskollisuutta toiselta.
Jos ei pysty siihen, emme ole sopiva pari.
Juuri näin! Petos on aina etukäteen suunniteltu. Täyttä paskaa, että pettäjä ei tiennyt mitä tapatuu, vaikka olis ollut päissään. Jos ei hallitse itseään päissään, ei voi juodakaan. Piste.
Pettäjät ovat usein narsistisia, jolloin minä, minä oon aina oikeutus pettää. Salailu, kaikki mitä teet puolisoltasi salaa verukkeella: ei se saa tietää, ei se ketään vahingoita, ON ITSEPETOSTA.
Petos tulee julki AINA, ennemmin tai myöhemmin. Pettäjä rikkoo kaiken itsekyydessään, omahyväisesti, kylmästi.No ei tule julki AINA :D
Tämä. Ottamatta kantaa juuri tähän tapaukseen, ihmettelen näitä kommentteja, että pettäminen tulisi AINA julki. Mistä tällainen kuvitelma tulee? Maailmassa tapahtuu vaikka millaisia asioita ilman, että ne tulevat julki. Murhiakin. Syntyykö kuvitelma henkilökohtaisesta toiveesta, että asiat tulisivat julki? Mutta kai aikuiset ymmärtävät, että toiveet ei AINA toteudu.
Pettäminen näkyy käytöksessä, sen vaistoaa monista tekijöistä, se hiertää monella tapaa suhteessa. Siksi se paljastuu AINA, joko julkisesti tai hiljaisina merkkeinä parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle itselleni henkilökohtaisesti pettäminen on niin iso kynnyskysymys, että kumppani lähtisi vaihtoon heti samantien. Hän on kuitenkin tietoisesti tehnyt päätöksen pettää ja ottanut jokaisen askeleen kohti pettämistä tietoisesti. Ei pettämistä "vaan tapahdu" ja "en tiedä mikä minuun meni". Jollain tavalla pettäjä oikeuttaa itselleen sen petoksen, puolisosta viis.
Totta kai se surettaa, kun jää kiinni/asia tulee ilmi ja puolisolle tulee siitä paha mieli ja itselle iskee syyllisyys. Olisi vaan pitänyt miettiä sitä ennen sitä ensimmäistäkään askelta kohti sitä pettämistä. Tässäkin tapauksessa miehellä olisi ollut monta tilaisuutta sanoa ei:
- Naisen huomaaminen = Ei
- Naiselta huomion saaminen = Ei
- Naiselle huomion antaminen = Ei
- Naiselta saatuun huomioon vastaaminen = Ei
- Keskustelu siitä, että teille vai meille = Ei
- Naisen mukaan lähteminen = Ei
- Naisen asuntoon sisään meneminen = Ei
- Lääppiminen vaatteet päällä = Ei
- Vaatteiden riisuminen = Ei
- Seksin harrastaminen = Ei
- Numeroiden vaihtaminen ja päätös jatkaa yhteydenpitoa = Ei
- Yhteydenpitäminen = Ei
- Viesteihin vastaaminen = Ei13 kohtaa noin karkeasta, jossa mies olisi voinut sanoa ei.
Ihan aiheellista pohtia, että onko hän halukas ignooraamaan noin monta EI-kohtaa jatkossa ja "se vaan tapahtui,en tiedä mikä minuun meni"-pettämään uudestaan.
En tiedä sinusta AP, mutta minulle pettäminen on sen luokan kunnioituksen puutteen osoitus ja henkilökohtainen loukkaus, että ihan sama mitä on rakennettu tai ollut, se romahtaa ja päättyy sillä sekunnilla. Koska en itse pettäisi ikinä missään tilanteessa, vaadin samaa uskollisuutta toiselta.
Jos ei pysty siihen, emme ole sopiva pari.
Juuri näin! Petos on aina etukäteen suunniteltu. Täyttä paskaa, että pettäjä ei tiennyt mitä tapatuu, vaikka olis ollut päissään. Jos ei hallitse itseään päissään, ei voi juodakaan. Piste.
Pettäjät ovat usein narsistisia, jolloin minä, minä oon aina oikeutus pettää. Salailu, kaikki mitä teet puolisoltasi salaa verukkeella: ei se saa tietää, ei se ketään vahingoita, ON ITSEPETOSTA.
Petos tulee julki AINA, ennemmin tai myöhemmin. Pettäjä rikkoo kaiken itsekyydessään, omahyväisesti, kylmästi.No ei tule julki AINA :D
Ei todellakaan tule aina esille. Nuorempana olin ollut muutaman vuoden täysin yksin ja huolehdin yksin pienestä lapsestani. Tuolloin naimisissa oleva tuttuni aloitti suhteen kanssani, se kesti kolmisen vuotta. Näimme lukemattomia kertoja ja harrastimme seksiä joka oli molemmille tuolloin todella ihanaa ja erityistä. Suhde hyytyi lopulta kun tajusin että homma on järjetön ja epäreilu, kaikille. Tuo pari on edelleen naimisissa ja heillä on ulospäin täysin onnellinen ja "normaali" keskiluokkainen perhe-elämä, vaimo on ns tavallinen ja mukava, varmasti kiltti ihminen (häntä en ole koskaan tavannut emmekä tiedä toisiamme sen paremmin) ja hänellä ei todellakaan ole aavistustakaan mitä mies on tehnyt, se on selvää. Jos tietäisi mitä mies on tehnyt kanssani ei olisi mitään mahdollisuutta jatkaa yhdessä. Tämän tajuttuani lopetin suhteen aikanaan itse, en kestänyt miestä enää edes itse. Opin tuosta ettei kenestäkään oikeasti tiedä millaisia he ovat. Miehistä ja parisuhteista pysyn loppuikäni kaukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle itselleni henkilökohtaisesti pettäminen on niin iso kynnyskysymys, että kumppani lähtisi vaihtoon heti samantien. Hän on kuitenkin tietoisesti tehnyt päätöksen pettää ja ottanut jokaisen askeleen kohti pettämistä tietoisesti. Ei pettämistä "vaan tapahdu" ja "en tiedä mikä minuun meni". Jollain tavalla pettäjä oikeuttaa itselleen sen petoksen, puolisosta viis.
Totta kai se surettaa, kun jää kiinni/asia tulee ilmi ja puolisolle tulee siitä paha mieli ja itselle iskee syyllisyys. Olisi vaan pitänyt miettiä sitä ennen sitä ensimmäistäkään askelta kohti sitä pettämistä. Tässäkin tapauksessa miehellä olisi ollut monta tilaisuutta sanoa ei:
- Naisen huomaaminen = Ei
- Naiselta huomion saaminen = Ei
- Naiselle huomion antaminen = Ei
- Naiselta saatuun huomioon vastaaminen = Ei
- Keskustelu siitä, että teille vai meille = Ei
- Naisen mukaan lähteminen = Ei
- Naisen asuntoon sisään meneminen = Ei
- Lääppiminen vaatteet päällä = Ei
- Vaatteiden riisuminen = Ei
- Seksin harrastaminen = Ei
- Numeroiden vaihtaminen ja päätös jatkaa yhteydenpitoa = Ei
- Yhteydenpitäminen = Ei
- Viesteihin vastaaminen = Ei13 kohtaa noin karkeasta, jossa mies olisi voinut sanoa ei.
Ihan aiheellista pohtia, että onko hän halukas ignooraamaan noin monta EI-kohtaa jatkossa ja "se vaan tapahtui,en tiedä mikä minuun meni"-pettämään uudestaan.
En tiedä sinusta AP, mutta minulle pettäminen on sen luokan kunnioituksen puutteen osoitus ja henkilökohtainen loukkaus, että ihan sama mitä on rakennettu tai ollut, se romahtaa ja päättyy sillä sekunnilla. Koska en itse pettäisi ikinä missään tilanteessa, vaadin samaa uskollisuutta toiselta.
Jos ei pysty siihen, emme ole sopiva pari.
Juuri näin! Petos on aina etukäteen suunniteltu. Täyttä paskaa, että pettäjä ei tiennyt mitä tapatuu, vaikka olis ollut päissään. Jos ei hallitse itseään päissään, ei voi juodakaan. Piste.
Pettäjät ovat usein narsistisia, jolloin minä, minä oon aina oikeutus pettää. Salailu, kaikki mitä teet puolisoltasi salaa verukkeella: ei se saa tietää, ei se ketään vahingoita, ON ITSEPETOSTA.
Petos tulee julki AINA, ennemmin tai myöhemmin. Pettäjä rikkoo kaiken itsekyydessään, omahyväisesti, kylmästi.No ei tule julki AINA :D
Naura vaan. Elämä on raadollisempaa kuin elokuvissa, myös pettäjälle.
Pari tositilannetta lähipiiristäni:
Mies petti työreissuillaan, sopi työkaverin kanssa, että mitä Levillä tapahtuu, sinne jää. Meni 2,5 vuotta kun työkaveri sairastui vakavasti. Halusi lähellä kuolemaa tunnustaa miehen vaimolle mitä miehensä oli vuosien aikana tehnyt. Niissä hautajaisissa ei miestä nähty, häpeä vei voiton.Ystäväni sai puhelun naiselta, jonka kanssa ystävän mies oli pettänyt noin 5 vuoden ajan. Nainen soitti, koska mies oli jättänyt hänet siihen uskoon, että eroaisi vaimostaan. Mies vedätti siis molempia naisia. Soittaja oli katkera ja päätti kertoa vaimolle valehtelijasta. Tuli ero vaimosta ja salasuhteesta. Mies alkoholisoitunut, asuu yksin, lapset eivät halua olla missään tekemisissä isänsä kanssa.
Pari tositilannetta elämästäsi ei tee todeksi sitä että pettäminen tulisi AINA julki. Itse olen ihan menestyksekkäästi pettänyt useampaakin miestä niin etteivät he ole tilanteesta saaneet tietää. Tiedän myös monta henkilä jotka ovat kuolleet jo, eivätkä saaneet pettämisestä tietää. Eli se nyt vain ei pidä paikkansa että ne tulisi AINA ilmi, kyllä sille luulolle voi jo vähän nauraakin ;)
Vierailija kirjoitti:
Ap, miksi mies pettää? Syyt ovat monelaisia, mutta petos on petos. Miksi mies ei ole puhunut tarpeistaan ja miksi ette yhdessä ole puhuneet molempien tarpeista?
Pettäminen on seurausta mm. puhumattomuudesta, tunnekylmyydestä, itsekkyydestä, huomionhakuisuudesta, keskenkasvuisuudesta…
Jos mies ei kykene kertomaan syytä pettämiselle rehellisesti, miten kykenisi olemaan rehellinen myöhemminkään? Kehittymätön moraali johtaa aina uuteen pettämiseen, sitäkö haluat?
Uskallat erota, kun mietit miksi et ole kunnioituksen arvoinen ihminen miehesi edessä.
Mulla syy on aina ollut huono suhde ja valehteleva mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle itselleni henkilökohtaisesti pettäminen on niin iso kynnyskysymys, että kumppani lähtisi vaihtoon heti samantien. Hän on kuitenkin tietoisesti tehnyt päätöksen pettää ja ottanut jokaisen askeleen kohti pettämistä tietoisesti. Ei pettämistä "vaan tapahdu" ja "en tiedä mikä minuun meni". Jollain tavalla pettäjä oikeuttaa itselleen sen petoksen, puolisosta viis.
Totta kai se surettaa, kun jää kiinni/asia tulee ilmi ja puolisolle tulee siitä paha mieli ja itselle iskee syyllisyys. Olisi vaan pitänyt miettiä sitä ennen sitä ensimmäistäkään askelta kohti sitä pettämistä. Tässäkin tapauksessa miehellä olisi ollut monta tilaisuutta sanoa ei:
- Naisen huomaaminen = Ei
- Naiselta huomion saaminen = Ei
- Naiselle huomion antaminen = Ei
- Naiselta saatuun huomioon vastaaminen = Ei
- Keskustelu siitä, että teille vai meille = Ei
- Naisen mukaan lähteminen = Ei
- Naisen asuntoon sisään meneminen = Ei
- Lääppiminen vaatteet päällä = Ei
- Vaatteiden riisuminen = Ei
- Seksin harrastaminen = Ei
- Numeroiden vaihtaminen ja päätös jatkaa yhteydenpitoa = Ei
- Yhteydenpitäminen = Ei
- Viesteihin vastaaminen = Ei13 kohtaa noin karkeasta, jossa mies olisi voinut sanoa ei.
Ihan aiheellista pohtia, että onko hän halukas ignooraamaan noin monta EI-kohtaa jatkossa ja "se vaan tapahtui,en tiedä mikä minuun meni"-pettämään uudestaan.
En tiedä sinusta AP, mutta minulle pettäminen on sen luokan kunnioituksen puutteen osoitus ja henkilökohtainen loukkaus, että ihan sama mitä on rakennettu tai ollut, se romahtaa ja päättyy sillä sekunnilla. Koska en itse pettäisi ikinä missään tilanteessa, vaadin samaa uskollisuutta toiselta.
Jos ei pysty siihen, emme ole sopiva pari.
Juuri näin! Petos on aina etukäteen suunniteltu. Täyttä paskaa, että pettäjä ei tiennyt mitä tapatuu, vaikka olis ollut päissään. Jos ei hallitse itseään päissään, ei voi juodakaan. Piste.
Pettäjät ovat usein narsistisia, jolloin minä, minä oon aina oikeutus pettää. Salailu, kaikki mitä teet puolisoltasi salaa verukkeella: ei se saa tietää, ei se ketään vahingoita, ON ITSEPETOSTA.
Petos tulee julki AINA, ennemmin tai myöhemmin. Pettäjä rikkoo kaiken itsekyydessään, omahyväisesti, kylmästi.No ei tule julki AINA :D
Tämä. Ottamatta kantaa juuri tähän tapaukseen, ihmettelen näitä kommentteja, että pettäminen tulisi AINA julki. Mistä tällainen kuvitelma tulee? Maailmassa tapahtuu vaikka millaisia asioita ilman, että ne tulevat julki. Murhiakin. Syntyykö kuvitelma henkilökohtaisesta toiveesta, että asiat tulisivat julki? Mutta kai aikuiset ymmärtävät, että toiveet ei AINA toteudu.
Pettäminen näkyy käytöksessä, sen vaistoaa monista tekijöistä, se hiertää monella tapaa suhteessa. Siksi se paljastuu AINA, joko julkisesti tai hiljaisina merkkeinä parisuhteessa.
Ymmärrätkö yhtään mitä paljastuminen tarkoittaa? Se tarkoittaa jonkun tai joidenkin tietoon tulemista, ei sitä että jossain on joku minkä sinä tulkitset merkiksi jostain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle itselleni henkilökohtaisesti pettäminen on niin iso kynnyskysymys, että kumppani lähtisi vaihtoon heti samantien. Hän on kuitenkin tietoisesti tehnyt päätöksen pettää ja ottanut jokaisen askeleen kohti pettämistä tietoisesti. Ei pettämistä "vaan tapahdu" ja "en tiedä mikä minuun meni". Jollain tavalla pettäjä oikeuttaa itselleen sen petoksen, puolisosta viis.
Totta kai se surettaa, kun jää kiinni/asia tulee ilmi ja puolisolle tulee siitä paha mieli ja itselle iskee syyllisyys. Olisi vaan pitänyt miettiä sitä ennen sitä ensimmäistäkään askelta kohti sitä pettämistä. Tässäkin tapauksessa miehellä olisi ollut monta tilaisuutta sanoa ei:
- Naisen huomaaminen = Ei
- Naiselta huomion saaminen = Ei
- Naiselle huomion antaminen = Ei
- Naiselta saatuun huomioon vastaaminen = Ei
- Keskustelu siitä, että teille vai meille = Ei
- Naisen mukaan lähteminen = Ei
- Naisen asuntoon sisään meneminen = Ei
- Lääppiminen vaatteet päällä = Ei
- Vaatteiden riisuminen = Ei
- Seksin harrastaminen = Ei
- Numeroiden vaihtaminen ja päätös jatkaa yhteydenpitoa = Ei
- Yhteydenpitäminen = Ei
- Viesteihin vastaaminen = Ei13 kohtaa noin karkeasta, jossa mies olisi voinut sanoa ei.
Ihan aiheellista pohtia, että onko hän halukas ignooraamaan noin monta EI-kohtaa jatkossa ja "se vaan tapahtui,en tiedä mikä minuun meni"-pettämään uudestaan.
En tiedä sinusta AP, mutta minulle pettäminen on sen luokan kunnioituksen puutteen osoitus ja henkilökohtainen loukkaus, että ihan sama mitä on rakennettu tai ollut, se romahtaa ja päättyy sillä sekunnilla. Koska en itse pettäisi ikinä missään tilanteessa, vaadin samaa uskollisuutta toiselta.
Jos ei pysty siihen, emme ole sopiva pari.
Juuri näin! Petos on aina etukäteen suunniteltu. Täyttä paskaa, että pettäjä ei tiennyt mitä tapatuu, vaikka olis ollut päissään. Jos ei hallitse itseään päissään, ei voi juodakaan. Piste.
Pettäjät ovat usein narsistisia, jolloin minä, minä oon aina oikeutus pettää. Salailu, kaikki mitä teet puolisoltasi salaa verukkeella: ei se saa tietää, ei se ketään vahingoita, ON ITSEPETOSTA.
Petos tulee julki AINA, ennemmin tai myöhemmin. Pettäjä rikkoo kaiken itsekyydessään, omahyväisesti, kylmästi.No ei tule julki AINA :D
Tämä. Ottamatta kantaa juuri tähän tapaukseen, ihmettelen näitä kommentteja, että pettäminen tulisi AINA julki. Mistä tällainen kuvitelma tulee? Maailmassa tapahtuu vaikka millaisia asioita ilman, että ne tulevat julki. Murhiakin. Syntyykö kuvitelma henkilökohtaisesta toiveesta, että asiat tulisivat julki? Mutta kai aikuiset ymmärtävät, että toiveet ei AINA toteudu.
Pettäminen näkyy käytöksessä, sen vaistoaa monista tekijöistä, se hiertää monella tapaa suhteessa. Siksi se paljastuu AINA, joko julkisesti tai hiljaisina merkkeinä parisuhteessa.
Pettäminen VOI näkyä hiljaisina merkkeinä parisuhteessa, mutta jos pettäjä on päättäny ettei kerro ja toinen osa puoli on ehkä täysin tuntematon, niin silti asia EI tule julki. Ne hiljaiset merkitkin voi selitellä stressillä tjs. Pettämisestä ei ilmesty otsaan mitään paljastavaa A kirjainta, vaikka ehkä niin toivoisikin.
-tuo tätä tapausta kommentoimaton
Vierailija kirjoitti:
30v+ deittimaailma ja nykyinen deittailukulttuuri, miestarjonta jne. huomioiden;
Jos haluat lapsia ja uskot nykyisen partnerisi olevan hyvä isä, "tee" ainakin lapset hänen kanssaan. Kuka tietää, ehkä pystytte korjaamaan asiat suhteenne suhteen myös. Pääasia, että jos on tahtotila lapsien saamiseen, laita se etusijalle asap.
Itse olen omasta valinnasta lapseton, taustalla pitkä suhde ja nyt todennut realiteetin deittimaailmassa.. jos tässä pitäisi nyt vielä salamana löytää hyvä isä lapsille, niin olisi täysin mahdoton tehtävä.
En voi korostaa tätä tarpeeksi - jos olet aina halunnut lapsia ja näet nykyisen kumppanisi olevan hyvä isä.. toimi! Ehdit sitten ihmetellä ihmissuhteita sen jälkeen, ja usko pois, todella saat ihmetellä.
Anteeksi nyt, mutta kuka hullu neuvoo tekemään lapsia toimimattomaan suhteeseen!
Ei lapsi ole mikään merkkilaukku, jota halutaan, mikään helkkarin "tahtotila", joka täytyy saada toteuttaa!
Ihan kauhea viesti.
Olisi mielenkiintoista tietää miten pettäminen selvisi. Tuliko mies kertomaan itse, ja kuinka kauan meni että kertoi? Olen kuullut monen sanovan että itse pettäminen olisi ollut helpompi antaa anteeksi, mutta ei sitä salailua ja petosta mitä oli jatkunut kauan selän takana, varsinkin kun kyseessä ollut pidempi salasuhde. Tämä lie pettämisistä pahin. Yksi hairahdus alkoholin kanssa jonka tunnustaa heti on jollain tavalla lievempi kuin järjestelmällinen valehtelu ja petos.
Kuten monet ovat edellä sanoneet, on aika paha juttu jos mies ei osaa selittää. Hän vain sanoo ettei tiedä mikä häneen meni, mutta eihän se mitään auta. Pitäisi pystyä kertomaan mikä johti mihin, ja mitä hän silloin ajatteli ja mitä sen jälkeen ym. Hän oli siis viestitellyt tämän jälkeen. Viestien sisältökin saattaisi paljastaa jotain. Ehkä tässä terapeutti voisi auttaa, selvittämään niitä kysymyksiä jotka ovat oleellisia jotta luottamus ehkä voisi taas kasvaa. Onko miehellä historiaa ryypätä ja harrastaa yhden illan juttuja? Tällainen tapa ei lupaa hyvää tulevaisuudelle, varsinkin kun nyt kävi näin. Harrastaako miten paljon alkoholin käyttöä muutenkin? Alkoholi on pilannut lukemattomia suhteita. Ei sillä että se selittää kaiken ja ihminen on viaton, mutta ilman baareja ja ryyppäämistä moni tilaisuus hairahtaa jäisi tapahtumatta. Haluaako mies olla varovainen alkoholin kanssa jatkossa?
Tästä pettämisestä on vuosi aikaa. Se kertoo jo paljon. Vuosi on mennyt jo elämästä ahdistukseen. Mielestäni olisi paikallaan ottaa jonkinlainen muutos tilanteeseen. Olisi ehkä hyvä ottaa aikalisä ja esimerkiksi asua erillään jonkun aikaa, ihan kuukausiakin, vaikka ei erottaisi. Jos mies rakastaa ja on sitoutunut, hän odottaa ja kestää ja antaa tilaa. Voitte koittaa nollata, deittailla uudelleen, keskustella ja katsoa mihin miehen mieli suuntautuu, ja ajautuuko hän miettimään eron mahdollisuutta. Ap voi miettiä miltä tuntuu kun ei jaa arkea miehen kanssa, ja pystyykö luottamaan ja miten paljon tulee halua olla toisen kanssa. Kun yhteyttä on vähemmän ja ei voi "vahtia" toisen menemisiä, silmät voivat avautua sille miten paljon luottamuspula ahdistaa ja onko se niin vakavaa että ei pysty saamaan rauhaa. Jos näin on, parempi erota.
Uskon että mies tarvitsee jonkinlaisen opetuksen, kaikki ei jatku samalla tavalla pettämisen jälkeen. Hänen pitää ymmärtää että hän on vaarassa menettää kumppaninsa. Ehkä tällainen etääntyminen toisi myös ap:lle sitä omanarvon tuntoa. Yksinolon pelon kohtaamista. Uusia ajatuksia.