Lue keskustelun säännöt.
Miten uskaltaa erota. Voisiko joku kannustaa minua tai muuten sanoa mielipiteen tilanteestani
12.03.2022 |
Tilanne siis on se, että olemme mieheni kanssa kolmekymppisiä ja olleet yhdessä 6 vuotta. Meillä on ollut alusta asti monella mittarilla ihan erinomainen suhde. Meillä on hyvä olla ja hauskaa yhdessä, luottamus toisiimme (ennen), samanlaisia harrastuksia ja kiinnostuksenkohteita, arki sujuu hyvin esim. kumpikin tekee osuutensa kotitöistä, kannustamme toista omissa tavoitteissaan, samanlaisia tulevaisuuden suunnitelmia (kumpikin toivoo lasta aika pian). Seksielämä meillä ei ole ollut ikinä ihan mitään ilotulitusta, mutta se ei johdu parisuhdeongelmasta, vaan siitä että minä en ole koskaan ollut super seksuaalinen ihminen. Meillä oli kuitenkin aina säännöllisesti noin pari kertaa viikossa seksiä, kunnes nyt on ollut alla olevasta syystä enemmän taukoa.
Mies siis petti minua vuosi sitten keväällä. Tämä tuli minulle aivan täytenä järkytyksenä, tuntyi kuin koko maailmaltani olisi pudonnut pohja. Luotin tätä ennen mieheeni 110%, en ikinä olisi kuvitellut mitään tällaista.
Ensijärkytyksessä sanoin silloin että erotaan, mutta jäimme kuitenkin yhteen katsomaan, jos luottamuksen voisi rakentaa uudelleen. Koska meillä on niin paljon hyvää yhdessä ja kaikki yhteiset tulevaisuudensuunnitelmat. Mies katuu tekoaan, on monesti itkenyt kun siitä on puhuttu (tosi harvinaista, en ole koskaan muulloin nähnyt mieheni itkevän), joten uskon kyllä hänen katuvan. Mies ei oikein osaa selittää tekoaan, sanoo ettei tiedä mikä häneen meni. Oli siis viihteellä kavereidensa kanssa, kun lähti baarista toisen naisen luo. Tämän jälkeen vielä viestittelivät pari kertaa, mutta sitten yhteydenpito loppui. (Mies näyttänyt viestit ja niiden loppumisen minulle)
En vain pysty löytämään luottamusta mieheen. Vaikka uskon hänen katuvan, odotan vain, koska tapahtuu seuraavan kerran jotain. Mietin, että tulevaisuudessa jos tulisi lapsia ym., ja stressaavaa arkea, niin pakeneeko hän sitä sivusuhteeseen? Nytkin jos mies on vaikka harrastuksessa illalla vähän pitempään, ensimmäinen ajatukseni on, että mitäs hän on nyt tekemässä ja kenen kanssa. Tämä on minullekin järkyttävää, koska en aiemmin ikinä epäillyt miestäni mistään vaan annoin hänen mennä ihan vapaasti.
Minua ahdistaa todella paljon se, että jos eroamme, niin menetän todella hyvän parisuhteen, jossa olisi ollut kaikki edellytykset hyvälle perhe-elämällle, joka on unelmani. En usko löytäväni toista yhtä hyvää miestä (lukuunottamatta pettämistä). Pelkään, etten tule siis saamaan omaa perhettä. Olen nyt juuri täyttänyt 30v. Tavallaan myös surettaa paljon miehen puolesta, että hänkin menettää paljon, jos eroamme, yhden virheen (?) takia. Mutta mitä on parisuhde , jos ei voi luottaa toiseen...? Mies siis ei halua erota. pyytää anteeksi ja vannoo uskollisuutta jatkossa. Tuntuu minulle sanahelinältä, koska hän vannoi myös ennen pettämistä ettei ikinä voisi pettää (silloin uskoin sen).
Olen ihan valtavan katkera miehelle, että hän pettämisellään "pilasi kaiken". Meillä oli ihan kaikki mitä toivoa saattaa, mutta nyt on tärkein eli luottamus rikottu. Tulevaisuus tuntuu lohduttomalta molemmissa vaihtoehdoissa, ero tai yhdessä pysyminen.
Anteeksi ihan superpitkä teksti, tuli purettua enemmän kuin odotin... en oikein puhu näistä kenellekään, koska jotenkin hävettää tämä tilanne, että meidän parisuhteessa on tapahtunut tällaista. Jos joku jaksaa neuvoa tai kertoa vaikka oman kokemuksensa vastaavanlaisesta tilanteesta, niin olisin kiitollinen.
Kommentit (84)
Ap. Älä eroa. Anna miehellesi anteeksi ja sano se hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä on ollut hyviä neuvoja. Miehen pitää rehellisesti pystyä sanomaan, miksi petti. Syy luonnollisesti on loukkaava, olkoon se mikä hyvänsä (vaisu seksi-elämä, tylsistyminen suhteessa, ihan mikä vain), mutta sitä on pakko käsitellä. Kuten myös sitä, mitä nyt painotetaan, ts. ovatko syyt sellaisia, että ne toistuvat.
Suosittelen kavereille luottamuksellista puhumista, ei tarvitse kaikille, mutta niille oikeille ystäville. He tuntevat teidät molemmat ja osaavat antaa paremmin neuvoja kuin me. Pariterapiasta tuskin on haittaa.
Minun silmääni, 56 v, te olette vielä nuoria ja suhteenne on omaani verrattuna tuore. Sen vuoksi uskallan sanoa: tulette pettymään toisiinne vielä muillakin tavoin, sillä ihmiset tekevät virheitä, ovat viallisia, eivät ole täydellisiä. Silloin punnitaan se, mitä todella tahdotte elämältä, riittävätkö yhteiset arvot, kestääkö rakkaus.
Mieti siis anteeksiannon osuutta elämässäsi, onko sille tilaa?
Ja jos aidosti antaa anteeksi, silloin myös jättää taakseen. On uskallettava luottaa ja uskoa, oltava sillä tavoin vahva ja rohkea.
T: vanhempi nainen, joka petti ja sai anteeksi, koskaan en ole sen jälkeen pettänyt enkä aio pettää. Muutoinkin olen miettinyt osaani suhteessa, sanojeni ja tekojeni vaikutusta hyvin tarkkaan.
Tämä oli kauniisti kirjoitettu. Itselläkin pitkä liitto takana, ei ole sujunut ilman suuttumisia, pettymisiä, huonoja kausia. Ikinä ei tiedä, mitä kaikkea elämä eteen heittää, joten jos on yhteiset arvot ja rakkautta, ei sitä kannata heittää hukkaan yhden humalassa tehdyn hölmöilyn vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on ollut hyviä neuvoja. Miehen pitää rehellisesti pystyä sanomaan, miksi petti. Syy luonnollisesti on loukkaava, olkoon se mikä hyvänsä (vaisu seksi-elämä, tylsistyminen suhteessa, ihan mikä vain), mutta sitä on pakko käsitellä. Kuten myös sitä, mitä nyt painotetaan, ts. ovatko syyt sellaisia, että ne toistuvat.
Tämähän se on, miksi puhuminen on niin vaikeaa. Kun ensin loukkaa pettämällä ja sitten sillä, miksi peitti. Helpompi sanoa en tiedä se vain tapahtui. Älkää tyytykö siihen! Tärkeä neuvo!
Pitäisi kai tietää minkätyylinen mies on yleensä, tavis vai pelimiestyyppiä. Ainakin itki jo. Ehkä hän haluaa seksuaalisen suhteen tavallaan ja sinä et yhtä usein. Se on normaalia ettei aina kohtaa halut ja toiveet, jonkun kanssa seksi voi olla niljakasta ällöttävääkin. Siinä on tietty parisuhdeongelma, vaikkei kumpikaan kai sitä ongelmaa halua. Ja haluaisit uskollisen miehen, joka ei petä, osaa hoitaa itsekseen tarpeensa eikä lähde naisiin. Onko jonkun toisen kanssa parempi, jos mies jatkaa baarijuttuja ja alkoholeja, ehkä naisia. Vai kohtaako arvomaailmat missään. Toisaalta riitely ei ratkaise tilannetta eikä syyllistäminen, mies vaan itkisi lisää. Onko miehelle sitten seksi se välttämätön juttu nimenomaan toisen ihmisen kanssa usein, jos on niin kai voi erota. Pariterapeuttikin on näitä ratkomaan, muttei se tuo välttämättä mitään uutta. Jos taas tuntuu että haluat antaa anteeksi ja jatkaa, niin toki tee niin. Mutta mitä jos tilanne uusii ja sitten taas ihmetellään.
Ei se poraa muuta kuin pelkoa siitä että säännölliset seksit loppuu. Nimittäin toisin kuin tv-sarjoista voisi päätellä, sitä seksiä ei olekaan sinkuille tarjolla ihan noin vaan. Vaikka olis kuinka kaunis tai komea. Suomessa varsinkaan, täällä on oikeasti todella vähän ihmisiä ja pienet piirit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On naivia kuvitella, että ihminen pettää seksin puutteesta. Todennäköisemmin syy on tarve testata oma markkina-arvo, nautinto vieraasta huomiosta tai vielä ilmeisemmin tilaisuus on vienyt mukanaan. Ap, arvosta itseäsi. Enkä tarkoita tällä, että pitäisi erota, vaan päinvastoin. Miehesi teki väärin, et sinä, sinussa ei ole vikaa. Älä vertaa itseäsi toiseen. Jos mies oikeasti ymmärsi tekonsa ja katuu, anna anteeksi ja jatkakaa vahvempina eteenpäin yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on vaikea erota nappia painamalla, niin mitä jos alkaisit keskittymään vain itseesi? Teet omia juttuja, harrastat omia asioita, menet kavereiden kanssa, etkä jää miehen kanssa koti-iltoja viettämään? Et uhraile enää ajatuksiasi miehellesi tai teidän tilanteedeenne, vaan tutustut uusiin juttuihin ja ihmisiin? En tarkoita siis että alat etsimään miesseuraa, vaan itsesinäköisiä uusia ihmisiä, ja tekemisiä, jotka eivät liity mieheen mitenkään, sellaisia jotka saavat sinut hyvälle mielelle ja ajatuksesi pois miehestä ja suhteesta?
Ihan totta, sinulla on täysi oikeus ajatella nyt vain sitä mikä sinusta tuntuu hyvältä, mies on siihen antanut ns. vapaalipun omalla käytöksellään. Älä vietä enää sekuntiakaan pohtien miehen toiveita ja haluja ja pahoja mieliä, jokainen kantaa murheensa ja vastuun tekemisistään itse. Älä ala kantamaan toisen elämää, kanna vain omaasi.
Jossain vaiheessa asia selkiytyy sinulle ihan muuta kautta kuin aktiivisen pohtimisen ja miettimisen kautta. Jos nyt 30-vuotiaana et ajattele itseäsi, ja tee liikkuja itsesi hyväksi niin milloin sitten? Sittenkö kun sinulla on 3 lasta vaipoissa ja itket väsymystäsi miehen pettäessä siellä täällä? Älä hyvä ihminen luota siihen.
Vierailija kirjoitti:
En tarkoita siis että alat etsimään miesseuraa
Niin, etpä tietenkään, eihän ikinä semmoista.. ihmeesti vaan kuvailemassasi tilanteessa semmoista kas kummaa ilmestyykin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastatko? Rakkaalle antaa anteeksi yksittäisen erehdyksen ja haluaa uskoa, että kerta oli viimeinen.
Jos sinulla ei enää ole hyvä olo niin sitten pitää erota. Ehkä kannattaa käydä yhdessä puhumassa asiasta jossain pariterapiassa.
Pettäminen ei ole välttämättä maailman loppu eikä sen tarvitse edes olla suhteen loppu. Myöskään pettäjä ei aina välttämättä petä uudestaan. Itse hairahduin työpaikan bileistä toisen miehen matkaan viettämään kuuman yön. Tämä tapahtui yli 20 v sitten eikä ole toistunut, ei siis hänen tai kenenkään muun kanssa. Kaduin pettämistäni kovasti, mutta en silti sitä miehelleni tunnustanut. Sillä yhdellä yöllä ei ollut merkitystä siinä hetkessä tai jatkossakaan. Jaa miksi petin. Mies oli aloitteellinen ja jotenkin meillä klikkasi. Suudelmat olivat kuumia ja ihania ja johdattivat pitemmälle. Syynä oli siis vain fyysinen ihastus.
Miehelleni en asiasta kertonut, koska en uskonut hänen antavan anteeksi. Liittomme ei välttämättä olisi päättynyt siihen, mutta miehen kostosuhteisiin kyllä. Tähän uskon, että hän olisi ryhtynyt.
Neuvoni teille on pariterapia tai ainakin raadollisen rehelliset keskustelut aiheesta. Pettäminen on nyt sinulla tiedossa, joten teidän pitää se käsitellä. Keskustelkaa suhteeseen liittyvistä toiveistanne ja miehesi hairahduksen syistä. Jos sinusta suhteen jatkaminen on nyt nykyisyydessä mahdottoman tuntuinen ajatus, niin miksi jatkaisit sitä vain tulevaisuuteen liittyvien haaveittesi takia? Haluatko oikeasti lapsia ja yhteisen perheen ihmisen kanssa, johon et luota? Kun teette lapsia yhdessä, tulette sitoutumaan toisiinne loppuelämäksi. Onko miehesi ihminen, jonka haluat pitää elämässäsi aina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et sinä menetä hyvää parisuhdetta. Hyvään parisuhteeseen ei kuulu random pettäminen.
Minä typeränä jäin suhteeseen kun exä petti... Ja petti sitten uudelleen 5v kuluttua. Pettäjät pettävät aina, paitsi jos oikeasti hakevat apua omiin ongelmiin ja siihen syyhyn, miksi petti.
Täällä monet syyttää pettämistä sen takia, koska huono seksi. Ei, ei se pettäminen siitä johdu. Minulla ja exälläni oli todella aktiivinen seksielämä jossa kokeilimme ihan kaikkea, koska olin aina kiinnostunut kokeilemaan. Silti petti. Se petti, koska pettäjät ovat vain luonteeltaan sellaisia, että he ajattelevat ensiksi omaa nenää ja omia haluja, sitten vasta muita.
Suosittelen eroamaan, mutta myös käymään terapiassa, ettet kannata tuota pettämistä seuraavaan suhteeseen. Monesti tuo pettämisesta johtuva trauma kummittelee monessa uudessa suhteessa ja romuttaa ne täysin, siksi kannattaa asia käsitellä terapiassa ja ymmärtää, että se pettäminen EI johtunut sinusta, vaan pettäjästä itsestä. Sinä et olisi voinut tehdä mitään toisin.
Olin vastaavanlaisessa tilanteessa kuin ap. Tiesin, ettei luottamus palaudu koskaan ennalleen ja ilman luottamusta ei ole mitään. Mies tiesi kantani. Tiesi myös, että se on kerrasta poikki. Vakuutteli, ettei hän koskaan pystyisi pettämään. Silti teki sen. Ajatteli vain omaa nautintoa. Hän teki valinnan. Tein omani. Oli yksi elämäni vaikeimmista päätöksistä arvostaa itseäni sen verran, ettei jää tyydyttymään toisen itsekkyyttä. Nuolen haavojani terapiassa, etten kanna taakkaa seuraavaan suhteeseen. Seuraava kumppani ansaitsee 100 % luottamukseni.
Voisinhan mä sanoa mutta miksi kuuntelisit kun asia ei mua koske?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erosta pääsee yli, katkeruudesta ei. Eroaisin heti. Tuollainen baaripaneskelijahan on juuri kaikkein epäluotettavin ja pahin mahdollinen. Että joku satunnainen/tuntematon voi saada heittämään kaikki periaatteet ja yhdessä rakennetun hukkaan. Tuntematon, ohimennen nähty tuttavuus! Ymmärtäisin ennemmin sellaisen että vanha suola janotti jonkun vanhan tuttavuuden tai seurustelukumppanin kanssa. Tuollaista aivotonta sutaisua kosteassa yössä en ymmärrä en sitten vähääkään..
Neuvon lähtemään ja aloittamaan puhtaalta pöydältä. Olet vasta 30. Itse erosin 32vnä ja jo 34vnä olin raskaana uudelle miehelle. Vuoden aikanakin ehtii tapahtua vaikka ja mitä. Tsemppiä kevääseen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tarkoita siis että alat etsimään miesseuraa
Niin, etpä tietenkään, eihän ikinä semmoista.. ihmeesti vaan kuvailemassasi tilanteessa semmoista kas kummaa ilmestyykin.
Tuollaista se elämä on kun ainoa sisältö on miehet. Kiitos kun todistit tämän.
Tosi vaikea tilanne ja olen itsekin ollut saman valinnan edessä. Elämäni rakkaus petti mua, pani yhtä kaveriaan autossaan. Kyllä tipahti maa jalkojen alta, että hän oli valmis heittämään kaikki meidän yhteiset vuodet hukkaan jonkun likaisen autopanon takia. Olin tehnyt suhteen alusta saakka selväksi, että pettäminen on sellainen juttu jolla mut menettää pysyvästi. Tiesi siis mitä teki.
Vuosikausia itki krokotiilinkyyneleitä ja yritti saada mut takaisin. Luulen, että miehen itku tuossa tilanteessa kertoo vaan siitä, että se pillittää koskqa jäi kiinni tai harrastaa emotionaalista mamipulointia. Yrittää siis herättää sussa just tuota myötätuntoa, että voi jaripekka parkaa, eihän se ikinä itke edes. Itseä alkoi ärsyttää kaikki miehessä tuon sikailun jälkeen, aivan kaikki. En voinut olla sen seurassa, koska kävi niin lujaa mun hermoille. En voinut olla edes sen kaveri, vaikka oltiin ystäviä ennen parisuhdetta. Puhumattakaan siitä, että sen kosketus aiheutti inhon väristyksiä. Aina katsoessani muestä näin hänet vaan ähkimässä autonsa etupenkillä sen eukon kanssa. Pelkäsin myös tauteja, koska yleisessä tiedossa oli tän naisen lukuisat irtosuhteet. Vitutti ja ahdisti. Kaveriporukka hajosi, koko elämä piti miettiä uusiksi.
Omassa tilanteessa toki mikään määrä terapiaa ei varmaan olisi auttanut, koska en sietänyt enää miestä lähelläni. Ikävöin suunnattomasti meidän yhteistä aikaa, hän oli myls paras kaverini, mutta samalla tiesin, että se elämä oli menetetty eikä mikään toisi sitä takas. En olisi päässyt siitä halveksunnan tilasta takas umpirakastumiseen. En mitenkään. Joillakin ihmisillä on toki kyky ohittaa tai unohtaa tällaiset tapahtumat, itsellä ei ole, joten ero oli ainoa vaihtoehto.
Samanlaista rakastumista en ole sen koommin kokenut, ehkä ei tarvitsekkaan. Perhekin perustuu luottamukselle, sille että perheen etu on ain ykkössijalla. Oma isäni petti ja harrasti känniseikkailuja koko lapsuuteni. Ei ollut helppoa kasvaa siinä ympäristössä. Äiti ripustautui kuitenkin epätoivoissaan tähän alkikseen ja häntäheikkiin, lasten tehtäväksi jäi toimia terapeuttina ja kannatella äitiä, joka ulisi yökaudet isän perään. Tämä käytös alkoi jo ekan lapsen jälkeen, silti niitä tehtiin vielä kolme lisää paskoihinnolosuhteisiin. Iskää ei paljon kotona näkynytkään, ei kestänyt perhe-elämää ja lapsista huolehtimista, joten mulla ei ollut yhtäkään turvallista aikuista elämässä.
Tarinan opetus. Perusta perhe miehen kanssa, johok voit luottaa. Käytös harvoin ainakaan paranee, kun syntyy lapsia. Silloin ongelmat vain syvenevät. Mieti millaisen ihmisen kanssa niistä voisit selvitä yhdessä, tiiminä.
Tähän vielä jatkaisin, että myös oma mieheni oli aina vannonut, että hän ei koskaan voisi pettää ja minä uskoin. Hän ei ollu mun silmissä sellainen ihminen, joka kykenisi loukkaamaan mua niin pahasti. Pettämisen jälkeen kaikki tuntui valheelliselta ja likaiselta. Kyseenalaistin kaikki hänen puheet. Tuntui, etten ollut koskaan oikeasti tuntenut häntä, koska petos vei kaikelta pohjan. Ei siitä ole oikein paluuta. Olisin rikkonut itseäni vastaan, jos olisin yrittänyt jatkaa tän ihmisen kanssa ja kaikkihan tietää, miten siinä käy kun toimii omaa sisäistä totuuttaan vastaan
Vierailija kirjoitti:
Toisenlainen näkökanta minulla kuin suurimmalla osalla: Parisuhteen luottamus voi palautua ja avioliitosta voi tulla jopa parempi, niin kliseeltä kuin se kuulostaakin. Meillä kävi näin.
Olimme hiukan yli kolmikymppisiä ja avioliitossamme oli todellakin kaikki hyvin ja seksiä mies sai ihan varmasti enemmän kuin tarpeeksi, eli se ei ollut mikään syy, vaikka joku tuossa sanoikin, että jos sitä saa tarpeeksi, ei ole tarvetta pettää. Kas kun se pettäminen voi olla esimerkiksi miehen tarve todistaa itselleen, että kelpaa vielä muillekin. Tai miehen luulo, että hänelle kuuluu kaikki ja hän voi saada mitä tahansa; parhaat puolet avioliitosta ja parhaat puolet jostain uudesta ja jännittävästä.
Tottakai minulle oli järkytys, kun syrjähyppy selvisi, mutta ensimmäinen ajatukseni ei todellakaan ollut ero vaan se, että miten tästä mennään yli ja selvitään. Ja kun laitoin vaakakuppiin toiselle puolelle avioliittomme kaikki hyvät asiat ja toiselle puolelle syrjähypyn, oli aika selvää, kummalle puolelle vaaka kallistui.
Asia keskusteltiin läpi, moneen otteeseen, ja tein selväksi, että hyväksyn yhden virheen, mutta jos saman virheen toistaa, se oli sitten siinä. Koska kaikki ihmiset tekevät virheitä, toiset isompia ja toiset pienempiä, mutta virheitään ei pidä toistaa.
Meillä onnistui, mies ymmärsi, mitä olisi voinut menettää ja on siitä lähtien kohdellut minua kuin prinsessaa. Luottamus palasi hiljalleen ja vaikka hänellä oli paljon työmatkoja, en stressannut niistä, sillä itselleni siinä vain hallaa olisin tehnyt. Tästä kaikesta on nyt jo niin paljon aikaa, että voin puhtaalla sydämellä sanoa, että parisuhteemme on syrjähypyn jälkeen ollut todella hyvä ja onnistunut ja molemmat rakastamme toisiamme syvästi. Olemme yhdessä saavuttaneet paljon. Näin jälkeenpäin voin myös nähdä, miten paljon olisinkaan menettänyt, jos olisin halunnut erota. Tuskin toista yhtä hyvää miestä olisin löytänyt.
Ihan liikaa on ihmisiä, jotka ovat valmiit panemaan hanskat naulaan ensimmäisen vastoinkäymisen sattuessa edes yrittämättä päästä vastoinkäymisistä yli.
Eli tsemppiä AP! Jos suhteenne on hyvä, niinkuin kerrot, sen eteen kannattaa todellakin tehdä työtä. Aika parantaa haavat. Eikä niitä haavoja sitten pidä repiä uudelleen auki ja muistella/muistutella niiden aiheuttajasta. Pikku vinkki vielä: Niin onnellisesti on asiat, että ihminen ei pysty ajattelemaan kahta asiaa yhtaikaa. Eli kun se ajatus taas tulee mieleesi, alat aktiivisesti ajatella ihan jotain muuta. Toimi minulla.
Meillä oli samoin, kunnes tajusin, että mies petti edelleen, hän vain osasi paremmin peittää sen.
Vierailija kirjoitti:
Minulle itselleni henkilökohtaisesti pettäminen on niin iso kynnyskysymys, että kumppani lähtisi vaihtoon heti samantien. Hän on kuitenkin tietoisesti tehnyt päätöksen pettää ja ottanut jokaisen askeleen kohti pettämistä tietoisesti. Ei pettämistä "vaan tapahdu" ja "en tiedä mikä minuun meni". Jollain tavalla pettäjä oikeuttaa itselleen sen petoksen, puolisosta viis.
Totta kai se surettaa, kun jää kiinni/asia tulee ilmi ja puolisolle tulee siitä paha mieli ja itselle iskee syyllisyys. Olisi vaan pitänyt miettiä sitä ennen sitä ensimmäistäkään askelta kohti sitä pettämistä. Tässäkin tapauksessa miehellä olisi ollut monta tilaisuutta sanoa ei:
- Naisen huomaaminen = Ei
- Naiselta huomion saaminen = Ei
- Naiselle huomion antaminen = Ei
- Naiselta saatuun huomioon vastaaminen = Ei
- Keskustelu siitä, että teille vai meille = Ei
- Naisen mukaan lähteminen = Ei
- Naisen asuntoon sisään meneminen = Ei
- Lääppiminen vaatteet päällä = Ei
- Vaatteiden riisuminen = Ei
- Seksin harrastaminen = Ei
- Numeroiden vaihtaminen ja päätös jatkaa yhteydenpitoa = Ei
- Yhteydenpitäminen = Ei
- Viesteihin vastaaminen = Ei13 kohtaa noin karkeasta, jossa mies olisi voinut sanoa ei.
Ihan aiheellista pohtia, että onko hän halukas ignooraamaan noin monta EI-kohtaa jatkossa ja "se vaan tapahtui,en tiedä mikä minuun meni"-pettämään uudestaan.
En tiedä sinusta AP, mutta minulle pettäminen on sen luokan kunnioituksen puutteen osoitus ja henkilökohtainen loukkaus, että ihan sama mitä on rakennettu tai ollut, se romahtaa ja päättyy sillä sekunnilla. Koska en itse pettäisi ikinä missään tilanteessa, vaadin samaa uskollisuutta toiselta.
Jos ei pysty siihen, emme ole sopiva pari.
Juuri näin! Petos on aina etukäteen suunniteltu. Täyttä paskaa, että pettäjä ei tiennyt mitä tapatuu, vaikka olis ollut päissään. Jos ei hallitse itseään päissään, ei voi juodakaan. Piste.
Pettäjät ovat usein narsistisia, jolloin minä, minä oon aina oikeutus pettää. Salailu, kaikki mitä teet puolisoltasi salaa verukkeella: ei se saa tietää, ei se ketään vahingoita, ON ITSEPETOSTA.
Petos tulee julki AINA, ennemmin tai myöhemmin. Pettäjä rikkoo kaiken itsekyydessään, omahyväisesti, kylmästi.
Otin ex-mieheni pettämisen itselleni tilaisuutena kasvaa. Aloin miettiä, mikä minut tekee onnelliseksi. Aloin harrastaa aktiivisesti, tavata enemmän ystäviä, lukea hyvää kirjallisuutta ja liikkua.
Päätin, että kehitän omasta itsetunnostani niin hyvän, ettei pettäminen saa minua tolaltaan. Ja mikä parasta, tekee minusta uudelleen kiinnostavan puolison silmissä.
Ero tuli myöhemmin, muttei pettämisen ansiosta.