Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten uskaltaa erota. Voisiko joku kannustaa minua tai muuten sanoa mielipiteen tilanteestani
12.03.2022 |
Tilanne siis on se, että olemme mieheni kanssa kolmekymppisiä ja olleet yhdessä 6 vuotta. Meillä on ollut alusta asti monella mittarilla ihan erinomainen suhde. Meillä on hyvä olla ja hauskaa yhdessä, luottamus toisiimme (ennen), samanlaisia harrastuksia ja kiinnostuksenkohteita, arki sujuu hyvin esim. kumpikin tekee osuutensa kotitöistä, kannustamme toista omissa tavoitteissaan, samanlaisia tulevaisuuden suunnitelmia (kumpikin toivoo lasta aika pian). Seksielämä meillä ei ole ollut ikinä ihan mitään ilotulitusta, mutta se ei johdu parisuhdeongelmasta, vaan siitä että minä en ole koskaan ollut super seksuaalinen ihminen. Meillä oli kuitenkin aina säännöllisesti noin pari kertaa viikossa seksiä, kunnes nyt on ollut alla olevasta syystä enemmän taukoa.
Mies siis petti minua vuosi sitten keväällä. Tämä tuli minulle aivan täytenä järkytyksenä, tuntyi kuin koko maailmaltani olisi pudonnut pohja. Luotin tätä ennen mieheeni 110%, en ikinä olisi kuvitellut mitään tällaista.
Ensijärkytyksessä sanoin silloin että erotaan, mutta jäimme kuitenkin yhteen katsomaan, jos luottamuksen voisi rakentaa uudelleen. Koska meillä on niin paljon hyvää yhdessä ja kaikki yhteiset tulevaisuudensuunnitelmat. Mies katuu tekoaan, on monesti itkenyt kun siitä on puhuttu (tosi harvinaista, en ole koskaan muulloin nähnyt mieheni itkevän), joten uskon kyllä hänen katuvan. Mies ei oikein osaa selittää tekoaan, sanoo ettei tiedä mikä häneen meni. Oli siis viihteellä kavereidensa kanssa, kun lähti baarista toisen naisen luo. Tämän jälkeen vielä viestittelivät pari kertaa, mutta sitten yhteydenpito loppui. (Mies näyttänyt viestit ja niiden loppumisen minulle)
En vain pysty löytämään luottamusta mieheen. Vaikka uskon hänen katuvan, odotan vain, koska tapahtuu seuraavan kerran jotain. Mietin, että tulevaisuudessa jos tulisi lapsia ym., ja stressaavaa arkea, niin pakeneeko hän sitä sivusuhteeseen? Nytkin jos mies on vaikka harrastuksessa illalla vähän pitempään, ensimmäinen ajatukseni on, että mitäs hän on nyt tekemässä ja kenen kanssa. Tämä on minullekin järkyttävää, koska en aiemmin ikinä epäillyt miestäni mistään vaan annoin hänen mennä ihan vapaasti.
Minua ahdistaa todella paljon se, että jos eroamme, niin menetän todella hyvän parisuhteen, jossa olisi ollut kaikki edellytykset hyvälle perhe-elämällle, joka on unelmani. En usko löytäväni toista yhtä hyvää miestä (lukuunottamatta pettämistä). Pelkään, etten tule siis saamaan omaa perhettä. Olen nyt juuri täyttänyt 30v. Tavallaan myös surettaa paljon miehen puolesta, että hänkin menettää paljon, jos eroamme, yhden virheen (?) takia. Mutta mitä on parisuhde , jos ei voi luottaa toiseen...? Mies siis ei halua erota. pyytää anteeksi ja vannoo uskollisuutta jatkossa. Tuntuu minulle sanahelinältä, koska hän vannoi myös ennen pettämistä ettei ikinä voisi pettää (silloin uskoin sen).
Olen ihan valtavan katkera miehelle, että hän pettämisellään "pilasi kaiken". Meillä oli ihan kaikki mitä toivoa saattaa, mutta nyt on tärkein eli luottamus rikottu. Tulevaisuus tuntuu lohduttomalta molemmissa vaihtoehdoissa, ero tai yhdessä pysyminen.
Anteeksi ihan superpitkä teksti, tuli purettua enemmän kuin odotin... en oikein puhu näistä kenellekään, koska jotenkin hävettää tämä tilanne, että meidän parisuhteessa on tapahtunut tällaista. Jos joku jaksaa neuvoa tai kertoa vaikka oman kokemuksensa vastaavanlaisesta tilanteesta, niin olisin kiitollinen.
Kommentit (84)
Vihaan kaikkia pettäviä ihmisiä. Ihmisp*skaa. Ymmärtävätkö, millaisen tuskan tuottavat toisille. Ap kuvasi niitä fiiliksiä hyvin. Olen kokenut petetyksi tulemisen. Erosin. Löysin uuden suhteen, mutta luottamisen vaikeus on siirtynyt mukana tähän suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos pysytte yhdessä, se vaatii teiltä molemmilta paljon, mutta voi olla sen arvoista. Tai olla olematta. Kukaan tuskin osaa määritellä sitä paremmin kuin sinä ja ehkä miehesi.
Voisiko pariterapiasta olla apua? Luottamuksen rakentamiseksi uudelleen ja miehellesi, että hän ymmärtäisi, miksi teki niin ja miten huolehtia, ettei se toistu.
Tuntuuko, että rakastatte edelleen toisianne?
Jos miehesi ei oikeasti pysty kertomaan syytä pettämiselleen, niin sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin erota.
Muussa tapauksessa tulet miettimään jokaisen asian kohdalla, että onko tässä syytä miehen pettää myös tulevaisuudessa ja se ei ole hyvän parisuhteen perusta.
Pettämisestä voi päästä yli ja se voi myös jäädä yhteen kertaan ja elätte elämänne yhdessä, mutta sinä tarvitset pettämiselle selkeän syyn tai et pääse ajatuksissasi eteenpäin.
Usko pois, kyllä mies on käynyt läpi ajatuksiaan kun on lähtenyt toisen naisen matkaan, ei hän ole siinä kohtaa sinun olemassaoloasi unohtanut.
Eli itkut syrjään ja selkeät syyt esille niin tiedät onko teillä enää tulevaisuutta.
Muussa tapauksessa en itse edes harkitsisi suhteen jatkoa.
Kannustan sinua löytämään sisältäsi sen voiman, jota tarvitset eropäätöksen tekemiseen.
Tuollainen löysässä hirressa roikkuminen, tunteiden muuttumisen toivominen ja luottamuksen palaamisen odottelu syö sinulta liikaa voimia. Ymmärrän, että haaveilet perheestä, mutta haluatko todella perheen sellaisen henkilön kanssa, johon et voi 100% luottaa?
Mitä kauemmin roikut suhteessa, sitä pidemmälle lapsihaaveesi lykkäät.
Olet varmasti luotettavan ja hyvän suhteen arvoinen, todista se itsellesi.
Voimia sinulle!
Pettämisestä tehdään rakettitiedettä.
Jos miehen tarpeet on tyydytetty kotona, niin pettäminen ei ole edes fyysisesti mahdollista, eikä sille ole tarvetta. Mutta jos sitten nainen ei tee aloitetta, eikä seksissä panosta yhtään muutenkaan, niin sitä mitä ei kotona ole haetaan, sitten muualta joskus baarista sivusuhteesta joskus maksullisista.
Sitten eroaminen 30 vuotiaana. Deittimaailma on muuttunut ja aika on muuttunut. Valtaosa tuossa iässä hyvistä on jo sitoutunut. Sinkuissa ylikorostuu syystä tai toisesta parisuhteeseen pystymättömät tai sitten niitä jotka ei niitä kestämään saa. 40 ikävuoden kohdalla taa toiselle kierrokselle tulee näitä hyviä pasisuhdeihmisiä. Mutta tosiaan ikää on se 40. Naisilla lapset on käytännössä tehty, jos on. Aika pieni osa miehistä enää lapsia haluaa. Ja 40+ miehet monet enää haluavat vain seksiä, ei sen enempää. Parisuhteet on jo nähty ja eletty, petytty ja viimein opittu.
Sitten esim Tinderiä kun selaa, niin 5 vuodessa on tullut valtava määrä kaikki eri kirjainyhdistelmiä ja suhdemuotoja. On avointa, puoliavointa, polyaamorista... jne. Eli sellainen kahdenihmiset parisuhde on siksikin vaikeaa löytää.
Muutenkin lehdet ja keskustelupalstat ovat täynnä juttuja, että sitoutumishaluisia miehiä ei oikein ole, kaikki haluavat vaan tapailla ilman vakavampaa. Tämä trendi tulee ilmeisesti vaan voimistumaan.
Niin tulee tehdä kuin hyvältä tuntuu. Monissa erojutuissa naiset kertovat, kuinka eron jälkeen käsittivät kuinka paljon mies on tehnyt. Eron jälkeen pitää ostaa, auto, ajaa sitä, huoltaa se. Laskut pitää maksaa ja monesti yllätyksenä on kuinka kallista kaikki on. Monet huoltotyöt pitää sitten ostaa rahalla, jotka mies ennen teki.
Lopulta sitten oliko se vika vain yksin siinä kumppanissa. Mitä jos sama toistuu suhteesta toiseen, näitä tarinoitahan riittää.
Mieti tarkkaan. Voi olla että elämä erotessa tarjoilee sitä parastaan. Monta tarinaa on kuultu, ettei mitään vastaavaa enää löydykään. Aika kuluu, lapsihaaveet haihtuu. Deittimaailma ok naisella on päihdyttävää, miestä toistaan kuumempaa on jonossa. Usein ne tulevat ja menevät nopeasti.
Tämäkin kommentti saa uskomattoman määrän ala peukkuja. Mutta vähän jos jaksat raaputtaa pintaa googlata aiheesta juttuja, niin ei tämä kaukana totuudesta ole.
Siskot kannustaa ansaitset parempaa, olet upea, kaunis, älykäs ja vaikka mitä. Voimia ratkaisuihin, toivottavasti kaikki menee hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisenlainen näkökanta minulla kuin suurimmalla osalla: Parisuhteen luottamus voi palautua ja avioliitosta voi tulla jopa parempi, niin kliseeltä kuin se kuulostaakin. Meillä kävi näin.
Olimme hiukan yli kolmikymppisiä ja avioliitossamme oli todellakin kaikki hyvin ja seksiä mies sai ihan varmasti enemmän kuin tarpeeksi, eli se ei ollut mikään syy, vaikka joku tuossa sanoikin, että jos sitä saa tarpeeksi, ei ole tarvetta pettää. Kas kun se pettäminen voi olla esimerkiksi miehen tarve todistaa itselleen, että kelpaa vielä muillekin. Tai miehen luulo, että hänelle kuuluu kaikki ja hän voi saada mitä tahansa; parhaat puolet avioliitosta ja parhaat puolet jostain uudesta ja jännittävästä.
Tottakai minulle oli järkytys, kun syrjähyppy selvisi, mutta ensimmäinen ajatukseni ei todellakaan ollut ero vaan se, että miten tästä mennään yli ja selvitään. Ja kun laitoin vaakakuppiin toiselle puolelle avioliittomme kaikki hyvät asiat ja toiselle puolelle syrjähypyn, oli aika selvää, kummalle puolelle vaaka kallistui.
Asia keskusteltiin läpi, moneen otteeseen, ja tein selväksi, että hyväksyn yhden virheen, mutta jos saman virheen toistaa, se oli sitten siinä. Koska kaikki ihmiset tekevät virheitä, toiset isompia ja toiset pienempiä, mutta virheitään ei pidä toistaa.
Meillä onnistui, mies ymmärsi, mitä olisi voinut menettää ja on siitä lähtien kohdellut minua kuin prinsessaa. Luottamus palasi hiljalleen ja vaikka hänellä oli paljon työmatkoja, en stressannut niistä, sillä itselleni siinä vain hallaa olisin tehnyt. Tästä kaikesta on nyt jo niin paljon aikaa, että voin puhtaalla sydämellä sanoa, että parisuhteemme on syrjähypyn jälkeen ollut todella hyvä ja onnistunut ja molemmat rakastamme toisiamme syvästi. Olemme yhdessä saavuttaneet paljon. Näin jälkeenpäin voin myös nähdä, miten paljon olisinkaan menettänyt, jos olisin halunnut erota. Tuskin toista yhtä hyvää miestä olisin löytänyt.
Ihan liikaa on ihmisiä, jotka ovat valmiit panemaan hanskat naulaan ensimmäisen vastoinkäymisen sattuessa edes yrittämättä päästä vastoinkäymisistä yli.
Eli tsemppiä AP! Jos suhteenne on hyvä, niinkuin kerrot, sen eteen kannattaa todellakin tehdä työtä. Aika parantaa haavat. Eikä niitä haavoja sitten pidä repiä uudelleen auki ja muistella/muistutella niiden aiheuttajasta. Pikku vinkki vielä: Niin onnellisesti on asiat, että ihminen ei pysty ajattelemaan kahta asiaa yhtaikaa. Eli kun se ajatus taas tulee mieleesi, alat aktiivisesti ajatella ihan jotain muuta. Toimi minulla.
Vierailija kirjoitti:
Pettämisestä tehdään rakettitiedettä.
Jos miehen tarpeet on tyydytetty kotona, niin pettäminen ei ole edes fyysisesti mahdollista, eikä sille ole tarvetta. Mutta jos sitten nainen ei tee aloitetta, eikä seksissä panosta yhtään muutenkaan, niin sitä mitä ei kotona ole haetaan, sitten muualta joskus baarista sivusuhteesta joskus maksullisista.
Sitten eroaminen 30 vuotiaana. Deittimaailma on muuttunut ja aika on muuttunut. Valtaosa tuossa iässä hyvistä on jo sitoutunut. Sinkuissa ylikorostuu syystä tai toisesta parisuhteeseen pystymättömät tai sitten niitä jotka ei niitä kestämään saa. 40 ikävuoden kohdalla taa toiselle kierrokselle tulee näitä hyviä pasisuhdeihmisiä. Mutta tosiaan ikää on se 40. Naisilla lapset on käytännössä tehty, jos on. Aika pieni osa miehistä enää lapsia haluaa. Ja 40+ miehet monet enää haluavat vain seksiä, ei sen enempää. Parisuhteet on jo nähty ja eletty, petytty ja viimein opittu.
Sitten esim Tinderiä kun selaa, niin 5 vuodessa on tullut valtava määrä kaikki eri kirjainyhdistelmiä ja suhdemuotoja. On avointa, puoliavointa, polyaamorista... jne. Eli sellainen kahdenihmiset parisuhde on siksikin vaikeaa löytää.
Muutenkin lehdet ja keskustelupalstat ovat täynnä juttuja, että sitoutumishaluisia miehiä ei oikein ole, kaikki haluavat vaan tapailla ilman vakavampaa. Tämä trendi tulee ilmeisesti vaan voimistumaan.
Niin tulee tehdä kuin hyvältä tuntuu. Monissa erojutuissa naiset kertovat, kuinka eron jälkeen käsittivät kuinka paljon mies on tehnyt. Eron jälkeen pitää ostaa, auto, ajaa sitä, huoltaa se. Laskut pitää maksaa ja monesti yllätyksenä on kuinka kallista kaikki on. Monet huoltotyöt pitää sitten ostaa rahalla, jotka mies ennen teki.
Lopulta sitten oliko se vika vain yksin siinä kumppanissa. Mitä jos sama toistuu suhteesta toiseen, näitä tarinoitahan riittää.
Mieti tarkkaan. Voi olla että elämä erotessa tarjoilee sitä parastaan. Monta tarinaa on kuultu, ettei mitään vastaavaa enää löydykään. Aika kuluu, lapsihaaveet haihtuu. Deittimaailma ok naisella on päihdyttävää, miestä toistaan kuumempaa on jonossa. Usein ne tulevat ja menevät nopeasti.
Tämäkin kommentti saa uskomattoman määrän ala peukkuja. Mutta vähän jos jaksat raaputtaa pintaa googlata aiheesta juttuja, niin ei tämä kaukana totuudesta ole.
Siskot kannustaa ansaitset parempaa, olet upea, kaunis, älykäs ja vaikka mitä. Voimia ratkaisuihin, toivottavasti kaikki menee hyvin.
Huhhuh mitä tekstiä. Eli miehen petollisuuden syy on se, että nainen ei ole seksuaalisesti riittävän viehättävä ja aktiivinen = naisen syy, lisää paineita naisille. Ja kun mies pettää, niin eroa kannattaa hyvin tarkkaan harkita, koska tulet huomaamaan kuinka paljon mies teki ja kuinka mahtava oli. Plus, kenellekään muulle miehelle et tule kelpaamaan muuhun kuin seksiin.
Älä kuuntele tällaisia puheita, ap! Kuulostaa juuri sellaiselta henkiseltä nujertamiselta, mitä jotkut pettävät miehenkuvakkeet harrastavat, jotta saavat naisen pysymään epäterveessä suhteessa. Huh, oikein kuvotus tuli tuosta viestistä. Yksinkin on monin verroin parempi kuin tuollaisen puolison kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luottamuksen menetys on hurja homma.
Trauma on nyt valitettavasti ja ilman omaa syytäsi sinussa, eli joudut käsittelemään asian erositte tai ette. Se ei välttämättä katoa mihinkään miestä vaihtamalla. Seuraavaan luottaminen voi olla ihan yhtä hankalaa.
Eli en osaa auttaa, että pitääkö erota vai ei. Mutta voit ehkä miettiä, että mikä on itsellesi helpoin tapa päästä asiasta ohi ja toimia sen mukaan. Joko yksin ja rauhassa tai miehen kanssa yhdessä. Sitten asia pitää käsitellä ja unohtaa niin, että siitä ei muodostu ikuista taakkaa. Ei sinulle eikä puolisolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle itselleni henkilökohtaisesti pettäminen on niin iso kynnyskysymys, että kumppani lähtisi vaihtoon heti samantien. Hän on kuitenkin tietoisesti tehnyt päätöksen pettää ja ottanut jokaisen askeleen kohti pettämistä tietoisesti. Ei pettämistä "vaan tapahdu" ja "en tiedä mikä minuun meni". Jollain tavalla pettäjä oikeuttaa itselleen sen petoksen, puolisosta viis.
Totta kai se surettaa, kun jää kiinni/asia tulee ilmi ja puolisolle tulee siitä paha mieli ja itselle iskee syyllisyys. Olisi vaan pitänyt miettiä sitä ennen sitä ensimmäistäkään askelta kohti sitä pettämistä. Tässäkin tapauksessa miehellä olisi ollut monta tilaisuutta sanoa ei:
- Naisen huomaaminen = Ei
- Naiselta huomion saaminen = Ei
- Naiselle huomion antaminen = Ei
- Naiselta saatuun huomioon vastaaminen = Ei
- Keskustelu siitä, että teille vai meille = Ei
- Naisen mukaan lähteminen = Ei
- Naisen asuntoon sisään meneminen = Ei
- Lääppiminen vaatteet päällä = Ei
- Vaatteiden riisuminen = Ei
- Seksin harrastaminen = Ei
- Numeroiden vaihtaminen ja päätös jatkaa yhteydenpitoa = Ei
- Yhteydenpitäminen = Ei
- Viesteihin vastaaminen = Ei
13 kohtaa noin karkeasta, jossa mies olisi voinut sanoa ei.
Ihan aiheellista pohtia, että onko hän halukas ignooraamaan noin monta EI-kohtaa jatkossa ja "se vaan tapahtui,en tiedä mikä minuun meni"-pettämään uudestaan.
En tiedä sinusta AP, mutta minulle pettäminen on sen luokan kunnioituksen puutteen osoitus ja henkilökohtainen loukkaus, että ihan sama mitä on rakennettu tai ollut, se romahtaa ja päättyy sillä sekunnilla. Koska en itse pettäisi ikinä missään tilanteessa, vaadin samaa uskollisuutta toiselta.
Jos ei pysty siihen, emme ole sopiva pari.
Vierailija kirjoitti:
Luottamuksen menetys on hurja homma.
Trauma on nyt valitettavasti ja ilman omaa syytäsi sinussa, eli joudut käsittelemään asian erositte tai ette. Se ei välttämättä katoa mihinkään miestä vaihtamalla. Seuraavaan luottaminen voi olla ihan yhtä hankalaa.
Eli en osaa auttaa, että pitääkö erota vai ei. Mutta voit ehkä miettiä, että mikä on itsellesi helpoin tapa päästä asiasta ohi ja toimia sen mukaan. Joko yksin ja rauhassa tai miehen kanssa yhdessä. Sitten asia pitää käsitellä ja unohtaa niin, että siitä ei muodostu ikuista taakkaa. Ei sinulle eikä puolisolle.
Miten voit käskeä toista ihmistä unohtamaan. Yksikään kokemus ei koskaan poistu ihmisestä.
Valitettavasti en usko että suhde on enää korjattavissa. Eron siirtäminen vain pahentaa asiaa. Minunkin olisi pitänyt erota ajoissa (vaikka olin se joka petti) eikä hankkia lapsia paikkaamaan suhdetta ja lykkäämään väistämätöntä. On monin verroin vaikeampi erota sitten kun on lapsia.
Ap kirjoittaa ettei hän ole superseksuaalinen. Ehkä syy on kumppanissa tai teidän yhteensopimattomuudessanne. Kun mies valittaa että vaimo ei anna eikä ole kiinnostunut seksistä, vaimosta saattaa jonkun toisen kanssa tulla superseksuaalinen.
Kenenkään ei pitäisi tuhlata elämäänsä huonossa suhteessa väärän kumppanin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otsikkosi perusteella olet siis jo päätöksesi tehnyt: haluat erota.
Ei siihen hirveästi uskallusta vaadita, jos olet omillasi toimeentuleva ihminen. Päätöksentekoa kyllä vaaditaan, ja siihen sinun on nyt pystyttävä. Tahdonvoimaa ja tsemppiä!
Ei valitettavasti kuulosta minusta hyvälle parisuhteelle, jos toinen on täysillä mukana ja toinen ottaa itselleen oikeuden vierailla toisaalla ja olla vaan vähän mukana.
Itkettää niitä lapsiakin, kun niille sanoo, että jos rikot ikkunan niin jalkapallo lähtee pois. Sitten se ikkuna siinä remutessa menee rikki ("en minä tahallani!" Joo muuten vaan potkittiin siinä ikkunan ääressä sitä palloa) ja jalkapallo lähtee pois. Olisi pitänyt voida rikkoa ikkuna ihan vaan vahingossa ja silti saada jatkaa jalkapallolla leikkimistä normaalisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otsikkosi perusteella olet siis jo päätöksesi tehnyt: haluat erota.
Ei siihen hirveästi uskallusta vaadita, jos olet omillasi toimeentuleva ihminen. Päätöksentekoa kyllä vaaditaan, ja siihen sinun on nyt pystyttävä. Tahdonvoimaa ja tsemppiä!
Minä olen elänyt koko aikuisikinä yksin ilman miestä. 20 vuotta tulee tänä vuonna täyteen.
Yksin pärjää kyllä. Selviää vuokrista, laskuista, ruoasta, menosta, töistä ja työttömyydestä, sairauksista ja onnettomuuksista. Palveluita voi ostaa tarvittaessa, ja monesta selviää omatoimisesti, kun vaan ryhtyy tekemään ja opettelemaan.
Ei mies/kumppani ole mikään välttämättömyys selviämiselle.
Ylläolevalle: minulla ainakaan (en ole ap) eroamisen pelko ei ole yksin olon pelkoa , vaan pelkoa siitä, että jos nyt eroaa tästä ihan ok suhteesta kolmekymppisenä, niin haave äitiydestä ei tule koskaan toteutumaan. Ap:n viestistä tuli vähän samat vibat. Eli hän kaipaisi kannustusta, että kyllä löytää uuden miehen ajoissa. Mutta sitähän ei voi kukaan luvata.
Muista että voit myös hankkia lapsia omin päin. Tai kumppanuusvanhempana. Toki silloin pitää olla turvaverkot kunnossa ja olla valmis pyytämään ja ottamaan vastaan apua.
Huonossa tai epävarmassa suhteessa ihan samat asiat (yksin/yhteishuoltajuus, hoitoavun hankinta) mahdollisesti edessä, jos tulee ero.
Vierailija kirjoitti:
Muista että voit myös hankkia lapsia omin päin. Tai kumppanuusvanhempana. Toki silloin pitää olla turvaverkot kunnossa ja olla valmis pyytämään ja ottamaan vastaan apua.
Huonossa tai epävarmassa suhteessa ihan samat asiat (yksin/yhteishuoltajuus, hoitoavun hankinta) mahdollisesti edessä, jos tulee ero.
Olen siis itse 45v kahden lapsen äiti joka ajoi siihen miinaan, että ei eronnut 33v koska halusi lapsia. Olisi pitänyt erota ja hankkia lapset yksin tai kumppanuusvanhempana jonkun toisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ylläolevalle: minulla ainakaan (en ole ap) eroamisen pelko ei ole yksin olon pelkoa , vaan pelkoa siitä, että jos nyt eroaa tästä ihan ok suhteesta kolmekymppisenä, niin haave äitiydestä ei tule koskaan toteutumaan. Ap:n viestistä tuli vähän samat vibat. Eli hän kaipaisi kannustusta, että kyllä löytää uuden miehen ajoissa. Mutta sitähän ei voi kukaan luvata.
Minä menin siihen ansaan että jäin suhteeseen pettämisen jälkeen ja tein lapsia. Arvaatte varmaan miten siinä kävi.
Itse sain yh:na lapsen. Voin sanoa, että rankkaa aikaa se on ollut. Olen ollut vastuunalaisessa ja tulostavoitteisessa työssä samaan aikaan. Onneksi olen ollut ns. nopea nukkuja ja taloudellisesti asiat olleet Ok.
Pahinta oli se, että ketään ei voinut pyytää esim. valvomaan lasta, kun käy kaupassa tai edes lyhyellä lenkillä.
Itse olisin ollut hieman kehnommassakin suhteessa, en toki väkivaltaisessa, jos vaan joku olisi edes hieman jakanut arkea. Lapsen isään yritin pitää hyvät suhteet. Mutta hän teki omat ratkaisunsa. Älkää romantisoiko yksinhuoltajuutta.
Alue: Aihe vapaa
Olen samassa tilanteessa. En osaa neuvoa koska käyn tuota samaa kamppailua pään sisällä. Voiko suhde toipua pettämisestä ja ennenkaikea voiko ihminen muuttua eli olla pettämättä jatkossa vaikka olisi kerran niin tehnyt? Todella tuskaa tämä tilanne.