Ikääntyminen ja ulkonäön vanheneminen masentaa

Ryppy -ja aurinkovoidetta vaan ahkerasti jos ei oo aikasemmin käyttänyt. Aurinko vanhentaa ihoa voimakkaasti. Myös kevyt meikki ja kampaajalla käynti pelastaa paljon sekä kivat vaatteet. Huonot yöunet ja stressi näkyy naamassa kans aika voimakkaasti

Mahtaa olla rankkaa jos identiteetti ja ulkonäkö on ollu syvässä kytköksessä toisiinsa. Söin 18-vuotiaana pienen määrän sieniä, unohdin miltä näytän ja vaikka katsoin peilistä, en tunnistanu itteäni. Oli sen tyylinen ajatus, että oon niin todella paljon enemmän, että mun ulkonäkö on vain hyvin pienenpieni pintaraapaisu siittä. Tuo kokemus on vaikuttanu minuun ja myös minun suhtautumiseen muihin todella paljon, koska ymmärrän, että muillakin se ulkokuori on vain se pintaraapaisu.

Elämä on lyhyt maanpäällä.

Ite oon aina ollut tavis, eikä tämä vanheneminen auta asiaa. Nyt ei ole senkään vertaa toivoa löytää ketään kun tavisnaama joka lisäksi roikkuu 😭

Vaihtoehdot: vanheneminen tai nuorena kuoleminen.

Hei! Ota afrikkalainen tai arabimies he rakastavat vaikka ikää tuleekin.

Heh, no minä olen todella ruma. Ikävuodet 12-18 koin monenlaista haukkumista. Minulla on ruman ihmisen identiteetti. Itseäni masentaa se, etten ole koskaan tuntenut olevani kaunis, en edes nuorena.

Tiedän tunteen. Jos olet aina ollut ennenkaikkea MUILLE kävelevä ulkonäkö, ja sitten yhtäkkiä et olekaan mikään.

Olen tullut tulokseen, kun ihan lapsesta asti saanut kuulla pelkästään sitä ”kuinka kaunis se on”, ”huomiota herättävän kaunis”, ”erottui joukosta jo synnytyslaitoksella”. Kyllähän siinä väkisin ihmisen itsetunto alkaa rakentua ulkonäön ympärille eikä ollenkaan hyvässä mielessä.

On mielestäni vaarallista tällainen myönteinen kehuminen kun se menee siihen asti, että mitään muuta ei nähdä ihimisessä, mihin siinä nuori rakentaa identiteetin muuhun, kuin ulkonäön varaan? Saat joka puolelta viestiä että olet vaan kaunis, et mitään muuta. Sama homma negatiivinen haukkuminen ja arvostelu, molemmat tuhoaa ihmistä. Minun mielestäni kaikenlainen ihmisen arvostelu pitäisi kieltää.

Jos olet aina ollut kaunis, niin tuskinpa nytkään pahalta näytät. Itse sitä on kaikkein kriittisin itselleen, mutta ymmärrän jos asia masentaa. Itselläni nimittäin sama juttu, mutta alan olemaan sinut asian kanssa nyt 50 täytettyäni. Elämässä on muutakin kuin ulkonäkö. Edelleen voi ja kannattaa tehdä voitavansa näyttääkseen ikäisekseen hyvältä, mutta on hyvä opetella siitä ajatuksesta pois, että oma ulkonäkö on tiukasti kytköksissä identiteettiin. Vaihdevuodet ja niiden aiheuttama, nopea rupsahtaminen olivat itselleni järkytys, mutta siitä selvittiin. Aikansa kutakin, ei sille mitään mahda.

Kasvojumppa ja kevyt liikunta tuovat kasvoille hehkua. Olen itse huomannut, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä kevyemmin ja vaaleammilla sävyillä kannattaa meikata. En enää käytä esimerkiksi puuteria ollenkaan, se vain kertyy juonteisiin. Poskipuna, muotoillut kulmat ja syväkosteuttavat tuotteet ovat must! Värjään kevyesti harmaita piiloon ja pidän hiuksissa kivaa, kasvojeni muotoon sopivaa mallia.

Kannattaa miettiä, mikä kohta kasvoissa häiritsee aivan erityisesti, ja pyrkiä ohjaamaan katse muualle. Esimerkiksi minulla eivät kasvot roiku vielä kovin pahasti, mutta otsassa on syvät juonteet. Niinpä pidän kevyttä otsatukkaa. Ystävälläni taas ovat alkaneet posket roikkua, ja hänelle sopii erinomaisesti laineileva polkka, joka kehystää kasvoja ja tuo niille ryhtiä.

Tässä iässä kauneus ja terveys kytkeytyvät yhä tiukemmin yhteen, joten pidä huolta itsestäsi terveys edellä. Ulkonäkö tulee sitten siinä mukana. Tsemppiä! Takaan, että kymmenen vuoden päästä katsot kuvia itsestäsi 44-vuotiaana ja toteat, että olinpa hyvännäköinen! ;)

Saman asian kanssa tuskailen päivittäin. Ikää 42.v. Rapistumiseni on alkanut jo kymmenen vuotta sitten, kun painoa alkoi kertymään, enkä saanut itseäni niskasta kiinni. Kymmenen vuotta olen uskotellut itselleni, että vielä täältä noustaan ja saan itseni elämäni kuntoon. Nyt kun kasvoihin on ilmestynyt selkeitä vanhenemisen merkkejä, olen menettänyt kaiken toivoni ja luovuttanut totaalisesti.

En enää edes haaveile ylimääräisten kilojen tiputtamisesta. Elämänilo on mennyt, mikään ei kiinnosta. Tänäänkin muu perhe on laskettelemassa, mies ja pojat. Mies on itseäni vanhempi, elämänsä kunnossa. Jaksaa ja tekee lasten kanssa ja itsekseen. Minä vain makaan sohvalla, voivottelen maailman kurjuutta ja maadun pikkuhiljaa. Ei kai tällaista akkaa jaksa kauaa katsella. Jotenkin jopa toivon, että mies löytäisi jonkun arvoisensa. Ehkä saisin itseenikin potkua, jos olisi vaarana menettää mies.

Vierailija kirjoitti:

Naiselle aika on julma. Mies vain paranee.

Evoluutio tämän kertoo. Mies voi lisääntyä koko ikänsä, nainen vain noin puolet ja siinäkin 35v jälkeen riskit nousevat vauhdilla. Tämä korreloi vahvasti naisen parasta ennen päiväyksen kanssa, joka on noin 30v länsimaalaiselle ja noin 40v aasialaiselle naiselle.

Mies toteuttaa biologiaa tai mies on beta/hin​ttari.

Ei kyllä mies todellakaan parane. Useimmat miehet ovat parhaimmillaan ulkoisesti ja hedelmällisyydeltäänkin noin 20-30-vuotiaina.

Varmaan saan alapeukkuja, mutta yksi auttaa, botox. Eikä ole kovin kallista.

Vierailija kirjoitti:

Naiselle aika on julma. Mies vain paranee.

Evoluutio tämän kertoo. Mies voi lisääntyä koko ikänsä, nainen vain noin puolet ja siinäkin 35v jälkeen riskit nousevat vauhdilla. Tämä korreloi vahvasti naisen parasta ennen päiväyksen kanssa, joka on noin 30v länsimaalaiselle ja noin 40v aasialaiselle naiselle.

Mies toteuttaa biologiaa tai mies on beta/hin​ttari.

Tässä ketjussa ei puhuta sukusoluista, mikä sekään ei nyt tainnut ihan nappiin mennä, vaan ulkonäöstä. Tällä saralla suomalaismiehet eivät kyllä oikein loista, siis ulkonäöstä huolehtimisessa, naiset panostavat enemmän. Itäaasialaisiin tietysti kaulaa on vielä paljon enemmän. Olethan huomannut, millaisia aurinkosuojia ja muita ihonhoitotuotteita siitä maailmankolkasta tulee?

Kauhean surullista että on laskenut koko elämänsä ja minuutensa ulkonäön varaan. Hyvin sairaassa ulkoisiin asioihin keskittyvässä yhteiskunnassa eletään toki. Henkisen puolen kehittäminen onneksi onnistuu loppuun saakka vaikka nuorena se onkin helpompaa.

Jokainen lahoaa aikanaan. Naiset rupsahtavat miehiä nopeammin mutta syy on hormonaalinen.

Jos tosiaan olet ole ollut kaunis tähänkin asti, niin ei ikä ole sitä kauneutta hävittänyt, muuttanut ehkä vähän. Minua häiritsee eniten raskaat luomet. Ne vanhentaa varmaan kymmenen vuotta kasvoista, joskus kyllä leikkaan ne, ärsyttää kun en ole edes kymmeneen vuoteen voinut meikata silmiä.

Vierailija kirjoitti:

Kauhean surullista että on laskenut koko elämänsä ja minuutensa ulkonäön varaan. Hyvin sairaassa ulkoisiin asioihin keskittyvässä yhteiskunnassa eletään toki. Henkisen puolen kehittäminen onneksi onnistuu loppuun saakka vaikka nuorena se onkin helpompaa.

Tuo, "uskon kun näen" ja muutenki se että se mikä ei näy ei oo olemassa jne. Peilit on n 300 vuotta uus keksintö ja nyt ku aattelee, niin se on saanu ihmisistä vähän liikaakin valtaa. Ei meiän kuulu nähä meiän naamaa tarkasti ja vielä huolestua siittä miltä se näyttää :D aivan absurdi ajatus, tuntuu samalta ku huolehtis siittä miltä mun sormenpää nyt näyttää, onhan varmasti hieno, vaikka loppupeleissä senkää ulkonäölle ei paljoa voi.

Kiitos paljon lohdullisista ja fiksuista vastauksista! Itsekin ajattelen, että kun vain saisi aikaiseksi.. jotenkin se ”masennus”, vetämätön olo ja ”luovuttamisen” tunne on tosi paha. Ei tahdo löytää potkua enää yrittää. Ja siitähän sitten kierre syntyy, kun ei jaksa yrittää, ulkonäkö vain romahtaa, siitä masentuu jne. Tiedän, että pitäisi tehdä tosi asioita sen eteen, että pysyisi mahdollisimman hyvän näköisenä, kuin vain tässä iässä pystyy.. Mutta, vaikka tiedän niin minne se motivaatio on yhtäkkiä kadonnut?! Sitä ihmettelen. Mietin olisiko jo vaihde/esivaihde-vuodet menossa, koska ainakin kuukautiskierto alkanut heitellä ja jonkinverran kuivuusongelmia alapäässä, sekä

seksihalut kateissa ja sitten tämä ”apaattisuus”. En tiedä, mutta nytkin pitäisi olla lenkillä, kun aurinko paistaa..mutta ”ei huvita”, Huoh.. Pari vuotta sitten sain laihdutettua melkein 20kg se oli iso juttu, mutta samalla tuntui vanhettavan ulkonäköä jotenkin. No, puoliso pitää vielä hyvännäköisenä onneksi eli jotain lohdutusta. Jospa tästä vielä saisi kammettua itsensä pohjalta ylös.. Kaikkein eniten tietysti haluan, että sota loppuisi maailmalla. Siihen verrattuna ei mikään ulkonäkö ole tärkeää..

-N44-

Vierailija kirjoitti:

Naiselle aika on julma. Mies vain paranee.

Evoluutio tämän kertoo. Mies voi lisääntyä koko ikänsä, nainen vain noin puolet ja siinäkin 35v jälkeen riskit nousevat vauhdilla. Tämä korreloi vahvasti naisen parasta ennen päiväyksen kanssa, joka on noin 30v länsimaalaiselle ja noin 40v aasialaiselle naiselle.

Mies toteuttaa biologiaa tai mies on beta/hin​ttari.

No ylläri että 30/40 spämmääjä taas ulisemassa :D

Minusta on ihan turha tuo sanonta, että miehet paranee vanhetessaan. Mihin sekin oikein perustuu? Miehet vanhenee myös. Lihoo, harmaantuu, ryhti huononee, potenssi-ongelmat ym. En tunne yhtään miestä, joka olisi parantunut vanhetessaan.