Millaista oli laittaa välit poikki narsistiin jonka kanssa asuit

Pelottavaa. Piti miettiä tarkkaan, että pääsi eroon.

Vaikeaa. Narsismiin kuuluu uhrin syyllistäminen ja riippuvuus hovista. Narsisti pyrkii tekemään välien katkaisun todella vaikeaksi ja siksi päästäkseen eroon hänestä, joutuu katkomaan välit samalla myös kaikkiin, jotka narsistia uskovat ja hänen pillinsä tahdissa pomppivat.

Palkitsevaa, todellakin. Mutta vaatii työtä ja uhrauksia. En kylläkään lopulta jäänyt kaipaamaan niitä sukulaisia ja ystäviä joihin välit piti myös katkaista.

Run if you can.

Oli millaista vain niin se on tehtävä oman mielenterveyden suojelemiseksi! Pitää olla sen verran munaa ettei loputtomiin anna anteeksi ala-arvoista käytöstä ja väkivaltaa kuin joku tahdoton tossukka.

Ei narsistiin voi laittaa välejä poikki, ellei hän itse päätä siitä. Tavalla tai toisella hän pysyy elämässäsi, vaikka et sitä haluaisi.

Vapauttavaa. Katkaisin välit veljeeni heti kun pystyin. Muutin siis omaan asuntoon kun täytin 18. Ei kirpaissut pätkääkään. Vanhemmat ja kaikki muut sisarukset tietää hyvin että ko tyyppi on täysin mahdoton, joten vaikka kuinka yrittää saada muita puolelleen ei ole onnistunut. Välillä äiti yrittää että tultaisiin samaan aikaan käymään, mutta ei enää tuhahtele kun sanon etten tule. Muistutan aina että siitä ei seuraa kuin riitaa, kun veli oikein hakemalla hakee piikittelyn ja ilkeilyn aihetta.

Vierailija kirjoitti:

Ei narsistiin voi laittaa välejä poikki, ellei hän itse päätä siitä. Tavalla tai toisella hän pysyy elämässäsi, vaikka et sitä haluaisi.

Tämä. Sille ei riitä juoruaminen muille vaan on päästävä haukkumaan uhria myös tälle itselleen. Narsisti seuraa silmätikkujaan kuin hai laivaa.

Haitalliset käytösmallit siirtyvät aina seuraavalle jos näiden seurassa joutuu kasvamaan. Kierre pitää saada katkaistua.

Poliisi välissä, muuten ei onnistunut. Kyseessä veli ja äitini puoleinen suku (äiti kuollut).

Pelottavaa, mutta välttämätöntä. Massiiviset mustamaalauskampanjat jatkuu yhä, mutta olen nyt vaan ottanut tämän mustan lampaan roolin. Tukiverkkojen puute joskus vaivaa, mutta epärealistinenhan olisi ajatus sekin, että narsisti olisi se tukiverkko.

Olen katkaissut välit narsistiseen ihmiseen, ihan narsku hän ei ollut.

Hän tuli kuusi vuotta linjoja pitkin. Ja sitten täysi radiohiljaisuus. Ei enää ilmoita edes sellaisia asioita, jotka pitäisi ilmoittaa.

Mitä olen muiden kokemuksista lukenut niin usein uhri ei tajua katkaista välejä narsistin hoviin vaan ainoastaan narsistiin itseensä, ja siten narsisti pääsee tunkeutumaan edelleen uhrin elämään. Valitettavasti irtautuminen on tehtävä kokonaisvaltaisesti kuten rikkaruohon kitkeminen tai ongelma jatkaa toistumistaan.

En ole mitään katunut niin paljon kuin sitä etten laittanut välejä poikki vaan annoin myrkyttää itseäni. Siitä otteesta on vaikea päästä irti.

Eron jälkeen etsi kaikki mahdolliset ja mahdottomat viestikanavat lähettää minulle haukkuma- ja ilkkumisviestejä. Whatsapp, tekstari, sähköposti, facebook, facebook valeprofiileilla, instagram (jonna varta vasten teki profiilin), google hangouts, linkedin, työsähköpostini. Ja välillisesti yritti myös kaverieni kautta whatsappilla, ja sitten sain tilityksen/haukkumaviestin miten olen manipuloinut kaverini olemaan puhumatta hänelle. Tuli myös suojatulle yksityiselle sisäpihallemme tuijottamaan sisään ikkunoistani, ja lähetti viestiä sisustukseni muuttumisesta.

Aina uuden metodin esiintullessa blokkasin tyypin, ja pikkuhiljaa pommitus loppui n. kahden vuoden sisällä. Blokkasin kaikki kanavat, vaihdoin asuntoa ja muutin toiseen kaupunkiin 100 km päähän.

Tyyppi oli ihan sairas. Olen onnellinen että erosin heti kun oudot varoitusmerkit kielivät jostain tällaisesta, ja eron jälkeinen käytös todellakin vahvisti että kyseessä on ihan pimeä yksilö. Kuka kaivaa eksänsä työsähköpostin kaksi vuotta erosta tai tulee ikkunan alle tuijottamaan ja lähettää viestiä että oletpa vaihtanut sisustusta???

Enää en deittaile.

Narsistin perheessä lapsia kohdellaan eri tavoin. Toki jonkin verran joka perheessä, mutta narsistilla roolit ovat korostuneet, on ns. kultalapsia ja syntipukkilapsia.

"Jos narsistivanhemmalla on useita lapsia, joku lapsista voi Viljamaan mukaan olla kultalapsi eli narsistin unelmien toteuttaja. Kultalapsi on narsistin mielestä usein aivan kuin hän itse nuorena. Vanhempi kehuu tätä lastaan älykkääksi. Kun tämä lapsi menestyy ja saa kehuja, vanhempi on aina paikalla.

Perheen lapsista yksi voi olla musta lammas eli syntipukki, jonka viaksi narsistivanhempi sysää kaiken mahdollisen ja mahdottoman."

"Koska narsistivanhempi kokee itse olevansa hyvin lähellä täydellistä, lapsen epätäydellisyys ja heikkous on hänelle häpeä. Lapsen heikkous herättää narsistivanhemmassa avuttomuuden tunnetta, jota hän ei kestä."

https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/2015100920494256

Ja narsisti ei tee itse mitään väärää, ainoastaan uhri. Tämä saatiin toteutettua vainoamisessakin niin, että uhri selitettiin sairaaksi, omillaan toimeentulemattomaksi jota on siis aivan pakko seurata, stalkata, diagnosoida, juoruta, vaikka narsistin seura nimenomaan aiheuttaa sitä mistä hän väittää olevansa huolissaan 🤷

Narsisti ja läheisriippuvainen ne yhteen soppii..

Henkisesti helppoa ja helpottavaa mutta käytännössä vaikeaa samassa asunnossa. Pitää kuitenkin muistaa että kyseessä on sairas ihminen, joka ei ymmärrä olevansa sairas vaan yrittää kääntää asian päälaelleen.

Asian kanssa kipuilen. Koen että lapsuudenkodissa narsismi oli kun pallo josta vanhemmat vuorotellen ottivat kopin. Haukkuivat toisiaan ja myöhemmin käynyt ilmi että myös toista meistä lapsista eli siis minua. Sisarukseni on täydellinen, hänestä ei virhettä löydy. On myös sitä mieltä että hänellä on ollut onnellinen lapsuus. Mollasi jokin aika sitten toista perhettä jossa äiti oli kohdellut lasta samoin kuin minua kohdeltiin, väkivaltaa, pakko-opiskelua ja määrättyjä arvosanoja, ystävien valintaa. Kun tästä sitten huomautin niin sisko lopetti yhteydenpidon lähes kokonaan. Sitten nämä narsut kuitenkin muistavat merkkipäivät ja juhlapäivät, ahdistun valtavasti kun koen että on "pakko" kiittää onnitteluista tai toivotuksista. Ajattelevatko he itse että ilahdun vai onko kyse kiusanteosta? Olen uskonut (liian) pitkään että kun asiat vain selvitettäisiin niin kipu ja ahdistus häviäisi. Toinen vanhemmista yritti mm. kiristää toiselta, vakavasti sairaalta vanhemmalta rahaa useita kymmeniä tuhansia euroja, silti siskoni pitää häntä loistavana isovanhempana. Minulle ei ole tarvinnut kahdeksan vuoden aikana oma-aloitteisesti soittaa kuin kahdesti, molemmilla kerroilla hän tarvitsi palveluksen. Voi kuinka tyhmä olen ollut :(