Onko sinusta oikeus (jopa velvollisuus?) hajottaa perhe jos löytää elämänsä rakkauden

mutta silti näitä uuden rakkauden perässä eronneita on varmaan jokaisen tuttavapiirissä?

vuosien saatossa on muututtu ja ei enää edes aina pidetä toisistamme. Näin on päässyt käymään, koska meillä ei ole koskaan ollut turvaverkkoa, ei sukulaisia, ystäviä tai naapureita apuna. Emme koskaan ole miehen kanssa kaksin. En sitä ei edes halua. Kynnys parantaa tätä suhdetta on todella korkea. Se on niin korkea, että uuden kanssa aloittaminen on helpompaa. Voimia ei ole enää tehdä tämän parisuhteen vuoksi mitään, kun tietää, ettei niitä mummoja, tätejä, siskoja tai naapureita koskaan meille tupsahda avuksi. Olemme aina tuomittuja yksinään elämään. Asiat on monimutkaisia. Mistään varamummoista, hoitoringeistä tms. ei ole ollut meille apua. Hoitorinkisysteemi esimerkiksi on täysin poissuljettu: emme jaksa vastapalvelukseksi hoitaa toisten lapsia, kun omakin arki on yhtä selviytymistä. Joten kyllä, ero on edessä heti JOS kaupan jonosta joku adonis minut tulee hakemaan. Lähden ihan välittömästi jo hetken huumankin takia.

Esim. sosiaalialan oppilaitoksista saa kivoja nuoria naisia hoitamaan pilttejä niin pääsee miehen kanssa hoitamaan parisuhdetta. Ei muuta kuin lappua seinään.



Ja vaikka nyt siltä tuntuisi niin ei se elämä sen uuden miehen ja uusperhekuvioiden keskellä sen helpompaa olisi, päin vastoin!

Tiedän itsekin läheisesti yhden tällaisen tapauksen, jossa yhtäkkiä vain toinen osapuoli lähti uuden tyypin mukaan. Ei ollut kuulemma osattu keskustella ja hoitaa asioita siinä suhteessa. En vain voi mitenkään ymmärtää, että miten hemmetissä semmoinen itsestään selvä seikka, kuin suhteen hoitaminen ja yhteisistä asioista puhuminen läheisimmän ihmisen kanssa voi olla joillekin niin ylitsepääsemättömän vaikeaa, että mieluummin jätetään toinen varoittamatta kuin nalli kalliolle ja aloitetaan uusi suhde jonkun toisen kanssa? Hoh hoijaa.

enempää hoitamaan. Näissäkin on paljon, mitä en etukäteen tajunnut. Me on asuttu lasten syntymän jälkeen 3 paikkakunnalla, joten verkostoja ei ole syntynyt. Edellinen paikka oli kaupunki, jossa otettiin sosiaalioppilaitoksen hoitaja 2 kertaa. He hoitivat lapsia kerrostalohuoneistossa max 10 neliöö. Mll_ltä otettiin kolme kertaa pariksi tunniksi hoitaja, joka kerta oli eri. Pitemmäksi aikaa ei voitu ottaa, koska mielestäni 1-3 vuotiasta lasta ei voi ventovieraalle heivata kovin usein ja pitkäksi aikaa. Enkä pystynyt nauttimaan vapaa ajasta. On ihan eri asia jättää lapsi mummolle tai kummille, kun ventovieraalle tytölle. Yksikin oli uskonut 2-vuotiaani puhetta, että hänellä on nälkä, ja käynyt ostamassa kaupasta (!) banaanin ja pillimehun. Allergioista ei ollut etukäteen kysynyt. Ja kertoo kyllä vähän älykkyydestäkin uskoa kaksivuotiasta.



jne. jne.



Ei olisi mikään ihme, jos jonkun körmyn mukaan lähden ja vielä pari lasta pykään. Otan ensin selville miehen suvun kiinteyden kuitenkin, vahingosta viisastuneena.

hyvästä parisuhteesta ei kannata lähteä don juanin perään