Pakkien antaminen/saaminen
Kommentit (14)
Pakkien saaminen tuntuu tietenkin paljon pahemmalta.
Molemmat on kamalia. En tiedä kumpi on pahempi, varmaan tapauskohtaista. Muistan kun jouduin lukioikäisenä torjumaan yhden pojan (amis) vuosia sitten kun se olisi halunnut seukata mun kanssa ja mulla oli syömishäiriö siihen aikaan. En olisi siinä tilassa pystynyt mitenkään seukkaamaan yhtään kenenkään kanssa.
Mulle pakkien antaminen on pahempi. Ei niinkään aamuyön epätoivoisten torjuminen, mutta tosi tilanteissa ja tunteiden ollessa kyseessä mulla on on aina ollut tosi vaikeaa. Pakkien saaminen kolauttaa hetken, en oo koskaan jäänyt itkemään perään pitkäksi aikaa sen jälkeen, kun mies on ilmaissut, ettei kiinnosta - toivun nopeasti. Pohjaako pakkien antamisen vaikeus sitten liialliseen kiltteyteen minussa, vai johonkin epärealistiseen käsitykseen itsestäni ja siitä, että pakit olisivat miehille jotenkin ylivoimaisen kamala juttu - en tiedä.
Eihän kumpikaan ole mukavaa, mutta olen sekä saanut että antanut niitä. Ei pakkien saaminen/torjunta ihmissuhteessa (siis minkäänlaisessa, kaverisuhteessakaan) ole ylitsepääsemätöntä vaikka sattuukin, jos ne pakit vaan annetaan nätisti. Minut haukuttiin kerran sisältä ja ulkoa aivan pystyyn vailla minkäänlaista holttia, ja on vienyt kyllä todella kauan päästä siitä yli vähäisessäkään määrin. :( Kestän tietysti aivan hyvin torjunnan, mikäli se on sivistyneesti tehty, enkä vaadi mitään selityksiä tai muuta, mutta ei kyllä ketään pitäisi koskaan mennä kohtelemaan miten tahansa. Ja esim. minä en todellakaan ansaitse sellaista!
Kaunis ja kiva nainen lähestyi mutta oli pakko kautta rantain antaa pakit koska puolison elämäntilanne oli silloin sellainen että ei voinut kuvitellakaan hylkäävänsä häntä, vaikka rakkaus oli jo loppunut. Se tuntui todella pahalta.
Vaikea kysymys. Täyttä pashaa molemmat. Ehkä se niiden antaminen on kuitenkin paljon kurjempaa koska niiden saaminen tarkoittaa vaan et tyyppi ei ollut oikea ja oli hyvä että asia kävi ilmi. Niiden antaminen taas sisältää sen et tekeekö kuitenkin ison virheen. Lopetan nettideittailun ja minkäänlaisen miesten "sillä silmällä" katselun. Ei sovi tällaiselle herkälle sielulle.
N31
Ihan sama. Antaessa joutuu oleen varuillaan koska tuntemattomat naiset voi reagoida ihan miten tahansa.
Naisena pakkien antamisessa on vaikeinta se, jos mies alkaa vittuilla, stalkata ja "kostaa".
Yksi hyvä ystävä avautui kerran heränneistä tunteistaan ja oli ensin ihan ok, kun kerroin, ettei itselläni ole samanlaisia. Tapasin pian tämän jälkeen poikaystäväni. Tuo kaveri vittuili ja tuijotti murhaavasti kaveriporukan illanvietoissa, puhui minulle miehestä paskaa / epäili suhteen potentiaalia jne. Suhde kuitenkin eteni hyvin.
Muutettiin tässä vaiheessa eri paikkakunnille, mutta kaveri ei kai kestänyt tietää asiasta edes kuvista ja poisti minut someistaan ja blokkasi myös whatsappissa.
Tajusin vasta, kun myöhemmin pyysi sitä anteeksi ja laittoi uudet pyynnöt facessa ja igssä.
Oltiin oltu ainakin 5v platonisia ystäviä ennen kun hänellä heräsi tunteita. Tavatessamme hän oli parisuhteessa ja sen jälkeenkin aina vähintään toinen. Ehkä sitten hänellä tunteet heti heräsi, kun oltiin hetken samaan aikaan sinkkuja ja salli ehkä itselleen nähdä minut siinä valossa.
Itsestä tuntui, kuin joku veli tai serkku tms. olisi yhtäkkiä alkanut vikittelemään :S
Mutta silti niiden pakkien antaminen oli totta kai vaikeaa, mutta siitä ne vaikeudet vasta alkoivat...
Tilanne korjaantui, kun kaveri löysi taas myös uuden. Pääsi sitten minusta yli, kun ihastui seuraavaan ja pystyi taas olemaan ystäväni.
Nykyään jo nauretaan tälle, tarpeeksi vuosia kulunut. Yhä ystäviä! :)
Niin ja sen unohdin mainita, etten ole koskaan tehnyt aloitteita, niin ei ole pakeista kokemusta.
Olin ujo teini enkä osannut olla yhtään luontevasti poikien kanssa. Ei ollut veljiä tai kaveripoikia lapsena/nuorena, juna meni kovaa minun ohi silloin, kun muut unohtivat poikabakteerit ja oppivat juttelemaan ja olemaan poikien kanssa :D
Ensimmäinen poikaystävä "löysi" minut, yritin pakitella, mutta tyyppi jankkasi ja uhriutui ja olin nuori ja typerä ja kiltti...
Seuraavan kanssa löydettiin kai toinen toisemme, ehkä minulla enemmän rohkeutta alkuhämmennyksessä ;) Sillä tiellä ollaan edelleen ja suunnitellaan häitä.
Olen itse nykyisin useimmiten pakkien antaja ja erittäin paskalta tuntuu. Kuulostaa varmaan pilalle hemmotellun sinkun typerältä valitukselta, mutta olen itkenyt monet itkut asian takia, koska tunnen olevani viallinen ja tunnevammainen idiootti. Kiinnostun äärimmäisen harvoin oikeasti kenestäkään, eikä pakit saaneissa miehissä ole välttämättä yhtään mitään vikaa. Alun kaverilliset tuntemukset eivät kuitenkaan muutu muuksi, olen sen jo tarpeeksi monta kertaa huomannut ja käytännössä todennut.
Olen myös itse saanut pakkeja, minut on ghostattu ja jätetty kylmästi, joten tiedän kyllä miten pahalta sekin ihastuneena ja jopa rakastuneena tuntuu.
On kokemusta vain pakkien saamisesta, niin en osaa sanoa. Nuorempana tuntui pahalta, nyt vanhempana jo tottunut niin eipä jaksa kauaa murehtia.
Ikisinkkumies