Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Koira mun kumppanille kaikkein tärkein?
13.08.2015 |
Ollaan lesbopari ja naisystävällä koira. Nyt muutettiin yhteen ja tajuan vasta nyt sen kaiken, mitä koiran ympärille on rakennettu. Eli koko elämä!
Oli tästä viitteitä seurustellessakin, aina piti kiirehtiä koiraa ulkoiluttamaan ja jaksoi jauhaa sen tekemisistä ja FB-päivityksetkin koskevat lähinnä tätä koiraa.
Minulla ei ole koiraa vastaan mitään, mutta tuntuu, että lemppaisi minut pihalle ennen kuin koiransa. Tosi rakkautta?
Kommentit (22)
Mulla kans koira menee kaiken edelle, mutta minua ei kersat ja parisuhde kiinnosta eli kukaan ei tästä joudu kärsimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli nimittäin eilen vähän mitta täyteen, kun olin tehnyt Entrecote-pihvejä ja ihania lisukkeita puolisoni poissa ollessa, ja kun siippa tuli pöytään, niin ihmetteli, miksen koiralle ollut tehnyt mitään.
Sillä on jotkut omat ruuat kyllä purkeissa ja pusseissa. En kyllä ajatellutkaan paistaa pihviä koiralle, se on myönnettävä.
Ei kai tässä auta muu kuin nostaa koira pöydälle ;D
Onko tyttöystäväsi ollut kovinkin yksinäinen ennen teidän suhdetta? Kyllä kai sitä nyt pyyteettömästi rakastavaan koiraan kiintyy ja haluaa tehdä kaikkensa sen hyvinvoinnin eteen. En minäkään 5-vuotta minulla ollutta koiraa "lemppaisi pihalle", jos uudella seurustelukumppanilla olisi jotain koiraa vastaan vaan kyllä se olisi se uusi kumppani, joka lähtisi kun ihminen sentään voi muuttaa omaan kotiin eikä ole riippuvainen ja kiintynyt vain yhteen ihmisern elämässään kuten koira. Se on vähän kuin lapsi, olisi todella väärin kesken koiran elämän pakottaa se vaihtamaan laumaa.
Se kiintymyssuhde koiraan voi olla sun kumppanille koko elämän ainoa ristiriidaton suhde toiseen elävään olentoon. Sitä ei silloin kannata eikä voikaan verrata ihmissuhteeseen, jossa on aina sekä hylkäämisen ja torjunnan mahdollisuus, että monimutkainen vuorovaikutus - ja vallankäyttökuvio. Koira on todennäköisesti sun kumppanille sillä lailla tärkeä, mitä toinen ihminen ei ole koskaan ollut, joten turhaan mietit rakastaako hän sua yhtä paljon kuin koiraansa. Todennäköisesti ei rakasta. :D
Teillä on suhde alussa, joten ei kannata kauheasti ylireagoida. Vaikka ei olisi koiraakaan, niin ei ole helppoa sovittaa kahden aikuisen ihmisen elämää yhteen, aina sieltä joku mörkö löytyy joka harmittaa. Joku saa parisuhteen mukana karsean anopin, joku lauman lapsia, joku koiran. Koira on näistä kuitenkin helpoin.
[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 12:11"]Tuli nimittäin eilen vähän mitta täyteen, kun olin tehnyt Entrecote-pihvejä ja ihania lisukkeita puolisoni poissa ollessa, ja kun siippa tuli pöytään, niin ihmetteli, miksen koiralle ollut tehnyt mitään.
Sillä on jotkut omat ruuat kyllä purkeissa ja pusseissa. En kyllä ajatellutkaan paistaa pihviä koiralle, se on myönnettävä.
Ei kai tässä auta muu kuin nostaa koira pöydälle ;D
[/quote]
No okei toi kyllä menee jo vähän yli, että olisi pitänyt koiralle oma pihvi paistaa :D Mutta kyllä sinäkin voit sen koiran ruokkia sen omilla ruuilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 12:14"]
[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 12:11"]Tuli nimittäin eilen vähän mitta täyteen, kun olin tehnyt Entrecote-pihvejä ja ihania lisukkeita puolisoni poissa ollessa, ja kun siippa tuli pöytään, niin ihmetteli, miksen koiralle ollut tehnyt mitään. Sillä on jotkut omat ruuat kyllä purkeissa ja pusseissa. En kyllä ajatellutkaan paistaa pihviä koiralle, se on myönnettävä. Ei kai tässä auta muu kuin nostaa koira pöydälle ;D [/quote] No okei toi kyllä menee jo vähän yli, että olisi pitänyt koiralle oma pihvi paistaa :D Mutta kyllä sinäkin voit sen koiran ruokkia sen omilla ruuilla.
[/quote]
Joo voin ja näin olenkin tehnyt, jos siippa on poissa. Ei ollut vain nyt tarvetta, kun tiesin, että tulee kotiin.
Mut sulla on ap asiat niin hyvin nyt. Sun kumppani arvostaa paljon sitä, jos myös sinä hoidat koiraa. Ensi kerralla, kun haluat ilahduttaa, vie koira pitkälle lenkille ja heittele sille vähän keppiä. Kun puoliso tulee väsyneenä kotiin, kerro että lenkitin koiran, olipa meillä hauskaa, ja tein sulle ruuan, kas tässä. Sun pisteet nousee puolison silmissä niin että kilinä kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mullekin kissa on miestä tärkeämpi, mies lähtee ennenkuin kissa. Kissa on ollut mulla kauemmin, enkä hanki lemmikkejä sen vuoksi, että luovun niistä allergian tai miehen takia.
[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 12:13"]
Onko tyttöystäväsi ollut kovinkin yksinäinen ennen teidän suhdetta? Kyllä kai sitä nyt pyyteettömästi rakastavaan koiraan kiintyy ja haluaa tehdä kaikkensa sen hyvinvoinnin eteen. En minäkään 5-vuotta minulla ollutta koiraa "lemppaisi pihalle", jos uudella seurustelukumppanilla olisi jotain koiraa vastaan vaan kyllä se olisi se uusi kumppani, joka lähtisi kun ihminen sentään voi muuttaa omaan kotiin eikä ole riippuvainen ja kiintynyt vain yhteen ihmisern elämässään kuten koira. Se on vähän kuin lapsi, olisi todella väärin kesken koiran elämän pakottaa se vaihtamaan laumaa.
[/quote]
Mulla siis ei mitään koiraa vastaan. En vain jaksa jatkuvaa hössötystä sen ympärillä. Milloin sillä on kylmä, milloin kuuma, milloin pissahätä, milloin ripuli, milloin se tarvitsee syliä, milloin sitä sun tätä..
Itsellänkin oli lapsuudenkodissa koiria, mutta ei se tuollaista ollut. Koira ulkoilutettiin ja sen kanssa myös harrastettiin (sakemanni), mutta ei se mikään esikoisvauva ollut, josta suunnilleen on kämppä täynnä kuvia ja runoja etc.
Huoh, taisin tehdä virheen nyt. Onneksi en omasta asunnosta vielä luopunut. Rakastan vain niin älyttömästi tätä naista. Pitänee puhua nyt asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 12:13"]
Onko tyttöystäväsi ollut kovinkin yksinäinen ennen teidän suhdetta? Kyllä kai sitä nyt pyyteettömästi rakastavaan koiraan kiintyy ja haluaa tehdä kaikkensa sen hyvinvoinnin eteen. En minäkään 5-vuotta minulla ollutta koiraa "lemppaisi pihalle", jos uudella seurustelukumppanilla olisi jotain koiraa vastaan vaan kyllä se olisi se uusi kumppani, joka lähtisi kun ihminen sentään voi muuttaa omaan kotiin eikä ole riippuvainen ja kiintynyt vain yhteen ihmisern elämässään kuten koira. Se on vähän kuin lapsi, olisi todella väärin kesken koiran elämän pakottaa se vaihtamaan laumaa.
[/quote]
No ei voi sanoa, että yksinäinen.. ihan ystäviä hänellä ja hyvät sukulaissuhteet ja työpaikka. Mutta voihan sitä aina sisimmässään olla yksinäinen ja koira on tullut siihen rakoon.
Haluan nyt vielä korostaa, että en mitenkään tästä koirasta halua eroon. Mutta kyllä se vähän arveluttaa yhteiselämässä, kun tuntuu, että palavasta talosta pelastaisi varmaan ennemmin koiransa kuin minut, jos vaihtoehdot nämä olisivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuota.... olin ihmisen kanssa, joka oli melko ilkeä, tavallaan alistava, halusi määrätä, teki omia älyttömiä tulkintoja joiden pohjalta sitten toimi (eli hänellä oli mielestään syy kohdella minua huonosti, koska asiat oli niin, miten hän oli päättänyt niiden olevan), ei ollut mitenkään avulias, ei halunnut koskaan tehdä mitään mikä oli toiselle tärkeää ym kivoja piirteitä.... Asuu luhtitalossa ja vahtaa aina kuka pihalla kulkee ym. Naapureiden lemmikeistä on aina kovin kiinnostunut. Kerran olin paikalla kun hän leperteli naapurin tädin koiralle, silitteli ja rapsutteli koiraa pitkän tovin.
Kysyin, että miten sinä koiralle noin lempeä olet kun minua kuitenkin kohtelet huonosti. Sain vastauksen: "Koira on ihmisen paras ystävä."
Totesin, että joo, mutta se tarkoittaa sitä koiran omistajaa, ei naapurin koira ole sun paras ystävä.............
Jos perheessä on lapsia, niin koiran on helppo olla koiran paikalla. Mutta, jos ihmisellä on hoivavietti ja se purkautuu lemmikkiin, niin siihen kiinnytään samalla tarmolla ja sen oloa mietitään ja koetetaan eläytyä siihen miltä siitä tuntuu milloinkin.
Et voi verrata oman lapsuusperheesi koiranpitoa puolisosi koiranpitoon, koska tilanne on aivan eri. Teillä oli jo toisenne, oli vanhemmat ja lapset. Oli ihmisiä joita hoivata ja joilta saada vastarakkautta. Koiralle oli eri tarve teidän perheessä, eli kiva pieni lisä jo muutenkin hyvään tilanteeseen. Puolisollesi koira korvaa eri tarpeita, juurikin niitä hoivan ja rakastamisen tarpeita. Sitä tunnetta että on jollekulle tärkeä aina, niinäkin hetkinä kun ei jaksaisi oikein itseäänkään rakastaa.
Jos haluat asiasta keskustella niin älä missään nimessä vaan vertaa sitä lapsuutesi koiranpitoa puolisosi koiranpitoon. Se on ihan sama asia kuin vertaisit äitisi tekemiä lihapullia puolisosi tekemiin lihapulliin, mutta sata kertaa loukkaavampaa. Ei sun puoliso halua vertailuja, se lopettaa sen keskusteluyhteyden todennäköisesti siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 12:18"]
Mut sulla on ap asiat niin hyvin nyt. Sun kumppani arvostaa paljon sitä, jos myös sinä hoidat koiraa. Ensi kerralla, kun haluat ilahduttaa, vie koira pitkälle lenkille ja heittele sille vähän keppiä. Kun puoliso tulee väsyneenä kotiin, kerro että lenkitin koiran, olipa meillä hauskaa, ja tein sulle ruuan, kas tässä. Sun pisteet nousee puolison silmissä niin että kilinä kuuluu.
[/quote]
Lenkitän sen suunnilleen joka päivä, koska teen paljon etätöitä ja puolisolla on työ, joka vaatii läsnäoloa.
En ole yhtään valittanut lenkityksestä, koska se on ihan kivaa ja paljon olen tutustunut ihmisiin sen myötä.
Kyse ei ole nyt käytännöstä vaan tunteesta, että olen ikuinen kakkonen kyllä tässä.
[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 12:27"]
Jos perheessä on lapsia, niin koiran on helppo olla koiran paikalla. Mutta, jos ihmisellä on hoivavietti ja se purkautuu lemmikkiin, niin siihen kiinnytään samalla tarmolla ja sen oloa mietitään ja koetetaan eläytyä siihen miltä siitä tuntuu milloinkin.
Et voi verrata oman lapsuusperheesi koiranpitoa puolisosi koiranpitoon, koska tilanne on aivan eri. Teillä oli jo toisenne, oli vanhemmat ja lapset. Oli ihmisiä joita hoivata ja joilta saada vastarakkautta. Koiralle oli eri tarve teidän perheessä, eli kiva pieni lisä jo muutenkin hyvään tilanteeseen. Puolisollesi koira korvaa eri tarpeita, juurikin niitä hoivan ja rakastamisen tarpeita. Sitä tunnetta että on jollekulle tärkeä aina, niinäkin hetkinä kun ei jaksaisi oikein itseäänkään rakastaa.
Jos haluat asiasta keskustella niin älä missään nimessä vaan vertaa sitä lapsuutesi koiranpitoa puolisosi koiranpitoon. Se on ihan sama asia kuin vertaisit äitisi tekemiä lihapullia puolisosi tekemiin lihapulliin, mutta sata kertaa loukkaavampaa. Ei sun puoliso halua vertailuja, se lopettaa sen keskusteluyhteyden todennäköisesti siihen.
[/quote]
Jep, oot aivan oikeassa. Fiksusti ajateltu.
Ja en vielä nyt ole tätä ottanut puheeksi ollenkaan, mutta jos ei tilanne tästä vähän laannu, niin otettavahan se on.
Syötä sille piskille joku myrkkypallero ja väitä tyttikselle, että ulkona söi jonkun hullun koiravihaajan heittämän "makupalan".
[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 15:25"]
Syötä sille piskille joku myrkkypallero ja väitä tyttikselle, että ulkona söi jonkun hullun koiravihaajan heittämän "makupalan".
[/quote]
Täällä ei voi välttyä epäasiallisuudelta, näin on nähty.
Kuinka moneen kertaan nyt pitää sanoa, että MINULLA EI OLE MITÄÄN TÄTÄ KOIRAA VASTAAN!
Kyse on siitä, että olen aivan toissijainen nyt tässä kolmiodraamassa. Ymmärtäisin täysin, jos kyseessä olisi lapsi, mutta tämä on koira! Siis koira...
-ap
Mikäs koiran nimi on? Ja rotu? Ja asutteko Itä-Helsingisssä? Olen nimittäin kuullut koirasta riitelyä yhden naisparin parvekkeen ollessa auki?
Kun ei muuta ongelmaa ole niin voihan sitä sitten olla mustasukkainen vaikka kultakalalle.
Alue: Aihe vapaa
Olen oppinut saman ja pysyn heterona kaukana myös koiran omistavista naisista.