Ajattelin aina haluavani lapsia. Nyt lastenhankinta on alkanut tuntua pahimmalta painajaiselta?

Jos epäröit lasten hankintaa, niin älä tee. Maailmassa on jo tarpeeksi huonoja äitejä.

Vierailija kirjoitti:

Sisarukseni lapsi on oma lapseni... mitä? Siis sinulle riittää, että saat olla täti. Älä nyt herttinen ala kuvitella, että se sun lapsesi olisi :D

Miksi sinua häiritsee ajatus siitä, että ap pitäisi sisaruksensa lasta kuin omanaan? Eikö se ole vain positiivista, että haluaa olla läheinen lapselle?

nykyään tulee ydinsäteilyäkin ulkomailta tuulen mukana niin se ei ainakaan paranna sikiön kehitystä.

Minua hieman harmittaa se kun painostin itseni heti hankkimaan lapsia kun tulin täysi-ikäiseksi. Äkkiä tuli hankittua mies ja mukulat alulle. Olisi pitänyt mennä opiskelemaan, töihin ja jättää kokonaan hankkimatta. Ihan helvetin raskaan elämän joutunut elämään näiden valintojeni kanssa.

Vierailija kirjoitti:

On ihan normaalia että iän myötä alkaa kyseenalaistaa koko lisääntymistä tähän hulluun maailmaan. Itsekin olin vielä teininä sitä mieltä että minusta tulee joskus äiti. Sitten kun lähti työelämän pyöritykseen ja muutenkin oppi elämään itsekseen, alkoi kummasti mieli muuttua. Siis eihän tänne ole mitään järkeä hankkia lisää populaa kärsimään. En edes tiedä mitä opettaisin lapsilleni. "Ole kiltti ja rehellinen" ja vitut, ennemminkin pitäisi opettaa olemaan kusipää ja itsekäs niin pärjäät paremmin. Eihän kukaan järkevä halua lapsia tällaiseen maailmaan. Ennen oli eri asia kun ei ollut ehkäisyä niin lapsia vaan tuli, halusi niitä tai ei.

En ole käyttänyt ehkäisyä kun en ole paritellutkaan. Lapsia ei ole silti tullut.

Ei neljäkymmentä ole enää mikään takaraja. 46 vuotiaana jätin ehkäisyn pois. Ajattelin että jos kerran tärppää niin sitten hoidetaan seuraamukset. Ja heti ekasta kierrosta osui. Taas mennään ehkäisyllä muutama vuosi.