Tatuoitu kananpersetukka tuli sukuun. Miten sitä kestää?

Kokeile henkistä kasvamista, se auttaa yleensä teini-ikäistenkin ongelmiin. Ja sinun ongelmasi on samaa tasoa.

No tuskin kuitenkaan saman katon alla asutte? Eiköhän ne anopilla kahvittelut ja muut sukujuhlat nyt sen aikaa kestä ihan hyvin.

[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 08:59"]Kokeile henkistä kasvamista, se auttaa yleensä teini-ikäistenkin ongelmiin. Ja sinun ongelmasi on samaa tasoa.
[/quote]
Juu sitähän tässä just yritän. Vinkkejä, että miten edetä? Ap

[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 09:04"][quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 08:59"]Kokeile henkistä kasvamista, se auttaa yleensä teini-ikäistenkin ongelmiin. Ja sinun ongelmasi on samaa tasoa.
[/quote]
Juu sitähän tässä just yritän. Vinkkejä, että miten edetä? Ap
[/quote]
Mindfullnessia? :D

Jos ne kestää sinua, niin eiköhän kananpersekin menettele.

No näetkö ko. ihmistä usein? Mulla tilanne, että veljeni tyttöystävä on tosi utelias ja kysyy todella henkilökohtaisia asioita. Vastaan hänelle aina tarvittaessa, että en halua keskustella asiasta. Onneksi en näe häntä usein, koska ei itse edes huomaa sopimatonta käytöstään. Veljeni kuitenkin tyttöystäväänsä rakastaa, joten pitää vaan kestää. Se on aikuisten elämää.

Ulkonäön ei pitäisi olla ratkaiseva juttu. Sehän todennäköisesti muuttuu vuosien myötä. Tämäkin nainen saattaa vaihtaa täysin tyyliään kun aikuistuu. Joten se sinun tulisi pystyä ohittamaan. Olihan mammat järkyttyneitä 80-luvullakin punkkareista ja useimmat punkkarit on nyt ihan tavallisia aikuisia. Ainut persoonallisuuden piirre, jonka kuvaat on tuo kovaäänisyys. Se tulee pysymään.

Jaxuhalit

Jos kanapersetukka-kälyllä on edes elämäm koulu käytynä, niin sittenhän tilanne ei ole ollenkaan huolestuttava. Kehität vain itseäsi henkisesti, niin huomaat että mitään ongelmaa ei edes olllut. Helppoa!

Eiköhän se sinun sukulaisesi ole ensin tullut tähän kananpersetukkaan, joten kummallakin teistä on vain kestäminen asian kanssa.

Jaa'a. Näin siinä käy kun koko kesäloma meni ap:lla ohranvihne silmässä, humussa ja sumussa. Karu totuus paljastui loman loputtua ja huomasi lomilla avioituneensa kovaäänisen kananpersetukan. Ei ne mitään läskiä ole, jotka siellä tursuaa. Soma raskausmasu siellä aloittelee kasvuaan.

Onnea vaan ap:lle. Kyllä se yhteiselo nuorikon kanssa ensijärkytyksen jälkeen siitä alkaa sujumaan. Alatte yhdessä kiertelemään kirppiksiä ja keräilemään tulevalle piltille kaikenlaista somaa, pinnasänkyä, rattaita ja potkuhousuja. Yhteinen harrastus lähentää ja syventää parisuhdetta.

Niin, onhan se puoliso tietysti nyt sukulainen, mutta ala rohkeasti vaan puhumaan vaimosta ja meistä.

[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 09:29"]No näetkö ko. ihmistä usein? Mulla tilanne, että veljeni tyttöystävä on tosi utelias ja kysyy todella henkilökohtaisia asioita. Vastaan hänelle aina tarvittaessa, että en halua keskustella asiasta. Onneksi en näe häntä usein, koska ei itse edes huomaa sopimatonta käytöstään. Veljeni kuitenkin tyttöystäväänsä rakastaa, joten pitää vaan kestää. Se on aikuisten elämää.
[/quote]
Välillä kerran viikossa, välillä kerran kuukaudessa. Yhteydenpito sukuun on kyllä tuon myötä vähentynyt. Ap

[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 09:40"]Ulkonäön ei pitäisi olla ratkaiseva juttu. Sehän todennäköisesti muuttuu vuosien myötä. Tämäkin nainen saattaa vaihtaa täysin tyyliään kun aikuistuu. Joten se sinun tulisi pystyä ohittamaan. Olihan mammat järkyttyneitä 80-luvullakin punkkareista ja useimmat punkkarit on nyt ihan tavallisia aikuisia. Ainut persoonallisuuden piirre, jonka kuvaat on tuo kovaäänisyys. Se tulee pysymään.
[/quote]
Aika ulkonäköpainotteisesti tuli kuvailtua tyyppiä, kun se näky on niin perus-wt. Unohtui mainita kiroileminen, ja kun se yhdistetään kovaan ääneen, niin saadaankin sellainen kokonaisuus, jonka kuuloetäisyydellä en edes haluaisi lasteni oleskelevan. Ap

[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 09:45"]Jos kanapersetukka-kälyllä on edes elämäm koulu käytynä, niin sittenhän tilanne ei ole ollenkaan huolestuttava. Kehität vain itseäsi henkisesti, niin huomaat että mitään ongelmaa ei edes olllut. Helppoa!
[/quote]

Kiitos! Siis just jotain tällaista asennetta tarttis löytää. Että ajattelisin letkeesti huumorilla vaan ja kaivaisin hiekat pois pillusta. Ap

Mulla samanlainen tilanne. Eli kuvaillun kaltainen naishenkilö on tullut sukuun veljeni puolisona.

Itse ulkonäkö ei mua todellakaan haittaa, jokainen voi ulkoisesti olla ihan sellainen kuin haluaa olla, mutta tyyli ja tapa toimia ja puhua. Elämän arvot ja valinnat. Ei apua. Kun ei vaan kertakaikkiaan ole mitään samaa ja yhteistä, ei minkäänlaisia yhdistäviä tekijöitä, paitsi siis veljeni. Jo ensihetkistä lähtien tämä nainen teki selväksi ettei välitä minusta ja perheestäni, ei esim. kutsunut minua ainoana sisaruksena kihlajaisiin. Ja veli määkii tahdottomana vieressä. Olen siis kunnioittanut heidän valintaansa ja yrittänyt perheineni pysytellä niin etäällä kuin mahdollista heidän elämästään.

Olemmekin nykyisin tekemisissä vain ne pakolliset tilanteet, lähinnä siis sukujuhlat. Yritän olla tälle ihmiselle aina näissä tilanteissa niin kiva kun pystyn ja kuuntelen hänen päättömiä juttujaan sanojani ja mielipiteitäni niellen ja hampaita purren. Välillä poistun käymään vessassa kun jutut yltyvät vaivaannuttavan järjettömiksi. Tämä ihminen juoruilee ja haukkuu kovaäänisesti muita, on suuruudenhullu, haalii ympärilleen krääsää (pihansa on nykyään kuin epäsiisti kaatopaikka kun nössyköitä ja erilaisia keskeneräisiä rakennelmia on tungettu joka nurkalle), hän ei arvosta koulutusta vaan suhailee peruskoulupohjaisena työttömyyden ja matalapalkattujen pätkätöiden välillä, kohtelee veljeäni tosi alentuvasti... Mutta sellainen hän vain on, se on hänen luonteensa ja luontonsa. Erilaisuutta täytyy yrittää hyväksyä ja sietää.

Taitaa olla sinulla kasvun paikka. Kasva aikuiseksi niin huomaat ettei häiritse ollenkaan.

Ajattele positiivisesti. Tilannehan voisi sinun kannaltasi olla huonompikin. Mitä jos uudella sukulaisellasi olisikin aito afrotukka? Tai että hän käyttäisi aina mustaa huivia?

Ulkonäköasioihin en ota kantaa, jokainen tyylillään. Mutta kurjan luonteen omaavan sukulaisen kanssa on vain tultava toimeen, osattava käyttäytyä kuin aikuiset. Veljeni on naimisissa raivostuttavan naisen kanssa, minulla ja hänellä ei ole mitään yhteistä ja hänen tapansa käyttäytyä veljeäni ja muita ihmisiä kohtaan saa minut aivan raivon partaalle. Mutta koska rakastan veljeäni ja haluan pysyä väleissä hänen kanssaan, raivoan tuosta naisesta vain yksin ollessani. Veljeni kanssa soittelen ja viestittelen usein ja olemme hyvissä väleissä, näemme nelisen kertaa vuodessa. Vaimolleen en ole tyly, mutta en kyllä yhtään ystävällisempi kuin tarpeen, vain kohtelias ja asiallinen. En kertakaikkisesti ymmärrä, mitä veljeni tuossa kotkassa näkee, mutta se on hänen valintansa. Minun on vain osattava se asiakaspalvelijoiden äänetön "vttu" ja kohtelias tekohymy.

[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 09:05"]

[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 09:04"][quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 08:59"]Kokeile henkistä kasvamista, se auttaa yleensä teini-ikäistenkin ongelmiin. Ja sinun ongelmasi on samaa tasoa. [/quote] Juu sitähän tässä just yritän. Vinkkejä, että miten edetä? Ap [/quote] Mindfullnessia? :D

[/quote]

Aikuisten värityskirjoja voisi varmaan kokeilla, nehän on nyt in. Siinä väritellessä mielenrauha leviää kehoon ja kananpersetukkakin alkaa näyttää ihan kivalle jutulle. Ap voi jo alkaa miettimään mielessään uusia hauskoja väriyhdistelmiä sukulaisen tukkaan ja siitäpä löytyy mukavasti yhteinen puheenaihe. Näin se homma etenee.

Jep, on koira. Ja lapsia useammalle miehelle. Ihan koko tunnusmerkistö täyttyy. Ap