Olen täysi mitättömyys enkä jaksaisi enää olla tämmöinen
Minulla on ihan älyttömän surkea itsetunto. Ihan syystäkin kyllä, kun olen aina se kaikista tyhmin. Ymmärrän kaikki asiat aina ihan väärin ja en osaa sanoa milloinkaan mitään mitä normaalin ihmisen kuuluisi sanoa. Enkä osaa olla ystävällinen toisia kohtaan vaikka yrittäisin, vaan tahtomattani vaikutan töykeältä. Tajuan sen aina vasta jälkeenpäin, että hups miten taas käyttäydyin noin törpösti. Koen oikeasti olevani niin hidasälyinen kun vaan voi olla. Haluaisin vain vajota maan alle, kun häpeän itseäni niin paljon. En haluaisi, että kukaan tuntisi tai tietäisi minua. Ihan oksettaa ajatellakin, mitä kaikki tuntemani ihmiset minusta oikein ajattelevat. Miten elää tämmöisen häpeän kanssa? Miten voisin oppia olemaan normaali? Olen yrittänyt, mutta aivot ei vain toimi.
Kommentit (3)
Voi vitsi mä luulin että yks pressa avautui muttei ollutkaan. Sori.
Sinulla on vahva häpeän tunne. Eräs tuttavani kertoi omasta elämästään, että tekee mitä vaan, aina tulisi hävetä. Hänen kotona on ollut tarkka kasvatus. Isä oli teologi. Kotona ei juuri naurettu
mokille.
Häpeän tunne syntyy usein vuosien aikana, joten ei ihan hetkessä sitä saa poiskaan. Sitä paitsi on tilanteita, jolloin on tervettä hävetä.
Vääränlainen häpeän tunne rajoittaa elämää, tekee varovaiseksi ja estää ilon.
Mutta siitä pääsee myös eroon. Ensiksi on huomattava, että oma sisäinen puhe on lähes aina kielteistä. Voi kunpa kehuisimme itseämme enemmän ja osaisimme karnevalisoida oletetut tai todelliset mokamme. Voisimme vaikka kiittää itseämme tehdystä päivän mokasta. Tiedän ihmisiä, jotka mielellään kertovat muille mokistaan naurun kera. Sinä voisit kertoa tutuillesi esim. että usein sanasi ymmärretään väärin ja mietitte, mikä siihen saattaa olla syynä.
Voi sinua, älä ole noin ankara itsellesi. Mitkä asiat tekevät sinut iloiseksi ja onnelliseksi?