Lapsen oppimisvaikeudet uuvuttaa

Vierailija kirjoitti:

Silmät on tutkittu ja lukihäiriöseula tehty koululla usein, lapsella on äidinkieli 10 ja samoin englanti.

Lukee sujuvasti ja kirjoittaa myös todella hyvin.

Lukihäiriötä tai silmäongelmia ei siis ole, numeroiden hyppimisellä hän tarkoittaa ilmeisesti jotain paniikkireaktiota, sanoo että aivot menee solmuun ja tulee hirveä ahdistus ja paniikki, kun katsoo numeroita ja ne vain vilisevät silmissä, sanoi joskus että pyörryttää katsella niitä.

Sekoittaa myös helposti numeroita keskenään eikä erota esimerkiksi satoja tai tuhansia toisistaan.

Ap

Mulla oli sama setti, äikkä ja enkku luisti mutta matematiikka/ fysiikka hepreaa ja tuli samaa paniikkia ja tyhmyyden tunnetta kun ei yhtäkkiä tajunnutkaan. Syynä taisikin olla adhd… kannattaa myös miettiä addn mahdollisuutta. On erittäin tuhoisaa itsetunnolle nimittäin jos kärsii tämän tyyppisistä tiloista tietämättään, ja suuret erot aineiden välillä samassa todistuksessa voi kieliä sellaisesta.

Lapsi on käynyt nuorempana toimintaterapiassa ja kuntoutuksessa, hänellä on runsaasti apuvälineitä ja materiaaleja ja hyvin omatoimisesti harjoittelee matikkaa nettipelienkin avulla, on motivoitunut opiskelemaan mutta itkun kanssa tihrustaa tehtäviä, kun tuntuvat niin vaikeilta.

Muuten on niin iloinen ja pirteä tapaus, mutta tuo häiriö ahdistaa häntä ihan uskomattoman paljon.

Ei osaa laskea myöskään kuvia tai sanoja, sanoo että menee niissäkin silmät ja aivot ristiin ja sama paniikki päälle kuin numeroiden kanssa.

Hän sanoo pelkäävänsä matikkaa.

On käynyt juttelemassa koulupsykologille ja ovat tehneet vahvuuskarttoja ja jutelleet niistä asioista, joissa lapsi on hyvä.

Kotona ollaan tehty paljon samaa, kannustetaan ja kehutaan paljon ja keskustellaan hyvin paljon lapselle tärkeistä asioista.

Hän tykkää puuhastella kotona kaikenlaista, tykkää esimerkiksi leipoa eikä jostain syystä siinä tee laskuvirheitä ja kaikki onnistuu hyvin niissä hommissa. Motoriikkaa vaativat leipomukset ovat vaikeita, mutta tekee mielellään helppoja leivonnaisia kuten sämpylöitä ja muita "möykkyjä" kuten itse sanoo.

Ollaan yritetty muuttaa laskuja sitten esimerkiksi reseptimuotoon yhdessä, mutta sitten tulee taas se ahdistus ja paniikki.

Tämä on todella erikoista ja surullista seurattavaa.

Ap

Siitä paniikin tunteesta pitäisi päästä eroon. Se voi estää oppimisen, vaikka mitään varsinaista estettä oppimiselle ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Onko tutkittu, ettei ole silmissä vikaa tai sitten lukihäiriö?  Mainitsit, että lapsi sanoo numeroiden hyppivän?

Tähän kiinnitin huomiota itsekin oppimisvaikeuksista kärsivänä (adhd) aikuisena. Opin lukemaan itsekseen paljon ennen koulun alkua mutta minulla epäiltiin lukihäiriötä huolimattomuusvirheiden takia. Tarkemmissa testauksissa testaava vain ihmetteli kun minusta ei löytynyt merkkiäkään lukihäiriöstä. Teen vieläkin lukihäiriöisille tyypillisiä virheitä väsyneenä tai kiireessä, varsinkin käsin kirjoittaessa. Minulla on juuri tuota että kirjaimet tuntuu hyppivän päällekkäin jos en keskity, mikä tulee esille varsinkin numeroiden kanssa muttei tekstissä. 123 on yhtä järkevä kuin 132, mutta tekstissä sana kaupunki ei ole yhtä järkevä kuin kapunki, joten aivot tavallaan paikkaa tuon virheen päälle ennen kuin saatan edes huomata sen. Kuulostipas sekavalta, toivottavasti ymmärrätte mitä tarkoitan. :D

Vaikka tuo muiden aineiden osaamisen hehkuttaminen saattaa tuntua helpolta vaihtoehdolta nostaa lapsen itsetuntoa, se saattaa kostautua myöhemmin. Jos jossain aineessa taso nousee (ja tulee varmaan nousemaankin) sellaiseksi ettei ihan luontaisella lahjakkuudella pärjää, lapsi saattaa kokea kovan kolauksen. Muutenkin se ajatusmaailma että jos on hyvä jutussa x ei voi tai tarvitse olla hyvä jutussa y on vähän huonoa minusta, tärkeintä olisi korostaa sitä että kovalla harjoituksella oppii paremmaksi asioissa ja että suurin osa maailman ihmisistä ei osaa mitään asiaa ekalla, tokalla tai kolmannellakaan yrityksellä hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Hahmottamisvaikeus on kyllä todellisuudessa aika invalidisoiva ja haittaa aikuisena elämistä paljon. Siksi ei voi luottaa, että kaikki menee aikuisena kivasti. Se olisi lapselle valehtelemista.

Tässä ketjussa on ollut muitakin huoltajia, joiden pitäisi pikaisesti järjestää lapselle hänen tarvitsemaansa kuntoutusta. Pelkkä vahvuuksien korostaminen ei todellakaan riitä! Kuntouttamisella voidaan saada todella hyviä tuloksia, mutta itsestään ne tulokset eivät tule.

Dyskulkiasta ja lukivaikeudesta on aikuisuudessa valtavasti haittaa. Voin kertoa ihan omasta kokemuksesta.

Mitähän tämä tarkoittamasi kuntoutus meinaa? Meillä on lapsella psykiatrinen kontakti, erityisopettajan tuki, kuraattori ja koulupsykologi. Lukihäiriöön saa nykyään edes testit vasta kun aloitetaan yläkoulu.

Ei ap

Vierailija kirjoitti:

Silmät on tutkittu ja lukihäiriöseula tehty koululla usein, lapsella on äidinkieli 10 ja samoin englanti.

Lukee sujuvasti ja kirjoittaa myös todella hyvin.

Lukihäiriötä tai silmäongelmia ei siis ole, numeroiden hyppimisellä hän tarkoittaa ilmeisesti jotain paniikkireaktiota, sanoo että aivot menee solmuun ja tulee hirveä ahdistus ja paniikki, kun katsoo numeroita ja ne vain vilisevät silmissä, sanoi joskus että pyörryttää katsella niitä.

Sekoittaa myös helposti numeroita keskenään eikä erota esimerkiksi satoja tai tuhansia toisistaan.

Ap

Minullakin on tuota ongelmaa isojen lukujen käsittelyssä. Esim. pankkitilit, puhelinnumerot yms. Joudun jollain paperilla peittämään aina lukuja ja siirtämään paperia sitä mukaan kun olen saanut numeron ylös. Muuten ne numerot alkavat ''pomppimaan''. Nollat pitää aina laskea tarkasti että erotan tuhannet/kymmenettuhannet/sadattuhannet. 

No lukiossa kuitenkin luin ja kirjoitin pitkän matikan (en nyt mitään hyvää, mutta kuitenkin). Oli mukavempaa matikkaa, kun ei niin paljoa isoja numeroita ja seassa oli kirjaimia ja yhtälöjen ratkomista. Nyt teen väitöskirjaa luonnontieteissä. 

Eli kaikki apukeinot käyttöön numeroiden kurittamiseksi

Motoriikan paranaminen  kuntouttaa niitä aivoja. Leipominen ei oikein riitä. Puissa kiipeily ja majan rakennus olisivat tehokkaampia tapoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajat ovat ihania ja kannustavia, lapsen englanninopettaja on antanut joka tunnilla runsaasti hyvää palautetta ja positiivisia tuntimerkintöjä.

Äidinkielessä lapsi on myös taitava, oppi lukemaan jo 5-vuotiaana ja on erittäin hyvä jäsentelemään ajatuksiaan ja verbaalisesti lahjakas sekä sanoittaa hyvin kypsästi ajatuksiaan.

Ikävä kyllä hän on myös pelottavan tiedostava ja imee kaikki mahdolliset uutiset ja aikuisten keskustelut kuin sieni, ymmärtää hyvin miten raadollinen paikka maailma on hänen kaltaisilleen.

Minusta hän on erittäin fiksu ja kypsä ikäisekseen ja jollain tasolla uskon hänen tiedostavan sen itsekin, uskon hänen ahdistuksensa kumpuavan osin siitä, ettei hän kykene käyttämään täyttä potentiaaliansa vaikeuksien takia.

Toivon sydämestäni, että jossain vaiheessa kielellistä lahjakkuutta ja sosiaalisia taitoja aletaan taas arvostaa hieman enemmän.

Ap

Tosiasiassa niitä arvostetaan enemmän. Ns. hyvä tyyppi työllistyy huonostakin todistuksesta huolimatta.

Maailma on täynnä ihmisiä, jotka eivät tajua matikasta juuri mitään. Esimerkiksi prosenttilaskut on monelle tosi vaikeasti hahmotettavia. Siinä perässä menee muutama sellainenkin, joka ei tajua vieläkään arkisempia laskuja.

Lapsellasi suurin ongelma lienee kykyprofiilin epätasaisuus ja se, että hän tiedostaa asian itse. Hän tulee opinnoissa ja työelämässä pyörimään sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat kaikessa hyviä tai vähintään keskitasoa. Hänelle olisi periaatteessa helpompaa, jos olisi kauttaaltaan "tyhmä". Kielitaidolla ja muulla osaamisella hän tulee pääsemään vielä pitkälle, kunhan vaan saa lusittua koulun ja matikan läpi.

Kielitaidolla ja muulla osaamisella? Älä nyt puhu läpiä päähäsi. Puhun seitsemää kieltä sujuvasti, neljää natiivin tasolla. Kävin yliopiston ja en ole saanut alani töitä niin että sillä eläisi koska esim käännöksiä teetetään opiskelijoilla sellaiseen hintaan ettei niillä elä. Meriittejä on ja apurahoja saa aina joskus. Ei ole mahdollisuutta ostaa omaa asuntoa, suunnitella elämäänsä edes kolmea vuotta eteenpäin. Sen sijaan kaikki ystäväni jotka valitsivat alan jonka pääsykokeessa painotetaan luonnontietetä, kuten psykologia, lääketiede, tietojenkäsittelytiede tai eläinlääketiede, elävät kivaa keskiluokkaista elämää oman alansa töissä.

Kutosen matikalla voi ruveta vaikka euro komissaariksi. Ei huolta.

Jyrki, Siilinjärvi

Vierailija kirjoitti:

Hahmottamisvaikeus on kyllä todellisuudessa aika invalidisoiva ja haittaa aikuisena elämistä paljon. Siksi ei voi luottaa, että kaikki menee aikuisena kivasti. Se olisi lapselle valehtelemista.

Tässä ketjussa on ollut muitakin huoltajia, joiden pitäisi pikaisesti järjestää lapselle hänen tarvitsemaansa kuntoutusta. Pelkkä vahvuuksien korostaminen ei todellakaan riitä! Kuntouttamisella voidaan saada todella hyviä tuloksia, mutta itsestään ne tulokset eivät tule.

Dyskulkiasta ja lukivaikeudesta on aikuisuudessa valtavasti haittaa. Voin kertoa ihan omasta kokemuksesta.

Samoja ajatuksia. Nyt jo täysi-ikäisellä lapsellani on Aspergerin syndrooma ja siinä ryteikössä rämpiminen opetti sen, että apua ei tarjota, se pitää etsiä ja vaatia. Ainoan toimivan tukikeinon selvitä yläkoulusta keksin minä, aivan maallikko. Jos lapsella on erityisopettaja, se on hyvä, mutta jos se apu ei riitä, niin sitten se ei riitä. Eikö tuosta diskalkyliasta ole nykyisin tietoa ainakin netistä saatavilla ja varmasti Suomessakin on joku asiantuntija, joka siitä jotain tietää? Ehkä lapsen koulun opettaja ei vain ole se henkilö. En halua masentaa, vaan enemmänkin kannustaa, kyllä teillä vanhemmilla on mahdollisuuksia etsiä tietoa ja vaikka itsekin "kuntouttaa" jossain määrin, ei pidä tyytyä pelkkään kannustamiseen. Ei lapsikaan siitä pitkän päälle pidä, että aina vain hoetaan, että olet mahtava tyyppi, jos hän tarvitsee käytännön apua käytännön ongelmaan.

Minulla on täysin samaa oireilua kuin AP:n lapsella, mutta olen pian 20.

Pärjäsin hyvin lukuaineissa ja kielissä, englannissa ja äidinkielessä olin luokkani paras ja sain molemmista stipendit yläasteen päättyessä, samoin yhteiskuntaopista.

Lukiota kävin pari vuotta ja pärjäsin oikein hyvin kaikissa muissa aineissa paitsi matematiikassa.

Lukion keskeytin kuitenkin muista syistä, olin masentunut ja ahdistunut koulussa joka päivä enkä oikein tiennyt miksi.

Vaihdoin amikseen ja valmistun pian ammattiin, olisin varmasti kirjoittanut ihan hyvät paperit ulos jos en olisi jättänyt kesken ja nyt keväällä haen ammattikorkeakouluun.

Arkielämä sujuu hyvin itsenäisesti, raha-asiat olen onnistunut hoitamaan hyvin ja keikkatöitäkin on aina löytynyt.

Sama ahdistus tulee numeroista vieläkin mitä AP:n lapsi hyvin kuvaili, mutta samaa ei esiinny esimerkiksi pankkiasioita hoitaessa tai reseptejä lukiessa tai tilinpäätöksiä hoitaessa, ovat eri tavalla konkreettisia.

Eiköhän lapsi tule pärjäämään hyvin, turha murehtia etukäteen.

Paljon jaksamista sinulle ja perheellesi!

Vierailija kirjoitti:

Silmät on tutkittu ja lukihäiriöseula tehty koululla usein, lapsella on äidinkieli 10 ja samoin englanti.

Lukee sujuvasti ja kirjoittaa myös todella hyvin.

Lukihäiriötä tai silmäongelmia ei siis ole, numeroiden hyppimisellä hän tarkoittaa ilmeisesti jotain paniikkireaktiota, sanoo että aivot menee solmuun ja tulee hirveä ahdistus ja paniikki, kun katsoo numeroita ja ne vain vilisevät silmissä, sanoi joskus että pyörryttää katsella niitä.

Sekoittaa myös helposti numeroita keskenään eikä erota esimerkiksi satoja tai tuhansia toisistaan.

Ap

Voi ap, tunnistin itseni tästä! Mulla on tuo sama kuin sun pojalla, mitään diagnoosia yms en oli ikinä saanut, mutta matikka on aina ollut minulle tuollaista utopiaa. Ykkösiä ja nollia, en ymmärrä mitään piin likiarvoja, neliöjuuri, tai osaa sanoittaa mikä on 150 355. Esimerkiksi :D Olen rämpinyt kuitenkin lukion läpi, luin lyhyen matikan enkä todellakaan kirjoittanut matematiikkaa, vaan sen sijaan kirjoitin ruotsin.

Paljon työtä tuo on vaatinut, ehkä siinä vaiheessa helpotti, kun vaan hyväksyin asian, että matikassa olen todella huono, monessa muussa asiassa todella hyvä!

Kehottaisin keskittymään poikasi hyviin puoliin siis, tukemaan ja kannustamaan häntä

N33

Ensinnäkin nyt kun lapsi lähestyy murrosikää on puututtava vakavalla otteella tuohon negatiiviseen puhumiseen itsestä. Se on äärimmäisen tuhoavaa ja pahimmillaan se voimistuu ja johtaa masennukseen ja sitä kautta ongelmia on luvassa entistä enemmän ja matematiikka niistä vähäpätöisin.  

Opiskelkaa matematiikan sijaan itsemyötätuntoa ja opetelkaa luomaan vaihtoehtoisia ajatuksia noiden katastrofiajatusten rinnalle.  Esimerkki: 

Tilanne: 

Matematiikka ei suju

Ajatus: 

Lapsi: "Olen tyhmä "

Vanhempi: "Jos matematiikka tuottaa noin suuria vaikeuksia jo tuossa iässä, mitkä edellytykset lapsella on pärjätä tulevaisuudessa tässä luonnontieteitä painottavassa maailmassa"

Ajatusta tukevat todisteet:

Matematiikasta tulee huonoja numeroita ja sen opiskelu on tuskallista. Vanhemmatkin ovat huolissaan ja näkevät sillä olevan suurta merkitystä tulevaisuudessa pärjäämiseen

Todisteet, jotka eivät tue ajatusta:

Lapsi on vasta 9-vuotias ja matematiikka voi hyvin aueta joskus vanhemmalla iällä paremmin. Lapsi pärjää toisissa aineissa mikä on tosi hieno juttu. Kaikessa tarvitse olla täydellinen tai menestyä hyvin. Lapsi riittää sellaisenaan vaikka matikka takkuaakin tällä hetkellä. Tämä ei vielä sinetöi kohtaloa.

Vaihtoehtoiset ajatukset:

On olemassa paljon sellaisia aloja, joissa matematiikalla ei ole erityistä painoarvoa.   

Matematiikka saattaa aiheuttaa lapselle ison ahdistusreaktion, joka entisestään estää opiskelua. Voisiko tätä lähestyä jollain uudella tavalla, josta voisi saada palkitsevia kokemuksia?

Vaikka lapsi ei matematiikassa menesty tällä hetkellä, se ei vielä sulje ovia vaan jotain varmasti oppii koko ajan, vaikka sitten hitaasti.  

Ehkä joku esikuva voisi myös auttaa:  Esimerkiksi Albert Einstein piti fysiikasta ja matematiikastakin, mutta kielissä hänellä oli vaikeuksia.  Einstein myös laiminlöi matematiikan opiskelujaan keskittyessään pelkästään fysiikkaan, mutta hänen ystävänsä auttoi muistiinpanojensa avulla matematiikan tentteihin valmistautuessa. 

Omasta mielestään Einstein oli keskinkertainen opiskelija eikä hän pitänyt kokeisiin lukemisesta.  Einstein kuitenkin suoriutui opiskeluistaan hyvin, mutta työtä sekin vaati.  Ahkeruus palkitaan.

Sen yksilöllistämisen tarkoitus olisi tavoitteiden asettaminen sellaiseen kohtaan, että ne eivät uuvuta lasta mahdottomuudellaan. Kuulostaa siltä, että tavoitteet ovat liian korkealla ja työtä liikaa. Läksyt pois matikasta.

Lapsen mielenterveys on uhattuna. Mielestäni siitä pitäisi olla enemmän huolissaan kuin matikan osaamisesta. Ilman sitäkin voi pärjätä elämässä, mutta mielenterveysongelmaisena voi olla aika heikkoa.

Koulupsykologin tai kuraattorin kanssa juttelu ei ole kuntoutusta. Kuntoutuksessa aivot ohjelmoidaan käsittelemään lukuja uudella erilaisella tavalla. Kuntoutuksessa kasvatetaan aivan uudet hermosoluyhteyden viallisten tilalle. Kuntoutus on tehtävä lapsena ja mieluiten ennen kouluikää.

Nyt lapsi on jo oppinut reagoimaan matematiikkaan panikoimalla. Tästä panikoinnista hänet on opetettava ensin pois, muuten kehitystä ei voi tapahtua.

Tässä runsaasti linkkejä erilaisiin kuntoutuksiin: https://www.google.com/search?q=dysculkia+rehabilitation&client=firefox…

Ihmettelen kovasti tätä Suomessa vallitsevaa ajatusmallia, että joku nyt vaan on huono jossain ja voi voi. Sen sijaan, että asiaa lähdettäisiin korjaamaan. Lapsi joutuu nyt elämään sen saman pulman kanssa aikuisena. Se voi olla ihan hiton turhauttavaa.

Läksyjen poisjättäminen vie viimeisetkin mahdollisuudet aivojen toiminnan muokkaamiseen. Niitä läksyjä ei saa jättää pois, vaan ne täytyy muuttaa erilaisiksi. Lapsen on opittava löytämään kiertotiet matikan hallitsemiseen. Kun hän ne oppii, ei masennus uhkaa.

Miten lapsi suhtautuisi taiteen tekemiseen numeroista? Hän loisi numeroille omat persoonat ja piirtäisi heistä vaikka sarjakuvia.

Vierailija kirjoitti:

Minulla todettiin ADHD aikuisiällä ja minulla on edelleen ihan sama tilanne matematiikan kanssa. Hyvin olen pärjännyt vaikka hädintuskin selvisin peruskoulun matikasta. Päässälaskuihin en pysty, mutta eipä sitä nyky maailmassa mihinkään tarvitse kun laskin kulkee aina mukana puhelimessa.

Minulla myös kielelliset taidot erinomaiset, olin englannissa luokan parhaimpien joukossa. Tyttöjen ADHD muuten näkyy usein haaveiluna ja omiin ajatuksiin uppoutumisena, asioiden unohteluna, toiminnanohjauksen ongelmina..

Ja yleensä jos osaa kieliä, ei osaa matikkaa. Se tuntuu olevan vähän joko tai.

Pidin itseäni myös aivan idioottina ja typeränä kun en matikasta mitään ymmärtänyt. Sinun tyttärelläsi on tuuria kun on hyvät tukiverkostot, minua opettajatkin piti typeränä. Tsemppiä!

Paljon hyvää asiaa sinulla, mutta sen verran huomautan, että oikeasti se ei ole joko tai. Yleensä matemaattinen ja kielellinen lahjakkuus kulkevat käsi kädessä, koska matematiikka on yksi kieli muiden joukossa.

Numeroiden pyörittely on vain yksi osa matematiikkaa, ja se on sellainen osa, joka olisi hyvä oppia leikin kautta mahdollisimman nuorena. Mahdollisimman paljon noppapelejä ja korttipelejä 3-4-vuotiaasta alkaen, niin sieltä tulevat ne numeroiden perustaidot. Toisilla ne tulevat nopeasti, toisilla tarvitaan todella paljon toistoja. Mutta vasta kun peruslaskutoimitukset ovat selkäytimessä, voi alkaa katsoa että mistä matematiikan kielessä oikeasti on kyse.

Matemaattinen lukihäiriö on dyskalkulia  https://fi.wikipedia.org/wiki/Dyskalkulia

Siinä numerot hyppivät ja sekoilevat samoin kuin kirjaimiin liittyvässä lukihäiriössä. Dyskalkulia ei vaikuta kielelliseen osaamiseen, kuten lukihäiriökään ei vaikuta matemaattisiin numeroihin (joskin molemmat voivat ilmetä samassa yksilössä).

Minulla on kaksi aikuista ystävää, joilla on dyskalkulia. Molemmat ovat kielellisesti ja taiteellisesti erittäin lahjakkaita, hyvin älykkäitä ja tiedostavia (ilmeisesti liittyy siihen kielelliseen osaamiseen, koska se vaatii myös ympäristön ja itsensä ymmärtämisen ja tutkimisen mm. mitä sanat ja rivien välistä ilmaistu oikeasti tarkoittavat). Molemmat saivat diagnoosin dyskalkuliaan aikuisina, yli 30-vuotiaina. Molemmille hoettiin koulussa, että olet vaan laiska, yritä kovemmin, et treenaa tarpeeksi, ei tämä matikka niin vaikeaa voi olla, sinua ei vaan kiinnosta tämä toisin kuin taide/kirjallisuus. Toinen ystävistäni ei edelleenkään hahmota digitaalista kelloa eikä osaa päässälaskuja, vaan laskee sormin ihan simppelitkin asiat kuten 17+4.

Tämä kannattaa tutkia tyttärelläsi, jotta hän saa tarvittaessa oikeanlaista apua ja tukea, sekä ymmärrystä itselleen, että hän ei ole kehitysvammainen idiootti, vaan hänellä on dyskalkulia. Dyskalkuliaa ei valitettavasti tunnisteta Suomessa eikä oikein maailmallakaan samalla tavalla kuin lukihäiriötä, johtuen varmaan siitä, että tekstien kanssa joutuu tekemiseen enemmän kuin numeroiden kanssa, joilloin ongelmat huomataan paremmin. Plus tietysti tunnettavuus, dyskalkuliasta harvemmin kuulee.

Minulla todettiin vasta aikuisena oppimisvaikeudet. En saanut tukea tai ymmärrystä lapsena, ja se on kostautunut. Tein myös matematiikan tehtäviä kotona niin kauan että itkin, ahdistuin ja olin jopa itsetuhoinen koska ahdisti niin paljon se, etten oppinut vaikka kuinka yritin. Nyt kärsin masennuksesta sekä huonosta itsetunnosta. En pääse haluamiini koulutuksiin, koska useissa aloissa vaaditaan matemaattisia taitoja. Neuvo on, että jotakin helpotusta olisi oikeasti hyvä saada. Tuo voi olla lapselle todella tuskaisaa, ja vaikuttaa negatiivisesti aikuisuuteen asti.