Ainut lapsi, ikuinenko suru?
Itselläni on 12 vuotias lapsi. Olisin halunnut niin kovin hänelle sisaruksia, mutta niitä ei tullut. edelleen joka päivä harmittelen, että kun lapsi on niin yksinäinen, kavereitakin hyvin vähän. Miten tästä oikein pääsee yli? Lapsi itse on suht iloinen tyyppi:)
Kommentit (6)
Sitä olenkin miettinyt, että etinkö vain jotain stressattavaa. Lapsi ei ikinä ole sanonut, että haluisi sisaruksen tms. Uusioperheessämme on pieniä lapsia miehen puolelta, mutta eipä niistä näytä kovin välittävän, leikkii joskus heidän kanssaan. mutta minun surua lisää, kun katson heidän yhteiseloaan ja näen mistä lapseni on jäänyt paitsi :(
Ap hyvä. Älä stressaa asiasta jos se ei ole ongelma. Jos lapsellasi on empatiaa, mahdollisuus ja kyky oppia sosiaalisia taitoja, hän on oikeastaan hyvässä asemassa. Itselläni on 3 lasta ( 13-20-vuotiaat), joista yksi ns.erityislapsi, toista kiusattu pitkään ym. Olen vielä yh, joten joskus tuntuu että kaikki lapset eivät saa tasapuolista huomiota tai jonkun erityisongelmat vievät aikaa muilta lapsilta. Sisaruus on hieno juttu, mutta sen puuttuminen ei haittaa.
What? Älä nyt oikeasti puolesta sure.
Eiköhän kannattaisi keskittää tuo energia lapsen ja sisaruspuolien suhteen rakentamiseen. Sisaruksia hekin ovat, jos kumppanisi kanssa sen asenteen otatte.
kyllä se taitaa jäädä ikuiseksi kaipaukseksi, ei siitä taida päästä irti, ikävä kyllä.
T: yhden lapsen äiti, lapsi 16 v.
Unohda koko juttu. Mutta ainakin tuo todistaa että sinulla on elämä tosi hyvin kun sinulla on aikaa murehtia tuollasita jonnin joutavaa. Ole siis onnellinen.