Elämäsi suurin virhe?
Minä jätin valitsematta kaiken. Mahdollisuus siihen joskus vielä oli.
Kommentit (94)
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 23:46"]
Mennä mukaan Facebookkiin ja koko älypuhelintouhuun muutenkin. Haluan takaisin vanhan ajan. Sillon ihmiset oli jotenkin aidompia eikä kiinni netissä ja muille esittämisessä.
[/quote]On vielä olemassa ihmisiä ja nuoria vieläpä jotka eivät ole mukana somekulttuurissa t n24
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 23:49"]
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 23:44"][quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 23:41"] [quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 23:37"][quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 23:34"][quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 23:09"]Petin ja jätin mieheni, luulin löytäneeni rakkauden miehestä jonka kanssa petin, mutta olinkin hänelle vain vakipano. Kaduttaa ihan helvetisti. [/quote] Kumpi pahempi? Miehesi pettäminen vai kuvitelma jostain suuremmasta toisen kanssa? [/quote] Miehen pettäminen. Jos en olisi pettänyt niin en olisi myöskään hullaantunut ja mennyt sekaisin ja jättänyt kaikkea. [/quote] Vakipano. Petit siis pitkään. Ei sinulla silloin ole ollut hyvä suhteessasi. Turhaan murehdit tuota. Entä jos tunteet kuitenkin uuden kanssa syttyvät? [/quote] Samaa suosittelen miehenä. Roiku siinä kiinni, saattaapi joku päivä rakastua sinuun, tahi sitten ei. [/quote] En halua sitä vakipanoa miehekseni nyt kun huomasin tulleeni vain hyväksikäytetyksi. Tämä mies tiesi koko ajan että rakastuin häneen, mutta ei raukka paska voinut olla rehellinen omista tunteistaan.
[/quote]
Ihmettelen, miten näin voi käydä? Mullakin on vakipano ja meillä on ollut selvät pelisäännöt alusta lähtien. Terv. nainen
En keskittynyt kouluun ja opintoihin, ja käytin holtittomasti rahaa
Nykyinen suhde. Mies on patologinen valehtelija ja pettäjä. Tässä iässä (55) on vaan tyydyttävä siihen, mitä saa. Uutta en varmasti enää löydä ja yksin ei ole hyvä olla. Sitäkin on tullut kokeiltua monta vuotta.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 10:01"]
Se, että ylipäätään synnyin.
[/quote]
Tämä on tietysti pahin, mutta se ei oikeastaan oo oma virhe. Monta tyhmää asiaa ois jäänyt tekemättä, jos en olis syntynyt ollenkaan.
Kaksi miestä ihastui minuun samanaikaisesti, ja deittailin huolettomasti molempia kunnes rakastuin toiseen heistä. Ei oikeasti ole minun tapaistani, hävettää vielä vuosien jälkeenkin :-( Oli iso peiliin katsomisen paikka silloin.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 10:10"]
Nykyinen suhde. Mies on patologinen valehtelija ja pettäjä. Tässä iässä (55) on vaan tyydyttävä siihen, mitä saa. Uutta en varmasti enää löydä ja yksin ei ole hyvä olla. Sitäkin on tullut kokeiltua monta vuotta.
[/quote]
Yksinkin luulisi olevan parempi kuin epäluotettavan miehen kanssa...
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 10:22"]
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 10:10"]
Nykyinen suhde. Mies on patologinen valehtelija ja pettäjä. Tässä iässä (55) on vaan tyydyttävä siihen, mitä saa. Uutta en varmasti enää löydä ja yksin ei ole hyvä olla. Sitäkin on tullut kokeiltua monta vuotta.
[/quote]
Yksinkin luulisi olevan parempi kuin epäluotettavan miehen kanssa...
[/quote]
Olen muttunut niin kyyniseksi ja epäluuloiseksi, että itseäkin inhottaa. Mutta yksin on vielä kurjempaa olla.
Hmmm.. Opiskelut, työelämä, koti, rahat, parisuhde, lapset.. Kaikki nuo on oikein mukavasti..
Elämäni suurin virhe oli se, että en osannut olla tyytyväinen itseeni; monta vuotta meni bulimian kanssa kärsien ohi. Ja se myös harmittaa, että en osannut yläasteella kiusattuna laittaa heti alkuunsa hommalle stoppia. Sinne meni monta vuotta nuoruudesta kuvitellen, että en ollut yhtä arvokas kuin muut.
Mutta kaikki tuo on nyt takanapäin ja naureskelenkin, että vaadittiin ikää reilu 30v ja kroppa läpikäymään kaksi raskautta, ennen kuin tulin siihen lopputulokseen, että "Dääääääm, oon mää vaan aika kuumis;)". Kahden pienen lapsen työssäkäyväksi äidiksi mulla on kaikki kroppani puolesta oikeinkin mallillaan. :) Oon kaunis, arvokas ja ihana.
Elämä täynnä virheitä alkaen väärästä opiskelualasta ja miesvalinnoista... huh, huh...
Pettäminen. Vaikka tavallaan se paransi suhdetta ja toi selkeyden. Jälkikäteen olisin toivonut, että keinot olisivat olleet jotain muuta. Mua välillä ällöttää omat teot. Toisaalta tiedän, etten halua pettää enää koskaan.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 10:26"]
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 10:22"]
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 10:10"]
Nykyinen suhde. Mies on patologinen valehtelija ja pettäjä. Tässä iässä (55) on vaan tyydyttävä siihen, mitä saa. Uutta en varmasti enää löydä ja yksin ei ole hyvä olla. Sitäkin on tullut kokeiltua monta vuotta.
[/quote]
Yksinkin luulisi olevan parempi kuin epäluotettavan miehen kanssa...
[/quote]
Olen muttunut niin kyyniseksi ja epäluuloiseksi, että itseäkin inhottaa. Mutta yksin on vielä kurjempaa olla.
[/quote]
Omassa elämässäni olen huomannut, että kehenkään ei voi sataprosenttisesti tukeutua, vain itseensä. Eli toisista ihmisistä ei saisi tulla riippuvaiseksi. Parempi olla yksin, jos kunnollista kumppania ei löydy.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 02:41"]
Varmaan tämä suhde. Nyt vaikea lähteä. Tässä ei ole mitään hyvää, rakkaus on muuttunut rumaksi ja mielenterveys siinä pisteessä ettei muutos ole lähitulevaisuudessa näkyvissä
[/quote]
Rohkeutta lähtemiseen!
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 10:10"]
Nykyinen suhde. Mies on patologinen valehtelija ja pettäjä. Tässä iässä (55) on vaan tyydyttävä siihen, mitä saa. Uutta en varmasti enää löydä ja yksin ei ole hyvä olla. Sitäkin on tullut kokeiltua monta vuotta.
[/quote]
Kuulostaa hirveältä. Sinulla on vielä luultavasti paljon elämää edessä. Kannattaako yksin jäämisen pelossa viettää sitä tuollaisen miehen kanssa? Olen ikäisesi nainen ja ajattelen, että saatanpa hyvinkin kohdata vielä jonkun ihanan miehen. Minullakin on ollut elämässäni tuollainen patologinen valehtelija-pettäjä. Hulluksi siinä tulee. Esimerkiksi menetin rohkeuden vastata puhelimeen hänen kanssaan. Hänellä kun oli tapana katkaista puhelu, jos kaikki ei mennyt hänen mielensä mukaan. Ja valehteli ihan mistä vain.
Etkö kuitenkin pääsisi elämässä eteenpäin, jos voimaantuisit ja hankkiutuisit eroon pettävästä "kumppanista"? Uusi alku, yksinolosta nauttiminen. Sitten voitkin hyvällä omallatunnolla, niin halutessasi, etsiä uuden ystävän?
t. Kyllä yksin voi olla onnellinen
Se että lähdin opiskelemaan alaa, jossa ei löydy töitä. Olisinpa vaan lähtenyt sairaanhoitajaksi niin kuin muutkin :(
Nuorena ja nättinä olisi pitänyt valita kylmästi raha rakkauden asemasta. Olisi turvattu vanhuus edessä.
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 23:50"][quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 23:11"]
Lasten tekeminen, ehdottomasti. Sen jälkeen tulee vääränlaisen asunnon vuokraaminen.
[/quote]
Miksi lasten tekeminen oli virhe?
[/quote] Niihin menee hirveästi rahaa ja en pysty matkustelemaan extempore koskaan. Haluaisin juhlia ja elää leveästi mutten pysty, kiitos 4v tytön ja 2v pojan.