Lue keskustelun säännöt.
Alzheimer ja isoisän muuttunut käytös
11.08.2015 |
Vanha ja alzheimeriin sairastunut isoisä on alkanut laukomaan ikäviä arvioita siskoni ulkonäöstä. Sisko aina totta kai loukkaantuu, vaikka järjellä ymmärtää että käytös on sairauden tuomaa vaivaa. Mitä mieltä olette, pitääkö tuollaista sukulaista silti sietää ja hänen luonaan kyläillä? Siskoni sanoo ettei jaksa kuunnella arvostelua, jota tulee ihan muiden kuullen. Sanoin että aikuisena ihmisenä hän päättää itse ja vetää omat rajansa, mutta äitimme taitaa olla vähän pahana.
Kommentit (27)
Juurikin tuollainen alkava muistisairaus voi alkaa oireilla noin.
Kaverini loukkaantui naapurin kommentista. Sanoin, että älä loukkaannu, varmaan alkava dementia. Kuinka ollakaan, sillä diagnosoitiin pian muistisairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mummoni myös alzheimerissä haukkui, pilkkasi ja sivalsi sanoillaan. Riitaantui pahasti myös naapuriensa kanssa.
Kun sairaus paheni, niin muuttui täysin hiljaiseksi hätääntynyt katse kasvoillaan. Kamala sairaus. :(
Se dementoitunut vanhus ei loppupeleissä muista, kuka häntä on käynyt katsomassa ja kuka ei. Ja tuokin menossa oleva vaihe kestää vain aikansa. Jos siskolle on kovin raskasta käydä siellä haukuttavana, niin minusta hän voi odottaa taudin etenemistä siihen vaiheeseen, jossa puhutaan ihan höpöjä ja muistellaan jotain lapsuutta. Minä kutsun tuota vaihetta suloisen höppänyyden vaiheeksi. Vanhus on hyvällä tuulella, kun ei enää tiedosta sairauttaan, eikä säti lähellä olevia ihmisiä. Tuosta kun se vielä etenee, niin sitten ei saa enää puheestakaan selvää, mutta voi silti käydä juttelemassa vanhukselle. Lopulta tulee se vaihe, kun silmistä näkee, ettei siellä ole enää ketään kotona ja sitten sitä vain toivoo, että keuhkokuume pelastaisi haudan lepoon.
Niin...puhuuko siellä sairaus vai poistuneet estot. Jatkuvia loukkauksia ei tarvitse kenenkään kuunnella, olkoon taustalla mitä hyvänsä. Alzheimer on hemmetin ikävä sairaus, tiedän läheltä nähneenä. Elämän realiteetit tulevat kyllä nuorelle muutenkin selviksi kuin olemalla sairaan isoisän sylkykuppina. Jos osaa ohittaa loukkaukset, hyvä. Jos ei, niin en syyllistäisi siitä ettei halua tavata.
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 23:34"]
Minun mummoni myös alzheimerissä haukkui, pilkkasi ja sivalsi sanoillaan. Riitaantui pahasti myös naapuriensa kanssa.
Kun sairaus paheni, niin muuttui täysin hiljaiseksi hätääntynyt katse kasvoillaan. Kamala sairaus. :(
[/quote]
Kauheaa... :( Sitä vain kyselee että miksi ihmisestä tulee sellainen... Kai tämä vaatii oman kypsymisensä että oppii suhtautumaan kuin sairaaseen. Se on vaan niin vaikeaa kun se vanha tuttu ihminen on niin läsnä vielä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 23:38"]
Niin...puhuuko siellä sairaus vai poistuneet estot. Jatkuvia loukkauksia ei tarvitse kenenkään kuunnella, olkoon taustalla mitä hyvänsä. Alzheimer on hemmetin ikävä sairaus, tiedän läheltä nähneenä. Elämän realiteetit tulevat kyllä nuorelle muutenkin selviksi kuin olemalla sairaan isoisän sylkykuppina. Jos osaa ohittaa loukkaukset, hyvä. Jos ei, niin en syyllistäisi siitä ettei halua tavata.
[/quote]
Niin, tämäkin kieltämättä käy mielessä. Pirullisinta on juuri tuo kiikunkaakun olo, ettei tiedä kumpaa se on. Sisko on niin monesti saanut sitä kuulla ja oma keho on vielä hieman arka paikka hänelle johtuen erinäisistä syistä, joten loukkaukset menevät häneen syvälle. Urheasti hän on kuitenkin yrittänyt olla tomera ja auttavainen. Auttaisi tilanteessa sekin, jos isoisä sanoisi joskus jotain kivaa. Kyllä hän meihin on aina periaatteessa hyvällä suhtautunut, mutta sitten pitää päästellä sammakoita siskolle.
Ehkä kuitenkin, sairaudesta huolimatta, tuen siskoa jos ei halua siellä käydä. Jos aina tulee henkisesti raskasta, niin eihän sitä pakko ole, ainakaan usein. Ja kun muutakin seuraa isoisällä on.
ap
Kiitos kaikista kommenteista! Alzheimeria ei hänestä oikeastaan vielä liiemmin huomaa, se diagnoosi oli hänelle kuitenkin annettu muistitestin yhteydessä. Muisti toimii aika hyvin, mutta juuri äsken sanotut asiat saattavat unohtua ja kyselee uudestaan. Hän on siis tolkuissaan eikä harhainen tai mitään, mutta sitten ykskantaan kommentoi tökerösti siskolle, joka pahoittaa mielensä. Kohdistuu vain siskoon.
Isoisään on vielä vaikea suhtautua kuin sairaaseen, koska on ikäisekseen fyysisesti hyvässä kunnossa ja "tajuissaan". Hän asuu sukulaisensa kanssa, joten emme todellakaan ole hylkäämässä häntä minnekään vanhainkotiin. Yksin hän ei joudu olemaan.
ap