Lue keskustelun säännöt.
Uusperhe, kestäisitkö?
11.08.2015 |
Meillä asuu mun ja miehen lisäksi mun lapseni ja meidän yhteinen vauva.
Minä hoidan lapseni ja vauvan( täysin). Mies ei ole vaihtanut esimerkiksi ainuttakaan vaippaa puolivuotiaallemme. Mies nukkuu iltapäivään klo 13-14 saakka joka päivä. Sen jälkeen hän eristäytyy työhuoneeseen töihinsä, jota tekee usein siihen saakka, kun lapset ovat nukkumassa(21). Syömässä käy välillä ja komentamassa lapsiani. Tiuskii heille ja asettaa jatkuavsti jotain rajoituksia. Vaikka hän on huoneessaan tekemässä töitä, hän kuuntelee, mitä muut takevät/ puhuvat ja käy sitten aina tarvittaessa komentamassa.
Meillä on siis yhteistä aikaa, kun lapset käyvät nukkumaan. kahdestaan meillä on oikein kivaa. Seksi sujuu ja on ihanaa. Se onkin varmaan se, mikä meidät yhdessä pitää?
Musta siis tuntuu siltä, että mies vihaa mun lapsiani. Todella harvoin hänellä on mitään hyvää sanottavaa. Kanssakäyminen liittyy yheensä aina johonkin negatiiviseen. Mun lapset ovat hyvällä itsetunnolla varustettuja. Heidän maailmaansa ei hetkauta miehen tolloilu. Mutta silti musta tuntuu pahalta heidän puolestaan.
Kommentit (53)
Mies saa kyllä komentaa lapsiani, todellakin. Mutta jos kanssakäyminen on pelkkää komentamista ja mielivaltaisia sääntöjä, niin on vähän vaikea kestää. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysy mieheltäsi että mitä hän toivoo perhe-elämältänne.
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 14:55"]
Mies saa kyllä komentaa lapsiani, todellakin. Mutta jos kanssakäyminen on pelkkää komentamista ja mielivaltaisia sääntöjä, niin on vähän vaikea kestää. ap
[/quote]
Sano se miehellesi.
Olen uusperheellinen ja jos mahdollista avioliitossa olevat ihmiset niin älkää erotko, naisille tulee reikä päähän ja aletaan määrätä exää ja lapsia. Pahimmassa tapauksessa koko isän suku tuomitaan "paskoiksi" ja lapset eivät saa super äidin vuoksi tavata isää! Lapset ihania mutta exä aikamoinen akka harmi että sellaiselle hullulle on suotu lapsia!
Minä olen elänyt uusperheellisenä 15v ja hyvin kestin ja olin elämääni tyytyväinen. Nyt miehen lapsi asuu jo omillaan ja on silti aina tervetullut tänne lapsuudenkotiinsa. Olen hoitanut häntä kuin omaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano se miehellesi.
Olen sanonut vaikka kuinka monta kertaa. Joskus toimii hetken, joskus unohtuu heti. ap
Olette tunteneet toisenne... heitänpä pari vuotta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellakin, ap:n ongelma ei ole uusperhe, tuollaista se elämä voi olla ihan ydinperheessäkin. Ja uskallanpa väittää, että tuollainen mies oli edellisessäkin suhteessa, jos kerta ei nytkään jaksa pieniä lapsia eikä ole kiinnoostunut edes yeisestä vauvasta, omasta jälkeläisestään.
onko miehen omat lapset jo isompia, kun silloin tulee kolostaan? Vai onko miehen sietokyky vain niin lyhyt, että juuri ja juuri jaksaa lapsia sen verran, kun omat lapset ovat käymässä?
korviini kuitenkin särähti ap:n lause, jossa valitti ettei mies halua elää perheenä. Nooo... En minäkään halua mitään perhe-elämää, eli en yhtään ihmettele. Eli ei minusta miehen tarvitse isää leikkiä, mutta se ei käy että hän mielivaltaisesti komentelee.
Vajaa kolme vuotta. Todellakin liian vähän:( ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uusperheen lapsen näkökulma: Jos mies ei ole OIKEASTI valmis muuttamaan tapojaan ja sitoutumaan YHTEISEN perheenne arkeen, suosittelen vahvasti eroa. Äitini exän aiheuttamia kolhuja siskoni itsetunnolle käsitellään terapiassa nyt siskon muutettuaan omilleen.
Ihan selkeästi mies ei tykkää sun lapsistas eikä jaksa niitä. Sitä ärsyttää ne ja käy vaan komentamassa ja viettää kaiken ajan muualla. Voi voi...tuohonkin kuvioon piti sitten vielä tehdä lisää lapsia. :( Kohta olet neljän lapsen yh ja lapsia kahdelle eri miehelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmiset pykää niitä lapsia jokaisen kanssa? Tarviaako siinä uusioperheessä olla yhteistä lasta?
Me ollaan kaksi vuotta tunnettu mieheni kanssa, sillä lapsia ja mulla ja hyvin sujuu näin. Tällä hetkellä ei todellakaan aiota tehdä yhteistä, kolme riittää... Vaikka ei olekaan meillä yhtään yhteistä.
Moi, tässä uusperheessä 12 vuotta elänyt. Eli mielestäni tässä ongelmana ei ole UUSPERHE, vaan miehesi käytöksessä on jotain todella pahasti pielessä..Ei tuollainen ole mistään kotoisin. Saanko kysyä, minkäikäinen vanhempi lapsesi on ja minkäikäisiä ovat miehesi lapset?
Itse olen elänyt tosiaan uusperheessä 12 vuotta, poikani oli tuolloin 7v, miehellä 3 lasta 7-11v, joista yksi asui meidän kanssame. Toki alussa oli jotain pientä "hankausta" jossain jutuissa, mutta se on ihan ok ja hoitui. Nyt lapset ovat jo isoja. En voisi kuvitellakaan tuollaista ikävää tilannetta ja muista ap, ettei tuo todellakaan ole mitään normaalia edes uusperheessä! Hmm. kauanko miehesi erosta oli kulunut aikaa, kun menitte yhteen? Jos ongelman ydin jotenkin johtuisi siitä, ettei hän ole päässyt vielä edellisestä erosta yli tms? Suosittelen perheterapiaa tms, tilanne ei voi jatkua tuollatavoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä nro 30, eli luin hieman tarkemmin kirjoituksesi, sinulla on Ap siis kolme lasta. Mitä mielivaltaisia sääntöjä miehesi sitten keksii lapsillesi, voitko hieman valottaa?
En kestäisi. Lapsuudenkotini oli uusperhe, ja nyt elän sellaisessa. Oli erottava pettäjämiehestä, vaikka oisin todella tahtonut pitää ydinperheen. minusta on ok yrittää uudelleen kun tapasin hyvän miehen, eikä tuomita jäämään yksin loppuelämäksi yhden pskn vuoksi. Missään tapauksessa en kuitenkaan tekisi lapsia näihin kuvioihin. Sujuu jotenkuten kun tässä sopassa on molempien lapset, eikä yhteisiä. Toki tässä lasten osalta tulee säätöä jota yritetään yhdessä ratkoa.
Kuule, joskus on näin ydinperheessäkin vaikea kestää kun mies komentaa ja keksii sääntöjä.
1) Miehelle jostain muualta nyt se työtila kuin siitä kotoa! Kotona työskentely tappaa suhteen jos toisenkin tehokkaasti.
2) Jäin käsitykseen, että mies itse päättää työajoistaan. Vähän normaalimpaan rytmiin. Toi on ihan älytön perhe-elämän kannalta. Joku 10-18 olis ihan jees ja saisit apua myös vauvan hoitoon.
3) Koska mies nukkuu sen ajan, kun isommat lapset on koulussa tekee tuo tilanteesta vielä älyttömämmön.
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 14:53"]
Minä kestän ensimmäisen avioliittoni hankalat solmut, niin ei tarvitse kestää toisen avioliiton vielä hankalampia solmuja. Onhan se selvä, että kun on minun lapsia, sinun lapsia ja meidän lapsia, niin homma vaikeutuu vähintään triplasti. Vaihtamalla se ei parane.
[/quote]
Kyllä se vaan joskus paranee... Meillä tosin on minun lapset, miehen lapset jo aikuisia...
En kestäisi tuota miestä. Ehkä siksi että minulla on kokemusta ihmistyypistä.
Meillä uusperhe ja homma toimii, ehkä siksikin että mies on käytännössä ollut yksinhuoltaja viimeiset 8 vuotta. Olen eronnut tuontapaisesta miehestä kuin miehesi on lapsiasi kohtaan. Sillä erotuksella, että ex-mies oli tuollainen meidän yhteisille lapsillemme ja minua kohtaan. Hän ei tosin eristäytynyt huoneeseensa ja laistanut kotitöistä...mutta sai jälkimmäisistäkin vain lisää vettä myllyynsä.
Nykyiseen perheeseen kuuluu minä, minun kolme lastani, miehen tytär ja syyskuussa syntyvä vauva. Meillä on toiminut hyvin, ja reilusti ja meillä on kivaa yhdessä. Ajatusmaailma hyvin samanlainen, ja olen onnellinen, että mies ei ole niin määräilevä, nalkuttava ja kontrolloiva kuin lasten isä on.
Kuulostaa siltä, että mies ei miellä sinun lapsiasi perheenjäseniksi. Pakettiin pitää kuulua koko sakki tai ei mitään. Ehdotan vauvan vuoksi perheterapiaa, ja jos mies ei suostu sinne, niin sitten sinun pitää suorasanaisesti kertoa, että tämä teidän juttu ei toimi, ja haluaako mies taas munia perhe-elämänsä avioerolla?
Nythän olet yh, kun ei miestä näy kuin silloin, kun hänen "oikeat" lapsensa ovat paikalla. Lisäksi sun pitäisi pakottaa mies hoitamaan sitä vauvaa!
Miettikää kenen kanssa lapsia teette, niin ei tarvii setviä noita sun ja mun ja eksät nyxät kuvioita. Tuntuvat niin konstikkailta ja lapsetkin takuulla kärsii kun perheitä rikotaan.
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 14:52"]
Ahaa, että nyt puhuhtaankin siis jo erosta... Olisiko kolmas liitto sitten onnellisempi?
Kyllä mietin eroa yhtenä vaihtoehtona. Lasteni etu menee tässä edelle. Jos mies ei pysty elämään perheenä ja on ilkeä lapsilleni, en näe muuta vaihtoehtoa. Jos jollain on vinkkejä tilanteeseen, otan mielelläni vastaan. Mulla on hyvä olla miehen kanssa, mutta meidän perheen ei ole.
Ja kolmatta liittoa tuskin tulee. Tai vasta sitten, kun lapset ovat isoja. ap
[/quote]
Meidän neuvoillamme tuo tilanne ei ratkea. Jos mies on ilkeä, miehen pitää alkaa käyttäytyä paremmin.