Äitini on sairas narsisti ja ruuhkavuodet

Aika kylmä on sellainenkin, joka vanhempansa hylkää.

Tiedän että äitini äiti oli väkivaltainen ja hullu. Ja äitini varmaan kaltoinkohdeltu. Äitini on silti sairas, ja minulta menee mielenterveys . Tuntuu että kerta kerralta sairaat jutut pahenee. Joka kerta MINÄ lepyttelen häntä vaikka hän on solvannut ja raivonnut. En vaan jaksa enää. Ap

Kyllä löytyy. Joten olet vielä tarpeeksi nuori tai sitten elämä ei ole vileä opettanu tarpeeksi.

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 14:12"]25 Minä kirjoitan siitä, että ennen lain voimalla oli huolehdittava vanhemmistaan ja luultavasti tulevaisuudessa tätä vastuuta ollaan jälleen lisäämässä. Tässä ei ole mitään alapeukuttamista, sillä tämä on faktaa, ei mielipide.

[/quote][quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 14:18"]Se äiti on hoitanut vauvana ja lapsena. Parhaansa hän on tehnyt. Niillä kyvyillään ei pystynyt parempaan. Omat haavansa lapsuudestaan hänelläkin.
[/quote]
Jotkut eivät osaa kuin vaatia, ei ikinä antaa.

Kiitos ihanista vastauksista <3. Ap

Mitä se muuttaisi että pyytäisi anteeksi. Luuletko että hän sillä paranee. Ei. Eikä tekemättömäksi saa tehtyä. Ja sitäkö sinä haluat nöyryyttää häntä. Sittenkö sinä voisit olla kuin mitään ei olisi tapahtuntu. Silloinhan sinä olisti hänen kaltaisensa. Eli apua vailla sinäkin. Kostamalla ja vihaamalla ei asiat etene. (älkääkä syyttäkö uskoviseksi en sitä ole)

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 14:31"]

Aika kylmä on sellainenkin, joka vanhempansa hylkää.

[/quote]

Voisi kuvitella että mieluummin sitten siltä osin kylmä mutta elossa ja tasapainossa, onnellinen ja toiveikas, kuin rusikoitu ja onneton ihmisraunio, joka on pelkkä kuori.

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 14:31"]Aika kylmä on sellainenkin, joka vanhempansa hylkää.
[/quote]

Entä sellainen joka uhkaa tappaa lapsensa, hakkaa, tukistelee, potkii, vie teinin huoneesta oven. Ilkkuu ruokapöydässä kuukautisista, tisseistä. Kertoo miten olit vahinko, joutaisit lasten kotiin. Lapsi ei saa tehdä edes läksyjään, koko ajan pitää olla tekemässä äidin hommia. Hoitaa pikkusisarukset, tehdä ruoka joka päivä, jos et tee äiti puhuu pienemmille miten x ei välitä teistä ja haluaa pitää nälässä. Soittelee kaikki tutut ja sukulaiset läpi ja kertoo keksittyjä juttuja sinusta, haukkuu ja syyttelee. Pilkkaa kun syö, et ole ansainnut ruokaasi läski. Huora, elä keikistele isällesi. Mene nussimaan isäsi kanssa, minä en riitä. Lapsiamme komentaa ja käskyttää, vihjailee meistä vanhemmista kaikkea sairasta.

Kuka on kylmä????

Kenellä ne ruuhkavuodet on tässä jutussa?

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 14:35"]Kiitos ihanista vastauksista <3. Ap
[/quote]
Otathan sitten onkeesi etkä anna enää äitisi loukata sinua ja perhettäsi.=D

Ei se niin mene, että katkaisemalla välit, ei itse sairastu. En oikein usko, että ap:n äiti hoivasi omaa äitiään vanhuuden päivinä, mutta ap:n äiti vaurioitui silti.

Miksi terveet ottavat tuollaisia puolisoikseen ja tekevät vielä lapsiakin?

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 14:36"]Mitä se muuttaisi että pyytäisi anteeksi. Luuletko että hän sillä paranee. Ei. Eikä tekemättömäksi saa tehtyä. Ja sitäkö sinä haluat nöyryyttää häntä. Sittenkö sinä voisit olla kuin mitään ei olisi tapahtuntu. Silloinhan sinä olisti hänen kaltaisensa. Eli apua vailla sinäkin. Kostamalla ja vihaamalla ei asiat etene. (älkääkä syyttäkö uskoviseksi en sitä ole)
[/quote]

Mitä helvettiä? Oletko itse sairas? Sinusta siis omalta äidiltä pitää sietää pahoinpitelyä ja haukkumista? Oletko itse sellainen äiti?

49 bo täytyy myöntää, että hyvin ilkeitä puhuu.

Katkaise välit.Se on varmasti äitisi parhaaksikin.

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 14:33"]Tiedän että äitini äiti oli väkivaltainen ja hullu. Ja äitini varmaan kaltoinkohdeltu. Äitini on silti sairas, ja minulta menee mielenterveys . Tuntuu että kerta kerralta sairaat jutut pahenee. Joka kerta MINÄ lepyttelen häntä vaikka hän on solvannut ja raivonnut. En vaan jaksa enää. Ap
[/quote]
Tälläinen kuvio on suvussani oma vanhempani on pyristellyt siitä irti, hänen sisaruksensa ei. Tämä sisarus on oikeasti mielisairas ihminen ja nujertanut omat lapsensa täysin valtaansa ja saa heidät uskomaan omat harhaiset käsityksensä. Ei ap:n äidillä varmastikaan ole ollut hyväät eväät elämään mutta ap (ja lapsensa)on syytön siitä kärsimään. Sanoi omalle vanhemmalleni että jos hän käyttäytysi kuin sisaruksensa minulla ei olisi muuta mahdollisuutta kuin pistää välit poikki. Ei se helppoa olisi mutta ei omaa mielenterveyttään pidä pilata edes vanhemman takia. Nuo "pitää huolehtia vanhemmista hautaan saakka" -kommentit voit jättää omaan arvoonsa, eivät ole selkeästi olleet mielenvikaisten kanssa tekemisissä.

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 13:59"]

En ymmärrä näitä pikaihmissuhdeihmisiä. Lasten kuuluu hoitaa vanhempiensa vanhuudessa tämän asiat. Se onbkunniavelka siitä, että vanhemmat synnyttivät ja hoitivat lapsena. Vaikkakin niin, että ei se lapsi syntymislupaa pyytänyt.

[/quote]

Mene muualle tuomitsemaan, kun sinulla ei liene kokemusta siitä mitä sairaat ihmiset voivat lapsilleen tehdä. Pershäröisen  kanssa ei ole pakko olla tekemisissä vaikka vanhempi olisikin.  Sellainen ihminen joutaa olla yksikseen ja voi sitten miettiä miksi on yksin- jos tajuaa etsiä syytä välilä itsestäänkin. Kenenkään ei tarvitse olla väleissä väärinkohtelijan kanssa. Yhtään mistään syystä.

Tsemppiä AP!  Mulla täysin vastaavia kokemuksia, omassa tapauksessani tuo henkisesti sairas vanhempi on isä.

Minä, kaikilla mittapuilla kympin tyttö, olen ollut aina se syntipukki, roskakori johon tämä vanhemmaksi täysin sopimaton on voinut oksentaa oman pahan olonsa. Olen ollut huono, ruma, paha, laiska, röyhkeä, turha, se josta ei koskaan tule mitään ja joka on aina huonompi kuin "naapurin Tiina" tai "veljentytär Minna". . Henkistä ja fyysistä väkivaltaa, täysin järjettömiä ja mielivaltaisia sääntöjä, kyykyttämistä, rangaistuksia, nöyryyttämistä, julkista häpäisemistä. Opin olemaan tuntosarvet pystyssä ja aistimaan pieniäkin vivahde-eroja kotimme tunnelmassa. Käytännössä olen kasvanut ilman isää, ei mun elämässäni ole koskaan ollut miestä joka olisi kantanut isällisen vastuun, pitänyt huolta, rakastanut, suojellut, tukenut. Onneksi empaattinen ja rakastava mieheni on täysin isäni vastakohta, pelkään vain että vaadin joskus häneltä vähän liikaa kun yritän terapioida itseäni ja käydä läpi elämäni kipupisteitä.

Tilanne on vuosien aikana eskaloitunut todella pahaksi tämän ongelmavanhempani vanhentuessa. Ärtyisyyttä, ailahtelevuutta ja mielialojen vuoristorataa on nyt koko ajan kun lapsuudessani hyviäkin hetkiä oli (silloinkin harvoin!), nyt niitä ei tunnu olevan ollenkaan. Sanat ovat satuttavampia ja keinonsa pirullisempia. Alkoholi on jokapäiväinen vieraansa ja tämä nähdäkseni vaikuttaa asiaan olennaisesti. Olen pyristellyt irti ja yrittänyt elää omaa elämääni hyvin siinä onnistuen, silti käsikirjoitus tuntuu olevan sama. Minä olen huono ja syy kaikkeen pahaan teen tai sanon mitä tahansa. Elämäni on huono ja vääränlainen, olen opiskellut väärää alaa, tehnyt vääriä asioita, kotini on väärä, koulutettu mieheni on vääränlainen, lisäksi isäni on jostakin syystä keksinyt minun kärkkyvän hänen olematonta perintöään. Suorastaan vainoharhaisesti hän nyt järjestelee omaisuusasioitaan ja soittelee (kertomansa mukaan) juristeille että voi tehdä minusta mahdollisimman perinnöttömän. Kehuskelee tekemällään testamentilla ja epätoivoisesti yrittää tälläkin vain saada loukattua minua kun mitkään muutkaan sanansa eivät tunnu tehoavan toivotulla tavalla.

Saman talouden hänen kanssaan jakava, kohtaloonsa alistunut äitini yrittää pyristellä hänen otteessaan, itsekin osansa henkisestä väkivallasta saavana. Pahoittelee, käskee yrittää vain unohtaa. Äiti onkin ainoa syy, jonka vuoksi edes olen tekemisissä tämän isäkseni kutsutun kanssa. Muuten en näkisi häntä enää koskaan. Surullista. Ennen tunsin vihaa häntä kohtaan, nyt tunnen vain suurta sääliä. Miten surkea ja mitätön yksilö hän onkaan. Kyvytön rakkauteen tai pitämään omasta jälkeläisestään huolta, kyvytön rakastamaan omaa jälkikasvuaan. Nyt tuhoaa itsensä alkoholilla, on riippuvainen, addiktoitunut ihmisraato. Paha olo ja huono itsetunto suorastaan huokuu hänestä ulospäin, siksi hänen varmaan pitää yrittää lytätä kaikki ympärillään olevat oman surkean tasonsa alapuolelle, että voisi itse tuntea olonsa paremmaksi. En enää välitä hänen sanoistaan tai teoistaan, hän ei merkitse minulle mitään. Ei hän ole isäni, en koe häntä sellaiseksi. Isättömänä olen kasvanut ja isättömäksi jään. Helpommalla tosin olisin päässyt jos häntä ei olisi ollut olemassa elämässäni ollenkaan. :(

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 14:31"]

Aika kylmä on sellainenkin, joka vanhempansa hylkää.

[/quote]

Syystä hylkää. Aika kylmä on sellainen vanhempi  joka pilaa lapsensa elämän. Sellainen vanhempi ansaitsee kuolla kurjana ja yksinäisenä. Mitään puolustusta ei  löydy. Minä  hylkäsin enkä ole katunut asiaa päivääkään.