Suurin pettymys vanhempiesi suhteen?

Kuinka vähän vanhempiani kiinnostaa minun elämäni. Jos odottaisin vanhempieni yhteydenottoa, emme puhuisi kuukausiin.

40v

Jo ala-asteella veivät vcr-johdot työpaikoilleen etten voisi katsoa kasetteja vaan pitäisi tehdä läksyt. Piti luonnollisesti siivota ja heti kun köksä alkoi sain myös tehdä viikoittain ruokaa.

Isoin pettymys oli ettei nuoremmilta sisaruksilta (veljiltä...) odotettu mitään tällaista vaan saivat pelata niin paljon kuin halusivat, omaa huonetta ei tarvinnut siivota. Itse sain huudot siitäkin kun luin ylppäreihin enkä ollut siivoamassa.

Olen vähän päälle 30v, nykyään työkyvytön ja veljet isoilla palkoilla. Minä olin se joka pakotettiin jo 16v kesätöihin, veljiä ei. Meni kyllä maailmankuva rikki.

Luonnollisesti minulla ei ole lapsia eikä kumppania.

Sääli vanhempianne että ovat saaneet tuollaisia lapsia joista ei ole kuin vinkumaan.

Positiivinen huomio oli aina ehdollista, minua kohdeltiin kuin prinsessaa jos sain kymppejä koulusta. Muun ajan sitten kohdeltiin kuin olisin ollut joku ylimääräinen kakara, jonka toivottiin vain poistuvan paikalta. Ei ollut fyysistä pahoinpitelyä, mutta kiusaamista ja kylmää käytöstä muutoin.

Kärsin vieläkin huonosta itsetunnosta ja olen kai siksi aikalailla syrjäytynyt erakko. Olen 29v.

Eivät tienanneet minulle miljoonia perinnöksi. Olisivat jättäneet minut tekemättä kun köyhänä eläminen on masentavaa.

Eivät opettaneet minua kunnolla puolustamaan itseäni.

Jännä miten 30 vuotiailla on näitä samoja kokemuksia kuin itselläni (olen 40v), luulin aina, että vanhempieni persyys johtui heidän iästään, ovat syntyneet 50-l alussa.

Miksi minutkin hankittiin kerran olin vain rasitteeksi. Olin perheen 5. lapsi ja vanhemmat häiriintyneitä. Murska kiinnosti vain tuet ja juoppohullun äijän hyysäys.

Tuntuu että persoonani on hakattu pois, jos joku kysyy vaikka että mikä on lemporuokani niin en osaa sanoa. En nauti mistään eikä mikään normaali elämä tunnu "oikeutetulta".

Vanhempani kohtelivat meitä todella huonosti. Pahoinpitelyä, huutoa, pelkoa, öisiä kotoa lähtöjä, syyllistämistä, pakottamista ja uhkailua. Mitätöintiä niin loputtomasti.

Nyt mutsi haukkuu kun muut ovat menestyneimpiä ja rikkaampia kuin me.

Isää ei käytännössä ollut,äitiäkään ei jälkikasvu kiinnostanut.

Olen vapaan kasvatuksen tulos,omillaan aina selvinnyt.

Joskus miettii millasta elämä olisi ollut jos olisi ollut välittävät vanhemmat.

Empatiakyvyttömyys isoissa henkilökohtaisissa kriiseissä. 

Minut ja sisko kasvatettiin ikään kuin ennalta valittujen roolien mukaan, ja se myös määritti harrastukset ym. mitkä meille mahdollistettiin.

Minusta tehtiin koulussa pärjäävä ja taiteellisesti lahjakas kirjatoukka, ja sellainen minä olinkin johonkin yläaste- tai lukioikään asti. Mutta itse olisin halunnut harrastaa tavoitteellisesti palloilulajeja, kuten jalkapalloa ja jääkiekkoa, ja uskon että minulla olisi ollut lahjakkuuttakin jos olisin saanut tekniikka- ym. opetusta jossain seuratoiminnassa. Jouduin sitten tyytymään siihen, että pelasin näitä koulussa poikien kanssa, kun vapaa-ajalla minua ei päästetty mihinkään.

Siskosta taas leivottiin urheilija, ja häntä kuskattiinkin yleisurheiluseuran treeneihin, kisoihin ym. Ja hän pääsi aina äidin mukaan lenkille, mihin minua taas ei huolittu. Ja kun siskolla oli urheilu, häneltä taas ei odotettu/vaadittu koulumenestystä samalla tavalla kuin minulta.

Nyt kun minulla on oma lapsi, haluan varmistaa että hän halutessaan pääsee vähintäänkin kokeilemaan haluamiaan lajeja. Ja jos hän johonkin tykästyy, haluan kyllä mahdollistaa hänelle säännöllisen harrastuksen - oli se sitten futis, tanssi tai vaikka jotain ihan muuta kuin urheilu. Pääasia että saisi toteuttaa siinä omia vahvuuksiaan, kun minulta se ilo "vietiin".

Kirjaviisaus oli ainoa oikea pärjäämisen muoto. Siihen painostettiin ja siitä palkittiin, kaikki muu oli hölynpölyä. No, nykyään teen työtä missä tarvitsee ihan muita taitoja ja elintasoni on parempi mitä kirjaviisailla sisaruksillani. Hieman olen katkera kun pääsin toteuttamaan itseäni vasta lukion jälkeen kotoa poismuuttaessani. Jos olisin saanut tukea lapsena niin olisin päässyt nykyiseen tilanteeseeni paljon aikaisemmin.

Omat vanhempani ovat rakkaita, mutta he ovat olleet vähän liian pehmeitä minun ja isoveljeni kanssa. On pitänyt kantapään kautta opetella sietämään vastoinkäymisiä myöhemmin elämässä.

Eihän tämä mikään iso asia ole verrattuna monien huonoihin kokemuksiin, mutta en kuitenkaan suosittele paapomaan lapsia liikaa.

N45

Äitini tyhmyys ja avuttomuus. Emme saaneet mitään sosioekonomista evästä kotoa, päinvastoin. Silti äitini olettaa, että meistä olisi voinut tulla suuria menestyjiä.

Ei arvosta muuta kuin rahaa ja on nyrpeä ettei olla rikkaita.

39

Ahneet vanhemmat ovat koko elämänsä ahnehtineet ja ostaneet mökkejä, metsää, veneitä, paljuja yms. Nyt sitten ovat yli 70-vuotiaita ja ovat ilmoittaneet, että eivät jaksa enää pitää omaisuudestaan huolta. Ovat tyrkyttämässä niitä minulle.

Siis tyyliin, minun pitäisi ruveta tuosta omaisuudesta pitämään huolta. Missään tapauksessa ei saisi mitään myydä pois (!). Kaupan päälle tulee 3 muutakin sisarusta ja heidän perheensä, joiden kanssa en tule juttuun, mutta vanhemmat olettavat että alkaisimme yhteisomistukseen. 

Hirvittää! Itse haluaisin elää vaatimatonta elämää ja inhoan juuri tuollaista, että on kauheat määrät kaikkea. Ja yhteisomistukset päätyvät riitoihin 100% varmuudella. Varsinkin meillä, kun on jo kylmät välit :(

Ja vanhemmat kuvittelevat tekevänsä isonkin palveluksen minulle. Kyllä tekevätkin nimittäin karhunpalveluksen :(  Vaikka olen monesti ystävällisesti sanonut, että en ole ollenkaan kiinnostunut esim. heidän kesämökistään, niin eivät vaan kuuntele. 

No, toinen on kuollut ja toista ei vaan ole ikinä kiinnostanut minun tekemiset.

Minulla on kaksi sisarusta. Siskoni on ihana ihminen, mutta isoveljestäni vanhemmat kasvattivat hirviön. 

Isoveljelleni on annettu kaikki periksi pienestä lähtien. Ikinä ei ole pitänyt tehdä mitään, vaan kaikki on kannettu valmiiksi tämän herran eteen. Jostain syystä (?) meidät kaksi muuta sisarusta laitettiin tekemään mm. kotitöitä ja oltiin tiukkoja muutenkin. Isoveljeni sai erilaisen kasvatuksen.

Nyt kun ollaan aikuisia sama meininki jatkuu. Isoveljeni ei auta vanhempiani ollenkaan, vaan olettaa, että me kaksi muuta hoidetaan kaikki P###a hommat. En ymmärrä miksi kasvattivat veljestäni tuollaisen. 

Isäni ei edes halunnut lapsia, mutta hankki niitä sitten 7,koska lapsia pitää olla. Olen saanut isäni ruman ulkonäön ja siksi vihaan itseäni. Itse en lapsia halua ikinä

Tunnekylmät vanhemmat, perinnöllinen taipumus ADHD:hen.

Sain vain 50 metriä etumatkaa sisarukset saivat enemmän.