Hemmetin vaikea olla hyvä äiti,

kun lapsukainen on aivan eri luonteinen. Aika paljon riitoja tulee, kun ei voi ymmärtää toisen tapaa.

Itse olen ihminen, joka hyvissä ajoin ottaa selvää asioista, valmistelee jutut, tekee ne asiat. En jätä mitään viime tippaan. En myöhästele, vaan olen mieluummin tunnin aiemmin kuin 10 minuuttia myöhässä.

Mutta mun lapsi. 16-vuotias. Ei se esim. matkoille lähtiessä ota asioista selvää, ei tarkista tavaroita, ei pese pyykkiä/pyydä pesemään, jättää suurimman osan pakkaamisesta lähtöaamuun jne. No, sittenhän riittää valittamista ja kiukuttelua, kun ei löydy ja on pyykissä, ja ei ole kyytiä jne.

Ja asia kuin asia, olipa miten tärkeä tahansa, hoidetaan samalla tavalla. Päätin jo vuosia sitten, että likka saa itse hoitaa hommansa. Ei muuten ole ollenkaan ottanut oppia kantapään kautta, vaan elää samalla tavalla koko ajan.

Stanan rasittavaa elää tuollaisen kanssa. Oikeasti. Eikä ole rumasti sanottu, tyttö on kyllä rakas. Mutta rasittava. Eikö tuo ole enempi miesten alaa elää noin?