Lue keskustelun säännöt.
"Lisämyynti" ahdistaa töissä
09.08.2015 |
Olen nyt 20-vuotiaana päässyt ensimmäiseen "oikeaan" työpaikkaani, jossa työskentelen opiskelujeni ohella. Työ on muuten mukavaa, mutta koko ajan pitäisi olla myymässä lisää ja lisää ja lisää. Erityisesti veikkauksen pelien myyminen ahdistaa suunnattomasti ja tavallaan sotii omaa ideologiaani vastaan; en siis haluaisi tuputtaa ihmisille lottoa kenon perään kun peliriippuvuus on niin iso ongelma monelle. En työtä aloittaessani tajunnut, että se oikeasti olisi tällaista...
Jos en ole saanut myytyä tarpeeksi niin pomo valittaa ja mua alkaa jopa hävettämään se, että nyt on jäänyt näinkin paljon myytävää seuraavallekkin työntekijälle. Olen siis alkanut itse ostamaan niitä pelejä pois :( ihan tajuton taakka ja alan melkein itkemään kun tätä kirjoitan, katsoin äsken verkkopankista ja kesäkuussa käytin tähän kioskiin yli 300e ja hyvin harvoin ostan sieltä juomista, evästä tms... Ja nyt vasta ahdistaakin kun tajusin että neljännes mun palkasta jää kauppiaalle itselleen kun asettaa mulle niin kovat myyntitavoitteet. Irtisanoutuakaan en nyt ihan lyhyellä aikataululla voi juurikaan rahallisista syistä.
Onko kellään muulla samankaltaisia kokemuksia? Neuvoja, vinkkejä?
Kommentit (43)
Kukaanhan ei sun kauppiaille sano että paljonko niitä porukkoja pitää tulostaa, sen saa päättää itse. Ei tarvitse olla yhtään porukkoja myynnissä jos ei halua. Toisekseen, sähän et itse varmaan saa myydä niitä itsellesi, joten jos töissä on vaan sä + kauppiaat, niin ne myy niitä sulle. Lopeta niiden ostaminen ja vinkkaa niille, että tulostavat niitä porukkoja vähemmän kun ei mee kaupaksi. Ja musta niistä ei saa nyt yhtään puhua ellei asiakas kysy, tee nimetön ilmoitus poliisille tai veikkaukselle, sun kauppiaat varmaan kusettavat. Itse käyn välillä prismojen ja s-marketeiden kassoilla, ja molemmissa on tiukat säännöt nyt, että veikkauksesta puhutaan vain jos asiakas ottaa puheeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin aikoinaan kioskilla töissä ja siellä oli kauppiaalla sama meininki. Veikkauksen pelejä piti aina olla tuputtamassa ja porukkapelit piti olla sulkemisaikaan mennessä myyty, muuten piti lunastaa itse. Välillä piti myydä jotain h-tin purkkaa ja sotaveteraani-heijastimia.
Ap on malliesimerkki siitä, että nuo kioskimyyjät eivät ole mitään ullakon suorimpia mattoja.