Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Juuri se oikea(ko)
09.08.2015 |
Olen ollut yhdessä avomieheni kanssa kohta 8 vuotta ja meillä on yksi lapsi. Yhteinen asunto on, mutta emme ole edes kihloissa. Naimisiin mies ei halua ikinä, eikä edes toista lasta.
Jo pidemmän aikaa olen ajatellut erästä miestä entiseltä kotipaikkakunnaltani lähes päivittäin. Mies tunnusti minulle rakkautensa noin 10 vuotta sitten, mutta en voinut vastata hänen tunteisiinsa, sillä seurustelin tuolloin toisen miehen kanssa. Muuten olisimme päätyneet takuuvarmasti suhteeseen.
Kesälomalla ollessani näin miehen vilaukselta ja nyt en saa häntä mielestäni en sitten millään. Välillä tuntuu etten voi keskittyä mihinkään, kun mies pyörii ajatuksissani päivin öin. Olen tuntenut hänet lähes koko ikäni ja hän on äärimmäisen komea ja hyväluonteinen mies.
En tiedä hänen nykyisestä elämästään juuri mitään, mutta hän ei ole käsittääkseni ainakaan naimisissa eikä hänellä ole lapsia. Itse olen reilu kolmekymppinen ja tämä mies reilu 10 vuotta minua vanhempi. Oma suhteeni on aivan kuollut. En voi sanoa rakastavani lapseni isää, en ole rakastanut enää moneen vuoteen, ja jos lasta ei olisi, olisin jättänyt hänet jo 5 vuotta sitten. Suhteessamme on ollut hänen puoleltaan jonkin asteen pettämistä. Mies on muutenkin täysi mulkku ja hermoheikko.
Näen tuosta "vieraasta" miehestä jatkuvasti unia ja tänään jo ajattelin, että entä jos laitan hänelle viestin jossa kerron tunteistani ja ajatuksistani... Tuntuu, etten voi elää loppuelämääni miettien olisiko hän ollut juuri se ainoa oikea ihminen minulle. Toisaalta jos kuulisin hänen olevan varattu, tulisinko järkiini ja lopettaisin haaveilun.
Auttakaa hyvät ihmiset ja sanokaa mitä teen. Vaikenenko iäksi vai kuuntelenko sydäntäni? En haluaisi hajottaa perhettämme vaan yritän ajatella lapsen parasta, mutta milloin oma onnellisuus ja hyvinvointi menee edelle?
Kommentit (10)
Ja vaikka se kotipaikkakunnan mies ei olisi vapaa tai enää kiinnostunut, mieti haluatko jatkaa tuossa kuolleessa suhteessa. Mieti. Jos jatkat, teillä on vielä kymmeniä ja kymmeniä vuosia yhteistä taivalta jäljellä ja jos nyt jo tuntuu siltä että voisi erota niin miltä se tuntuu esim. 10 tai 20 vuoden päästä? Miksi jäädä kitumaan ja katkeroitumaan huonoon suhteeseen? Lapsi on tietysti hyvä syy, mutta onko lapsikaan oikeasti onnellinen jos vanhemmat eivät rakasta toisiaan? Lapsi kyllä vaistoaa sen, vaikka kulissit olisivat miten hyvin pystyssä. Nyt olisit "parhaassa" iässä eroa varten, vielä on vapaana tai vapautumassa hyviäkin miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 11:28"]Toiselle miehelle poikinut narttu ei todellakaan ole unelma-ainesta parisuhteeseen. Ajattele miehen parasta, jokainen ansaitsee tasoisensa kumppanin, ei lapsettoman miehen tarvitse sietää ylimääräistä elättiä nurkissaan.
[/quote]
Eiköhän se parisuhteen aloittaminen perustu vapaaehtoisuuteen. Jos lapseton mies ei suvaitse seurustelukumppaninsa lasta, niin hän tuskin ryhtyy suhteeseen "poikineen nartun" kanssa. Ja usko tai älä, mutta jotkut naiset tienaavat niin hyvin, että pystyvät itse elättämään kupeittensa hedelmät.
Toivottavasti olet itse ansainnut tasoisesi kumppanin eli kaikesta päätellen suvaitsemattoman, itsekeskeisen mulkun.
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 11:28"]
Toiselle miehelle poikinut narttu ei todellakaan ole unelma-ainesta parisuhteeseen. Ajattele miehen parasta, jokainen ansaitsee tasoisensa kumppanin, ei lapsettoman miehen tarvitse sietää ylimääräistä elättiä nurkissaan.
[/quote]
Nelikymppinen lapseton poikamies... hmmm
Etköhän nyt vain etsi helppoa pakotietä huonosta suhteesta "muka-ihastumalla" toiseen? Niin inhimillistä, mutta ei kuitenkaan millään muotoa järkevää. Keskity siihen nykyiseen suhteeseesi ja hoida sitä. Päättäkkää yhdessä yrittää pelastaa suhde. Jos se ei onnistu, niin sitten eroat ja vasta alat katella uusia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota ensin vaikka selville onko se mies vapaa. Mieti haluatko jäädä suhteeseen mistä et tule onnelliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole niin hyviä yhteisiä tuttuja, että saisin sitä mistään luontevasti selville. Kaikkitietävä facebookkikaan ei auta minua tässä asiassa. :(
Entä jos miettisit ensin, haluatko olla nykyisessä suhteessa vain lapsen takia ja onko se tosiaan lapselle paras? Jos sitten päätät erota, voit sen jälkeen ajatella, haluatko kenties olla jonkun toisen kanssa ja mitkä ovat mahdollisuudet.
Alue: Aihe vapaa
Toiselle miehelle poikinut narttu ei todellakaan ole unelma-ainesta parisuhteeseen. Ajattele miehen parasta, jokainen ansaitsee tasoisensa kumppanin, ei lapsettoman miehen tarvitse sietää ylimääräistä elättiä nurkissaan.