Muita, joilla vaikea siskosuhde?

Ei vituta enää, katkaisin välit 5 vuotta sitten, en vastaa puheluihin, postit heitän suoraan roskin. Jaksoin sen temppuja ja vittuiluja liian kauan. Näin on hyvä.

Kyllä, mutta jonakin päivänä yhteiskunta ymmärtää rakkautemme.

Toivoisin, että minulla olisi sisko. Kaikilla tuntemillani naisilla on tosi mukavat siskot. Itselläni on vain kolme veljeä, joita ei kiinnosta minun elämäni yhtään. Onneksi minulla on hyviä ystäviä.

Älä pane siskoasi, jo on nyt jumalauta.

Mä en oikein ees ymmärrä miksi meillä on niin huonot välit. Se joskus kännissä avautui olevansa kateellinen, mutta en tiiä sitten. Juttelu ja yhteydenpito menee välillä ok, sit se muuttuu ihan hirveäksi mua kohtaan kun sillä on omassa elämässä jotain stressiä. Se alkaa ilkeilemään mulle ja sitten suurieleisesti katkaisee välit ja muutaman kuukauden päästä on taas niinku mitään ei ois tapahtunutkaan. Oon alkanut kypsyä tähän hommaan jo. Esim. käytiin sen kihlajaisissa mihin se halus järkätä tarjoilut ite ja sitten heti ku tultiin sisälle niin alkoi vittuilu vieraiden kuullen. Siis mitä helvettiä? Miksi kutsui mut jos ei halunnut mua sinne? Oli se vissiin stressaantunut, mutta kai ihminen osaa aikuisena olla purkamatta omaa stressiään muihin? En tiiä pitäiskö seuraavalla kerralla kun se ottaa yhteyttä vaan ignorata. 

Mielellään olisin siskoni ystävä mutta ei onnistu. Kieroilu, kettuilu, kiristäminen, en jaksa enää, monta kymmentä vuotta jaksoinkin. En tiedä miten hän selittää ystävilleen "katoamiseni".

Joo. Välillä jopa olin sen kanssa tekemisissä, mutta lopulta kyllästyin siihen, että itse sain aina olla ottamassa yhteyttä, järjestämässä ja pettymässä sovittujen asioiden perumiseen. Epäsosiaalisuus, pihiys, mielenterveysongelmat ja jatkuvat ongelmiin hakeutuminen veivät kaiken energian. Nykyään on helpompi olla, kun ei olla vaan tekemisissä. Onhan se surullista, sydäntäsärkevää suorastaan kun kuulee miten upeita siskosuhteita "kaikilla"on, mutta ei auta surkutella. Onneksi on ystäviä sekä muita lähisukulaisia, joiden kanssa on tasapainoinen ja vuorovaikutuksellinen suhde.

Mun sisko valittaa, soittaa, tekstailee koko ajan. Se haukkuu miestään, vanhempiamme ja ihan kaikkea mahdollista. En ole ikinä tavannut ketään yhtä negatiivista ihmistä. Olen nyt alkanut ottaa etäisyyttä häneen ja tietenkin pommitus on hänen puoleltaan pahentunut. Helppoa ei ole, mutta ihan oman jaksamiseni takia on pakko vähentää yhteydenpitoa.

Siskoni inhottavin puoli on syyllistäminen. Hän syyllistää kaikkia ja kaikkea omista vastoinkäymisistään. Hän on jopa syyllistänyt minua siitä, että olen vaatinut häntä maksamaan antamani rahalainan takaisin. Siis jotain aivan absurdia. Miten te olette jaksaneet katkaista/viilentää välit? Ap

Mäkin päädyin katkaisemaan välit ja helpotti kyllä heti. Toki se vieläkin onnistuu välillä jotenki pienesti sabotoimaan mun elämää muiden sukulaisten kautta, mut ihan sama. Muakin harmittaa kun kuulen muiden ihanista sisko-suhteista. Onneksi on veljet joiden kanssa hyvät välit :) 

Ja se välien katkaisu kävi ihan vaan niin, etten enää ottanu yhteyttä, en tervehtinyt, ostanut joululahjaa yms. Ns. pakolliset keskustelut minimaalisia. Eikä siskokaan ole ollut kova ottamaan yhteyttä, että silleen ehkä helposti menny. Enkä tietty oo mihinkään juhliin kutsunut, se tietysti piti selittää lähimmille sukulaisille. Toiset ymmärsivät ja toiset eivät. Pysykää lujina vaan, ei tosiaan tarvi kaikkea kestää vaikka ois kuin sukua.