Miten miehesi suhtautuu kotiäitiyteesi? Pakottaako sinua töihin?
Onko muita joilla mies pakottaa töihin? Meillä on mies hyvätuloisessa työssä ja nyt kauhistelee sitä, kun minun tulot koko ajan laskee. Lapset on 3,5v ja 1v. Ennen lapsia olin hyvätuloisessa työssä, äitiyspäivärahat hyvät, sitten lasten välillä työttömänä, ja nyt jäämässä liiton päivärahojen loppuessa työmarkkinatuelle. Työmarkkinatukea tulisi 9kk ja sitten olisi vielä mahdollisuus jäädä kotihoidontuelle. Olen siis siihen saakka "niitä yhteiskunta-pummi-äitejä" jotka hoitaa lapsiaan kotona työttömyystuilla..mutta se on taloudellisesti kuitenkin se parempi vaihtoehto, kuin kotihoidontuki, koska eivät ole työkkäristä töitäkään vielä tarjonneet..ei ole hirveän iso riski päästä töihin tämänhetkisessä työllisyystilanteessa minun alalla.
Mies on tähän asti ollut asetelmaan tyytyväinen, mutta nyt sanookin yht'äkkiä, että minun pitää mennä töihin, ettei jouduta veneen alle asumaan. Vaikka ei tässä oikeasti ole sellaista uhkaa, kun hänellä on niin hyvät tulot. Hän ei vain itse taida olla mihinkään tyytyväinen. Koko ajan pitäisi tienata enemmän ja enemmän...? Itse hän on saanut omaa kuukausipalkkaansa nostettua viime vuosina useita satasia, joten eikö nyt olisi muka varaa sitten tulotason laskuun? Asumme halvemmassa asunnossakin kuin ennen. Minä olen kaikkeen tähän todella kiukuissani siksi, että eikö hän tosiaan ymmärrä lasten kotona hoitamisen etuja? Eikö minun työlleni kodin ja lasten parissa laiteta mitään arvoa?! Minun arvoni määritellään vain minun tilinauhan perusteella?? Haluan olla lasteni kanssa kotona ja hoitaa omat lapset itse. Itku tulee, kun miettii, että jokin hoitotäti saisi päivittäin seurata lasteni kehitystä ja edistysaskelia. Hoitotäti saisi olla päivät lasteni kanssa, kokea kiukut ja riemut, ja minä vain muutaman tunnin illasta eli käytännössä vain hoitaa iltatoimet ja nukkumaan. Ihan hirveää!! Mies vielä kaikenlisäksi tekee pitkää päivää, niin joutuisin itse venymään ihan äärimmilleen, kun minun pitäisi olla se joka vie ja hakee lapset hoidosta, hoidan kodin, ruuat, kaiken itse. Ihan olisi kuin yksinhuoltajana sitten olisi!
Mistään ei mies edes halua keskustella, vaan tämä tuntuu ihan sanelupolitiikalta minua kohtaan. Ihan kuin minun ja lasten elämä olisi yht'äkkiä hänen yksinomaisessa määräysvallassaan. Siksikö, että hän on meidän perheessä se joka tienaa??
Nyt on tosi paha olo ja pettymys minulla tuon miehen suhtautumisen takia! Onko kellään mitään samansuuntaisia kokemuksia? Miten selvititte asiat miehen kanssa? Miten tälläisesta tilanteesta eteenpäin?
Kommentit (22)
ulkoatulevat, lapsista ja eettisistä valinnoista riippuvat syyt
Piti kirjoittaa: riippumattomat
Meillä on samankaltainen tilanne kuin monella hoitovapaata viettävällä kotiäidillä: rahat tiukilla, mies olisi ehkä helpottunut, jos menisin töihin, että olisi rahallisesti väljempää. Hänen elämäänsähän se ei juuri muuttaisi, hänhän on lapsista erossa päivät joka tapauksessa. Ja meidän tapauksessamme minä olen meistä se idealistisempi tyyppi.
Nämä ovat kuitenkin eettisiä valintoja, ainakin omalla kohdallani tämä kotonaolo on puhtaasti sitä. Minulla on täsmälleen samat syyt olla kotona, kuin jollakin tuolla aiheen alkupäässä vastanneella. Halu olla läsnä lapsille, seurata heidän kehitystään jne. En ole keksinyt vielä yhtään lähimainkaan yhtä painavaa syytä valita töissäolo. Omatkin hermot ovat säännöllisesti koetuksella, kun penniä tätyyy venyttää. SIltikin tämän kaiken vaihtaminen siihen, että lapseni viettäisivät jonkun muun hoidossa 8-9 tuntia päivittäin vain siksi, että äidillä olisi paremmin rahaa ostella kaikkea kivaa tuntuu niin kurjalta, että hermot kyllä kestävät.
Mitä tulee kotiäidin työn rasittavuuteen, riittänee, kun kysyy yhdeltäkin kotona lapsia hoitaneelta isältä mielipidettä. Jokainen vastaa kokemukseni mukaan välittömästi, että ansiotyössä olo on lepoa monellakin tavalla kotona oloon verrattuna.
Kaikkein kurjinta tässä kotiäitiyskysymyksessä on mielestäni useiden päättäjien, tutkijoiden ym. asenne, jossa kotona lasten hoitamista pidetään juuri "kotiin ajautumisena", sen tukemista "äitien ajamisena kotiin", tasa-arvon vastaisena ym. potaskaa.
Sellaiset ihmiset eivät käsitä, tai halua käsittää (ehkä valittuaan itse uran) kotihoidon tärkeyttä ja sen todellisia motiiveja. Sain joku vuosi sitten vastattavakseni tutkimuksen, jossa kartoitettiin perhevapaiden käyttöä. Muuten kiva, mutta kysymysten vastausvaihtoehdoissa oletettiin, että kotona olemista määrittelevät ainoastaan ulkoatulevat, lapsista ja eettisistä valinnoista riippuvat syyt, kuten "haluan itse hoitaa lapseni" ym, ja valittavana oli tyyliin "Pidän kotona olemisesta" ja "En pidä ansiotyöstä". Todennäköisesti tutkimustuloksetkin antoivat kuvan hoitovapaata käyttävistä äideistä laiskoina työnvieroksujina, jotka ajautuvat kotiin työelämän epätasa-arvosta johtuen.