Kahvituokiosta asiaa...
Kuinka monessa perheessä vielä on tapana antaa pienelle lapselle kahvia?
Tänään koin jo kauhun hetkiä tulevasta, kun mieheni isoäiti ojensi lusikallaan kahvia kohti 4kk:n ikäistä tytärtäni kysyen, että joko maistetaan. Silmissä vilahti miten tulevaisuudessa lapselleni tullaan tuputtamaan kaikkea mahdollista kahvipöydästä, minulta kysymättä ja jopa minulta salaa... Vanhemman tyttäreni kohdalla tilanne on helpompi, koska hän on jo 9-vuotias, eikä pidä edes kahvin hajusta.
Oma kantani asiaan on, ettei kahvia anneta lapselle. Ja minulla onkin äitini tapaan ollut tapana sanoa, että "sitten kunhan rippikoulu on käyty" saa maistaa. Todellisuudessahan yritän tietysti saada lapseni kofeiinittomalle tielle loppu elämäkseen, mutta pienenä jos sille tielle lähtee niin sille myös jää.
Välillä pelottaa käydä yhtään missään pienen lapsen kanssa, kun hän vielä kuitenkin syö pelkkää rintamaitoa. Toivoisin, että minua äitinä kuunneltaisiinkin, eikä koitettaisi salaa tarjota pienelle mitään. Kuinka monella on tai on ollut samoja pelkoja? Miten sitä osaisi kohteliaasti sanoa asian, kun mieleen tulee vain jättää menemättä, jos yhtään pelkään, etten pysty suojelemaan lastani? Pidän kovasti tästä mummosta, enkä tahtoisi pahoittaa hänen mieltään.