Pelkään kuolemaa ihan hirveästi :(
Olen kolmikymppinen nainen ja ihan hyvässä kunnossa fyysisesti ja henkisestikin. Viime aikoina olen kuitenkin ymmärtänyt että en pysty ajattelemaan ollenkaan omaa kuolemaani koska ajatus ahdistaa :( En ole mitenkään uskovainen ja en usko että kuoleman jälkeen on enää mitään ja on tosi ahdistava ajatus että tämä elämä on ainoa mitä meillä on.
Miten te selviätte vastaavien ajatusten kanssa? Mua oikeasti pelottaa kuolema vaikka jossain vaiheessa se on kaikilla edessä.
Kommentit (21)
Auttaa, kun pyrit lähelle kuolemaa jo eläessäsi, eli olen itse nähnyt n.15 kuollutta, joko heti, kun kuolleet, tai arkkuun laitettuina. Ekan, kun olin 17v ja tammikuussa tätini arkkuun laitettuna, kuultuani itse laiton toisesta huoneesta siunauskappeliin. Jännitti toki, kun eka läheinen kuolee, mutta nähtyäni hänet levollisena, ei mitään pelkoa, paniikkia, vaan hyvä ja rauhallinen olo itsellä. Olen nähnyt myös itsemurhan tehneen 27v miehen, tukehtui auton pakokaasuun. Jostain syystä nämä eivät ole koskaan aiheuttaneet traumoja. Vaistoan toisinaan esim. tätini läsnäolon ja näin heti kuoleman jälkeen ikkunan takana yöllä valoilmiön, kohosi ylöspäin, kerran kysyin ääneen, "oletko paremmassa paikassa", ennen loppua, kaksi tuttua kepin iskua kantautui korviini. Saisin tätiini yhteyden ,tiedän, on lähellä muuten, pelottavan, mutta en pelkää, meillä oli 100% välit!
[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 00:58"]Mä taas ajattelen niin, että kun kuolema tulee niin tietoisuus kaikesta häviää eikä sitten pysty harmittelemaan enää tekemättä jääneitä asioita tai liian aikaista pois lähtöä.
[/quote]
Juuri näin. Turha sitä on pelätä. 11
Minä en usko lainkaan kuolemanjälkeiseen elämään ja vastaaviin asioihin. Uskon, että kun ihminen kuolee hän vain sammuu eikä ollessaan kuollut tunne enää yhtään mitään. Sama kuin nukkuisi. Kun mää herään aamulla niin en mää mitään mun nukkumisesta muista. Nukkuessani tuntuu etten olisi edes olemassa. Sellasta sw kuoleminenkin mun mielestä on, silkkaa ei yhtään mitään.
Mä pelkään juuri sitä tietoisuuden, muistojen ja aistimusten eli minuuden häviämistä. Mutta yritän ajatella, että elämää on niin kauan kuin sitä on, ja oikeastaan vain elämä on olemassa.
Totta, mä pelkään myös tavallaan oman itseni menettämistä. Ja toisaalta pelkään äkillistä kuolemaa. Esimerkiksi nukkumaan mennessä tietää mitkä asiat sai päivän aikana tehtyä (ja sama varmasti esimerkiksi silloin kun on saanut sairauden vuoksi vain lyhyen ennusteen jäljellä olevasta elinajasta) mutta äkkikuolema ei jättäisi tilaa ajatella tai olla yhteydessä rakkaisiin tai miettiä vielä kerran elämäänsä. -AP
Erittäin harvoin nuori tai keski-ikäinen 30-50v nainen tai mies kuolee luonnollisesti , yleensä syynä olisi henkirikos, onnettomuus, tapaturma,sairauskohtaus, tai itsemurha ! Siis jo on ns perusterve ! On turhaa pelätä turhia ja olemattomia asioita ! Sairastumisen pelko on eri asia , ja varsinkin jo on monta pientä alaikäistä lasta huollettavanaan !
[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 00:58"]Mä taas ajattelen niin, että kun kuolema tulee niin tietoisuus kaikesta häviää eikä sitten pysty harmittelemaan enää tekemättä jääneitä asioita tai liian aikaista pois lähtöä.
[/quote]
Ai sinä ajattelet niin? :D oliko ihan oma nokkela keksintösi että kuollut ihminen ei murehdi?
Köysi kaulaan rohkeasti ja kohti pelkoa.
Up! Eikö kellään ole vastaavia tuntemuksia?`
On, mutta just nyt mielummin fiilistelen elämää.
Munkin mielestä se on kamalaa. Se, että on vaan tää ainoa kerta ja aika moni asia täällä on tuuristakin kiinni. Lisäksi joku omaisuuden ja statuksen kerryttäminen ja muu kova vaivannäkö tuntuu aika turhalta, kohta kaikki loppuu kuitenkin. Mitä edes tehdä, kun on niin vähän aikaa? Täytyy kai vaan tehdä elämästä mahdollisimman nautittava.
Mä oon neljäkymmentä ja pelkään tosissaan kuolemaa, en omaani vaan omien vanhempieni. Ovat jo sen verran vanhoja ja sairauksia on. Mulla ei ole edes puolisoa kehen turvautua jos jotain sattuu. Ja välimatkaa on paljon
[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 00:38"]
Munkin mielestä se on kamalaa. Se, että on vaan tää ainoa kerta ja aika moni asia täällä on tuuristakin kiinni. Lisäksi joku omaisuuden ja statuksen kerryttäminen ja muu kova vaivannäkö tuntuu aika turhalta, kohta kaikki loppuu kuitenkin. Mitä edes tehdä, kun on niin vähän aikaa? Täytyy kai vaan tehdä elämästä mahdollisimman nautittava.
[/quote]
Turha siitä on murehtia, kaikki menee just niin kuin pitääkin. Nauti vaan matkasta.
Ei aikaakaan kun meitä ei enää ole. Uusien sukupolvien elämä maan päällä jatkuu ja me unohdumme. Elämästämme tulee merkityksetön, ihan kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan.
Täsmälleen samanlaisia ajatuksia minullakin. Pelottaa ja ahdistaa. Jotain kolmenkympin kriisiä varmaan. N32
Olen nähnyt kuolemaa muutaman kerran läheltä. Pidin sekä isääni että myöhemmin äitiäni kädestä näiden kuolinvuoteilla. Olin läsnä myös enoni kuollessa.
Kuolema on väistämätöntä ja hyvin sairaista ja vanhoista ihmisistä näki että kuolema oli heille helpotus.
Itse kristittynä toivon että kuoleman jälkeen ihmisen sielu pääsee parempaan paikkaan, toivon tätä lähinnä vanhempieni puolesta koska mielestäni he olivat hyviä ihmisiä ja ansaitsevat tämän. Itse en ole järin hyvä ihminen mutten kovin pahakaan, katsotaan miten käy.
Miksi AP pelkäät kuolemaa? Jokaiselle se tulee kohdalle, pelkäsi sitä tai ei. Emmehän me ole täällä enää kuoltuamme suremassa menetettyä elämää, joten hyväksymällä oman väistämättömän loppunsa tulevan sitä ei enää murehdi.
[quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 01:32"][quote author="Vierailija" time="08.08.2015 klo 00:58"]Mä taas ajattelen niin, että kun kuolema tulee niin tietoisuus kaikesta häviää eikä sitten pysty harmittelemaan enää tekemättä jääneitä asioita tai liian aikaista pois lähtöä.
[/quote]
Ai sinä ajattelet niin? :D oliko ihan oma nokkela keksintösi että kuollut ihminen ei murehdi?
[/quote]
No varmasti moni muukin ajattelee, enkä väitä että olisi oma nokkela keksintöni. Kerroin vain mitä ajattelen, mutta tällä palstalla sekään ei taida olla sallittua.