Mä haluaiisin ihan tavallisen normaalinen elämän: koti työ ja perhe. Unellma elämä. Tasapaiino.

Tässä mailmantilanteessa se eio olekaan niin simpoeliä

Vierailija kirjoitti:

Tässä mailmantilanteessa se eio olekaan niin simpoeliä

SIiis haasteita pitää olla niiin pitkäään kun ihmisen aivot ovat elossa, muutoinhan ne dementoituvat. Muttta älytön historia toistaaa itseäään niiin, ei vaaan jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä mailmantilanteessa se eio olekaan niin simpoeliä

SIiis haasteita pitää olla niiin pitkäään kun ihmisen aivot ovat elossa, muutoinhan ne dementoituvat. Muttta älytön historia toistaaa itseäään niiin, ei vaaan jaksa.

Ja niiissäkin on se että mikä on kohtuuullista eli kuteen vaikka jumala raaamatussa sanoo että ihmiselle ei pitäisi antaa niin suurta lastia mitä eii jaksa kantaa.

Ihhminen tulee onnelliseksi kun haasteet ovat sopivia kykyihin suhteutettuna ja kaiikki siitä ylimenevä kuormittaaa ihmisen mieltä. Ennalta arvattavuuus kulttuurisssa ja omassa arkielämässsä, rutiinit yms... Uusi elämä aivoiissa tallentuu vanhan päälle, eikä niiin että syrjäyty ja pyörittää samaan vanhaa levyä päiivästä toiseen. Rohkeus ja järki kulkevatt tasapainosssa riskien suhteeen jne...