Naapurin tyttö selvä anorektikko, äiti kieltää asian!

Voisikohan tuosta tehdä lastensuojeluilmoituksen? Varmistaisivat sitten että tyttö saa hoitoa.

Jätä vaikka rauhaan.. kysy myöhemmin vaikka uudelleen. Tuskinpa tytön äiti tyttärensä sairauksista iha heti alkaa kertomaan muutenkaan..

Annat asian olla ja pidät huolen vain omista asioistasi! Äiti varmaan tiedostaa asian, mutta ei pidä tarpeellisena kuuluttaa siitä jokaiselle uteliaalle naapurille!

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 16:55"]

Voisikohan tuosta tehdä lastensuojeluilmoituksen? Varmistaisivat sitten että tyttö saa hoitoa.

[/quote]

Huh huh, tässä taas nähdään miten herkästi täällä tehdään näitä perättömiä ilmoituksia! Eiköhän perhe hoida tämän asian itse!

Vanhana anorektikkona voin sanoa, että vanhempani tekivät aivan kaikkensa auttaakseen minua. Se on sairaus, joka ei todellakaan johdu vanhempien välinpitämättömyydestä ruokailua kohtaan. Jokin vaan päässä napsahtaa ruoan ja oman kehon suhteen, siinä ei paljon komentelut auta, ahdistus vain lisääntyy. Vaikein askel oli oikeasti teinityttönä tunnustaa ongelma ja lähteä terapiaan. Olo oli nolo

Meillä äiti oli nimenomaan se ajava voima syömishäiriössä. Vaikka olin alipainon rajoilla lapsena, pilkkasi laiskaksi ja lihavaksi ja kielsi joskus satunnaisina ajankohtina syömästä ateriaa, koska olen jo niin lihava. Varmaan olisi vastannut juuri noin jos joku olisi yrittänyt auttaa. 

Itsellään siis sh-taustaa mutta synnytysten jälkeen alkoi itse lihoa ja sen sijaan vahti muiden perheenjäsenten painoa.

Miksi ihmeessä se äitisi olisi sulle lapsensa sairaudesta avautunut? Lapseni kaveri sairastui anoreksiaan myös, mutta ei siitä aikuisten kesken silloin puhuttu, vasta jälkeenpäin. Kaveri oli itse kyllä kertonut lapselleni asiasta. Älä kysele enää.

Kouluterveydenhoitaja yritti aikoinaan yläasteikäiseltä tyttäreltäni udella mahdollista anoreksiaa. Tytär oli laiha ja rakenteellisesti hyvin siro, pitkäkin. Oli sellainen jo syntyessään:) Erinomainen ruokahalu hänellä oli ja makeaakin söi mielellään. Perheessämme ruokailtiin aina yhdessä.

Nyt on jo aikuinen, eikä liikalaihuudesta ole enää kuin muistot. Keho alkoi muuttua parikymppisenä. Aivan samoin oli omalla kohdallani.

 Lähipiirissäni on myös kolmekymppinen parin lapsen äiti, joka on myös aina ollut todella laiha. Yrittää kovasti lihottaa itseään, mutta paino ei nouse. Terveeksi todettu lääkärin toimesta.

Yritän kommentillani kertoa, että aina ei todellakaan ole kyseessä anoreksia. me ihmiset olemme erilaisia, toista vaivaa liikalihavuus, toista liikalaihuus.

Minusta ap:n kannattaisi jättää huolehtimatta naapurin lapsesta. VAikka tytöllä anoreksia olisikin, et ap voi asiaa auttaa. Ja tosiaan kouluterveydenhuollossa kiinnitetään näihin asioihin erinomaisen hyvin huomiota.

[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 17:16"]Annat asian olla ja pidät huolen vain omista asioistasi! Äiti varmaan tiedostaa asian, mutta ei pidä tarpeellisena kuuluttaa siitä jokaiselle uteliaalle naapurille!
[/quote]

Minä en itse huomabnut heti lapseni anoreksiaa. Opettaja otti yhteyttä ja hoito ja toipuminen alkoi. Uskoin lapsennpuheita että hän kyllä syö jne. Joskus liian läheinen on sokea.

Osuin kauppaankin tytön kanssa tässä hiljattain samaan aikaan. Ostokset olivat sellaista närppimistä... tiedättekö anorektikkojen tavan hypistellä joka ikistä tavaraa, mutta jättää sitten todennäköisesti paikoilleen. 

Koriin päätyi kivennäisvettä ja kurkku sillä välin kun minä olin ostanut puoli kärryllistä perheelle muonaa. 

Nyt moni tietysti ajattelee, että kyttään tarkoituksella. Vastaus on osittain myöntävä. Oman tytön luokkatoveri nimittäin tämä Jenni (nimi muutettu) ja itse asiassa tyttäreni sanoi, että on huolissaan hänestä. 

Kauheinta on, jos tyttö ei äidin defensiivisyyden takia saa apua. 

Toisaalta voihan asia olla niinkin että äiti on hyvinkin tietoinen ja tyttö käy jo esim terapiassa mutta äiti ei koe asiakseen jakaa tätä tietoa muille. Enkä tarkoita tätä pahalla mutta en itsekään kertoisi asiasta mitään edes hyvää tarkoittavalle naapurille, varsinkin jos toinen on vielä tyttäreni luokkatoverin äiti.

Nämä ovat hankalia asioita ja todellakin yksityisasioita. Todella toivon, että asia olisi näin ja jos ei ole, ei ikävä kyllä ole mitään mitä voisit sivullisena asialle tehdä.

Jos olet asiasta huolissasi, niin ota yhteyttä koulun terveydenhoitajaan.