Lapsen koti-ikävään reagointi etävanhemmalla
7-vuotias lapseni käy isällään noin joka toinen kuukausi, pisimmillään taukoa on ollut useita kuukausia. Nyt on alkanut ikävöidä kotiin ja itkeskelee ikäväänsä. Loma-aikana on ollut viikonkin isällään, nyt koulun alettua tapaamiset ajoittuvat viikonloppuihin, joten ikävä ei ehkä ehdi kasvaa.
Lisäksi lapsi on ilmaissut haluttomuuttaan mennä isän luokse. Toinen asia mikä huolestuttaa, on huonosti hoidettu ruokailu. Isä ei laita lapselleen lainkaan lämpimiä aterioita, vaan ruokailu kuitataan voileivillä. Joskus saavat lämpimän aterian mummolassa tai paikallisella ABC:llä. Tästä olen yrittänyt monta kertaa sanoa, mutta ex väittää laittavansa ruokaa - joo, ehkä pakastepizzan paistaminen on hänelle ruuanlaittoa.
Minkä ikäinen lapsi voi jo itse vaikuttaa etävanhemmalla käymiseen? Tiedän, että 12-vuotiasta kuullaan jo oikeudessa ja lastenvalvojalla. Mutta kyse on vielä näin nuoresta...
Ajatuksia?
Kommentit (2)
En ole nostanut itseäni jalustalle. Miten voisin olla itsekäs, jos lapsi toistuvasti on itkenyt ikäväänsä isänsä luona ollessaan eikä mielellään lähde isän luo. Tottakai lapsella on aina isä ja äiti, mutta lapsi on kuitenkin käynyt isänsä luona harvakseltaan koko pienen ikänsä. En kuvittele, etteivätkö he pärjäisi. Kannustan lastani ja puhun positiiviseen sävyyn isälle menosta. Miten voit väittää, ettei voi puhua isänsä luona koti-ikävästä, kun minun luonani on lapsen koti - on aina ollut. Isällään on vain käymässä. ap
molemmat vanhemmat ovat yhtätärkeitä. Älä nosta itseäsi jalustalle, että lapsella olisi MUKA ikävä kotia ( sinua) olet itsekäs. Lapsella on isä ja äiti. Jos hän on jommankumman kanssa / luona ei voida puhua koti ikävästä. Äidin ja isän luona on koti. Siis kuvkuvitteletko ettei lapsesi pärjää isänsäkanssa