11v poika jolla ei kavereita, millaisten kavereiden kanssa lapsesi ei viihdy?

Jo tuossa iässä esim. liian lapsenomaisesti käyttäytyvät jäävät yksin, kun kaverit kasvavat heistä yli, ainakin tyttöjen kesken näin.

Mikä on tuossa iässä lapsenomaista? Oman havaintoni mukaan 11-vuotiaat ovat vielä pääsääntöisesti lapsenomaisia, vähemmistössä ovat ns. teinisti käyttäytyvät.

Vaikea kysymys ei ole tullut vastaan josta ei pitäisi. Ehkä väkivaltaisesta tai jos pilkkaa tai liikaa ärsyttää esim vie aina lakin päästä, niin ei kestä.

Sellaisen lapsen kanssa on vaikea kaveerata, joka pyrkii määräilemään muita. Myös puhumattomat (mutistit tai muuten hiljaiset) eivät ole haluttua seuraa, koska heidän kanssaan on niin raskasta kommunikoida.

Haittaako lastasi että hänellä ei ole kavereita?

Jos sosiaaliset kyvyt ovat esikoululaisen luokkaa, itsekkyys ja lapsellisuus. Näin suunnilleen oma 12-vuotiaani joskus analysoi kun ei halunnut olla kaverini lapsen kanssa. 

[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 20:47"]

Jos sosiaaliset kyvyt ovat esikoululaisen luokkaa, itsekkyys ja lapsellisuus. Näin suunnilleen oma 12-vuotiaani joskus analysoi kun ei halunnut olla kaverini lapsen kanssa. 

[/quote]Kaverini lapsi on siis puolitoista vuotta vanhempi kuin omani. 

Yhteiset puheenaiheet auttavat. Oma poikani on ujo ja hiljainen, mutta urheiluharrastuksen kautta on saanut pikku hiljaa kavereita ja jutunjuurta. Koulussa on kaverina lähinnä yksi päiväkotiajoista tuttu poika. 

Tuossa iässä oma lapseni ei tykännyt kiusaajistaan, ei varmaan yllätä? Mun lapsesta ei kait pidetty sen vuoksi, että oli ns iäkkäämpi, tykkäsi pukeutua erilailla.

On  nykyään jämäkamaa, ei uskalla olla omaitsensä.

[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 20:47"]

Haittaako lastasi että hänellä ei ole kavereita?

[/quote]

Kyllä hän on surullinen siitä ja kun kavereita ei ole niin vaikea arvioida oman lapsen käyttäytymistä muiden seurassa. Sitä miksi ei kelpaa. Suree asiaa päivittäin. Yritetty kannnustaa kertomalla että ystävällisyydellä, joustamisella, ym saattaa olla merkitystä. Ainut rajoitus ollut peleissä, K-16 pelejä ei saa pelata. Lapsen mukaan muut saavat. Siksi kiinnosti kuinka moni oikeasti saa. Lapsi on jo omaksunut huonon itsetunnon, ei kelpaa ja kokee olevansa huonompi kuin muut. On pituuden vuoksi kömpelöhkö, ei harrasta liikuntalajeja.

Valittajista ei myöskään pidetä. Eli jos on negatiivinen asenne ja löytää kaikesta jotain huonoa, ei ole kivaa seuraa. 

Meillä on urheilullinen ja reipas kaksitoistavuotias, yksi luokkansa suosituimpia ymmärtääkseni. On kaikkien kaveri eikä syrji ketään, mutta pakko myöntää että puhumattomat ja epäliikunnalliset kaverit ovat hiljalleen jääneet pois, lisäsi sellaiset joilla on kummallisia puheenaiheita/eivät istu porukkaan... Tuossa iässä katsovat jo enemmän, että on sellainen ns. yhteensopiva kaveri.

No jos aletaan haukkumaan tavaroita tai osaamista, tai kiukustutaan helposti ja homotellaan ja viskotaan esineillä...

[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 20:48"]

[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 20:47"]

Jos sosiaaliset kyvyt ovat esikoululaisen luokkaa, itsekkyys ja lapsellisuus. Näin suunnilleen oma 12-vuotiaani joskus analysoi kun ei halunnut olla kaverini lapsen kanssa. 

[/quote]Kaverini lapsi on siis puolitoista vuotta vanhempi kuin omani. 

[/quote]

Siinähän sitä eroa jo on...

Kiitos kun kerrotte, enhän minä lastani saa muutettua mutta auttaa minua prosessoimaan mistä kysymys ja ukemaan lasta sen minkä pystyn. Kaveria en voi korvata ja ymmärrän ettei ketään voi kaveriksi pakottaa.

Ap

Mun 10- vuotiaalla on vain muutama kaveri ja nekin haluaa lähinnä olla poikani kanssa, jos saavat tulla meille pelaamaan X- boxia. Ikärajoista olen tarkka. En anna pelata mitään, mikä on yli 10- vuotiaille. Ja jos 7- vuotias pikkusisko on paikalla, niin ikäraja on sitten 7 vuotta.
Poikani on itse kertonut, että ikätoverit sanovat häntä oudoksi. En itse oikein tiedä, että millä tavalla hän on outo. On hiljainen, varovainen ja arka, huolestu helposti monista turhista asioista. Ei ole kiinnostunut urheilusta. Häntä kiinnostaa lähinnä kännykkä ja X- box.
Olen surullinen poikani kaverisuhteiden puutteesta.

Urheilun kautta saanut ystäviä ainakin oma poika. Futis ja jääkiekkoteoriat hyvin hallussa ja tykkää jutella niistä. Lukee vapaa-ajalla jalkapallosta kertovia kirjoja ja pokkareita. Joskus oli semmonen kaveri joka ois vaan halunnu leikkiä dinoilla. Ei tykänny liikkua ulkona ollenkaan. Tietokonepeleistä kans tykkäs. Eihän siitä mitään tullu. Jäi pois, kun muut halus uimaan, kentälle potkimaan ym.
Ja meilla 11-vuotias saa kattoo k12 juttujakin rajatusti. K16 ehdottomasti kielletty. Tosin hurjapäät ollaan katsottu yhdessä. Peleissä ei edes ehdota mitään k16 pelejä.

Pikkuvanhat jankkaajat ärsyttävät muita, sellaiset pilkunviilaajat. Yksi poika on kavereita vailla kun muut haluavat olla ulkona ja pelata pihapelejä, tämä yksi vain istuisi porukalla sisällä ja pelaisi xboxia/kännykkäpelejä. Sitten kun joskus tulee ulkopeleihin mukaan, hokee koko ajan että joko lopetetaan, mennään sisään jne. Kyseessä 10-vuotiaat. Ulkonäöllä ei ainakaan täällä meillä päin ole asian kanssa kyllä tekemistä, ennemminkin sillä ulosannilla ja sellaisella tietynlaisella "huumorintajulla", jota jo näiden ikäisilläkin ja myös nuoremmilla löytyy (tai sitten ei, kuten tällä yhdellä). Mielestäni kuitenkin miellyttävä lapsi ja suloinen, ottaa mm. kivasti huomioon nuoremmat sisaruksensa sekä myös meidän ihan pienet tytöt. Ei ole vaan muiden poikien mielestä niin hauskaa seuraa.

Valitettavan monet antavat 11-vuotiaan pelata pleikkarilla K16-pelejä. Itse en ole ostanut 11-vuotiaalle kuin K12-pelejä (esim. NHL on mielestäni ihan ok). iPadilla sen sijaan saattaa olla vaikka mitä...

Mistä poikasi on kiinnostunut? Jos ei ole liikunnallinen, niin kiinnostaisiko vaikka ohjelmointi? Niillä kursseilla on taatusti poikia. Entä jokin muu harrastus, jossa on poikia. 

Eikö naapurissakaan ole ketään samanikäistä? Sekin auttaa, jos asuinalueella on paljon samanikäistä porukkaa. Kun voi vierailla lähellä asuvan luona, ei välttämättä jaksa lähteä kauempana asuvan luokse. Ei etenkään, jos ei ole mitään yhteistä. 

Meidän poika menee syksyllä kuudennelle ja huomaan murrosiän alkaneen käytöksessä ja lisääntyneissä "omissa jutuissa". Kaverit ovat samasta harrastuksessa, sählystä, tai saman luokalla samoja kiinnostuksen aiheita jakaen. Pojat  katsovat matseja, pelaavat änäriä, käyvät pyöräilemässä / hengailemassa ulkona, kuuntelevat musiikkia ja dataavat, käyvät potkimassa palloa, lyömässä kiekkoa, frisbeegolfaamassa ym. Jutun aiheet pyörivät urheilussa, musiikissa, nettivideoissa, koulussa ja kyllä ne jo jotain tytöistäkin juttelee ja kiusoittelevat toisiaan. Ja tirskuvat posket punaisina tuhmille jutuille.

Ilmeisesti kaveriporukkaan ei kuulu jatkuvasti tietokoneella /xboxilla pelailevat tai ne "lapselliset". Tämä on yksi syy, miksi pojilla kannatan joukkuelajia urheilussa. Se jotenkin tuo kavereita teini-iässä ja pitää paremmin pois pahanteosta.

Yläkoulun opettajana sanoisin, että ilman kavereita tuppaavat jäämään hiljaiset (syy vai seuraus kaverittomuudesta?), joilla ei ole "trendikkäät" vaatteet ja jotka ovat kiinnostuneet kovin persoonallisista asioista, esim. mangasta tai junista. Myös hyvin persoonalliset tapaukset jäävät helposti kaveriporukan ulkopuolelle. Tarkoitan persoonallisilla sellaisia, jotka vaatteillaan provosoivat (mustaa, niittejä, neonvärejä) tai käytöksellään poikkeavat muista, esim. riehuu epäsopivissa paikoissa tai on tyttömäinen. Tuon ikäiset eivät halua, että kaveri on "nolo".

Isoissa yläkouluissa helpommin löytyy rinnakkaisluokilta samanhenkistä seuraa myös persoonallisille kavereille.