Lue keskustelun säännöt.
Nämä pari viime kriisiä laittoivat arvoni uusiksi: status, poseeraaminen, kilpailu ja materian haaliminen eivät vain enää kiinnosta
07.03.2022 |
En vain koe tuon kaltaista elämänasennetta enää millään tavalla omakseni. En paasaa sitä vastaan, enkä ole myymässä olemassa olevaa omaisuuttani pois tai mitään sellaista. Mutta en vain henkilökohtaisesti yhtään motivoidu enää. Aivojen mielihyväkeskus ei yksinkertaisesti reagoi otsikossa mainittuihin asioihin.
Kommentit (57)
Hyvä terveys, puhdas luonto ja maailmanrauha ovat oikeasti sitä luksusta. Niin, ja linnunlaulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuki turpasi ja keskity omiin asioihin.
Ai? Minulla ei ikinä edes ollut moisia tapoja..poseeraaminen? Ihmiset ovat huvittavia..mutta hyvä että edes nyt järkiinnyit, aika kannattaa käyttää johonkin järkevämpään niin kuin vaikka lukemiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Okei, harmi että jouduit kuitenkin näin pitkään kärsimään typeryydestäsi. Oliko syynä vanhempasi vai miksi alunperin päädyit elämään kuin imbesilli?
Ap on sentään kasvanut tänä aikana, toisin kuin sinä. Mikä sinua vaivaa että olet noin ilkeä, vanhemmat kasvattaneet huonosti?
Tää on taas yksi näitä juttuja joita tyhmät ja äänekkäät ihmiset ei tajua tai parhaimmillaan mollaa. Sitten kun NE tajuaa sen niin alkaa kertoa asiasta kun siinä olisi meille normaaleille jotain uutta.
Ääliöspleinaus vaivaa. Kermalla huonon itsetuntonsa kuorruttaneet vertailijay,jotka tekee kaiken miettien mitä muut ajattelee ja kun ne haistaa, että joku tekeminen on vähemmän suosiossa, nostaa itsetuntoaan sitä mollaamalla.
Kunnes NE tajuaa että joku asia onkin ihan jees. Yhtäkkiä ne sitten suorittaa ja somettaa ja pilaa sun lempijuttus, paskoo sen päälle ja jatkaa seuraavaan asiaan jonka ne ”ihan itse” keksii.
Näillä ihmisillä ei ole mitään oikeaa tai originaalia, omaa. Siksi ap ei oikeasti pysty nauttimaan ”oivalluksestaan” vaan sen pitää tuoda se yleisön eteen. Hyväksyttäväksi. Ihailtavaksi. Ei mee kauan niin kohta ollaan somessa. Ehkä pikku blogi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oivalsin nämä asiat jo parikymppisenä autokolarin jälkeen. Mutta olen ollut todella yksin näiden oivallusteni kanssa. Todella yksin ja todella pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Okei, harmi että jouduit kuitenkin näin pitkään kärsimään typeryydestäsi. Oliko syynä vanhempasi vai miksi alunperin päädyit elämään kuin imbesilli?
Ap on sentään kasvanut tänä aikana, toisin kuin sinä. Mikä sinua vaivaa että olet noin ilkeä, vanhemmat kasvattaneet huonosti?
Tää on taas yksi näitä juttuja joita tyhmät ja äänekkäät ihmiset ei tajua tai parhaimmillaan mollaa. Sitten kun NE tajuaa sen niin alkaa kertoa asiasta kun siinä olisi meille normaaleille jotain uutta.
Ääliöspleinaus vaivaa. Kermalla huonon itsetuntonsa kuorruttaneet vertailijay,jotka tekee kaiken miettien mitä muut ajattelee ja kun ne haistaa, että joku tekeminen on vähemmän suosiossa, nostaa itsetuntoaan sitä mollaamalla.
Kunnes NE tajuaa että joku asia onkin ihan jees. Yhtäkkiä ne sitten suorittaa ja somettaa ja pilaa sun lempijuttus, paskoo sen päälle ja jatkaa seuraavaan asiaan jonka ne ”ihan itse” keksii.
Näillä ihmisillä ei ole mitään oikeaa tai originaalia, omaa. Siksi ap ei oikeasti pysty nauttimaan ”oivalluksestaan” vaan sen pitää tuoda se yleisön eteen. Hyväksyttäväksi. Ihailtavaksi. Ei mee kauan niin kohta ollaan somessa. Ehkä pikku blogi?
Mikään ei ärsytä statuksen perään hinkujia enemmän kuin ihmiset joille sillä ei ole merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä oivalsin nämä asiat jo parikymppisenä autokolarin jälkeen. Mutta olen ollut todella yksin näiden oivallusteni kanssa. Todella yksin ja todella pitkään.
Muistan kun korkeakoulussa puhuttiin tunnilla ihmisten unelmista, ja sanoin ettei minulla ole mitään unelmia, kuinka järkyttyneitä toiset ihmiset olivat sanoistani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselleni on vähän dilemma se, että vaikka olen ymmärtänyt materialistisen turhuuden, niin mietin kuitenkin taloudellista näkökulmaa liikaa edelleen ihan jokapäiväisestä näkökulmasta. Periaatteessa voisin tehdä vaikkapa lyhennettyä työviikkoa, mutta se vaikuttaisi eläkekertymään eikä jäisi säästöönkään rahaa. Olen pyrkinyt eroon "sitten kun" ajattelusta, mutta se on vaikeaa.
Omassa elämässäni kolmen vuoden sisällä ensin sairastui lapsi vakavasti, sitten mies jätti, alkoi maailmanlaajuinen pandemia ia nyt tämä yleinen sotatilanne. Voin sanoa, etten ole enää sama ihminen kuin kolme vuotta sitten, enkä motivoidu enää samoista keskiluokan asioista kuin ennen. Kaupunkilomat, urahaaveet, tavoitteellinen harrastaminen, parisuhteen hoitaminen, teatteriliput, siis blah. Oikeastaan viihtyisin ihan hyvin vain kotona, kunhan olisi terveys, ruokaa ja rauha. Ja lapsen sairastuminen opetti oikeastaan myös sen, että elämä on arvokasta, vaikkei edes sitä terveyttä olisi.
Voihan olla, että tämä on myös sitä kuuluisaa ihmisen sopeutumista mahdottominkiin tilanteisiin tai jonkin sortin lamaantumista. Tai sitten tämä on sitä valaistumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ole kokenut mitään tuollaista. Ehkä mun arvot on jo muutenkin olleet stabiilit. Olen vain odottanut kärsimättömänä paluuta normaaliin.
Rekka ajoi yli