Lue keskustelun säännöt.
Missä olit lasten suhteen niin väärässä?
05.08.2015 |
Eli mitä ajattelit ihan toisin ennen kuin sait oman lapsen/lapsia tai kunnes hän/he kasvoivat isommiksi?
Omia harhaluulojani, joiden kohdalla olen huomannut olleeni aivan väärässä:
- vauvat nukkuvat hyvin
- imetys onnistuu tuosta vain ilman että siinä olisi ongelmia äidin tai vauvan puolelta (niinpä niin)
- imetyksen lopetus onnistuu tuosta vain (eipä onnistunut...)
- taapero istuu paikallaan leikkimässä hiekkalaatikolla (eipä istunut, ei...)
- pikkusisarus ei saa kulkea itsekseen isosisaruksensa perässä tai tehdä samoja asoita paljon nuoremmassa iässä (niin se nuorempi vain on aiemmin omatoiminen ja vanhempana uskaltaa luottaa lapseen enemmän)
- lapsi ei saa katsoa K7-lastenohjelmia ennenkuin on 7 v. (niin hankalaa se olikin kieltää nuoremmalta, kun vanhempi katseli...)
- pikkulapselle ei saa antaa karkkia. (saihan se pienempi, kun isompikin sai...)
- pikkulapsiaika ei lopu ikinä, etenkään uhmaikä (onneksi tämä osoittautui vääräksi, vaikka tuolta tuntuikin)
Kommentit (58)
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 10:36"]
- Vauvat nukkuvat huonosti ja valvottavat vanhempia
- Pikkulapsiarki on rankkaa
- Elämä muuttuu paljon lapsen saannin myötä
Meillä ei valvottu, elämä ei muuttunut juurikaan ja rankkaa ei ole ollut. Kivaa ja niin leppoisaa, että sain opinnotkin tehtyä loppuun kotona ollessa.
[/quote]
Sama täällä (pl. opinnot). Omasta tuttavapiiristäni sain niin negatiivisen kuvan lapsen saamisesta, että mikään negatiivinen minua tuskin olisi voinut yllättää, sen sijaan yllätyin positiivisesti - tämähän on ollut kivaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan pienenä huomattiin, kun ei oppinut kävelemään. Yksivuotiaana käänty mahalleen ja alko liikkua kierimällä. Siitä saatiin fysioterapialähete ja joskus 1v9kk kun otti ekat askeleet. Seuraava ongelma oli puhuminen: sanoja ei vaan tullut. Uus lähete ja tutkimuksiin lastenneurologialla 4-vuotiaana. Ja neuvolassa eivät huolestuneet ikinä mistään. Itse piti vaatia lähetteitä. Myöhemmin kävi varhaistetun ja tavallisen esikoulun ja aloitti koulun erityisluokalla normaaliin aikaan vaikka olikin pidennetty oppivelvollisuus (pidennettiin käymällä eskari kaksinkertaisena).
Ja aiemmin luulin, että esikoinen oli niin taitava, kun touhuttiin paljon yhdessä. Oikeasti esikoinen oppi kaiken melkein itsestään. Vaikken olisi touhunnut yhtään mitään. Kakkosen kohdalla jopa konttaamista harjoiteltiin intensiivisesti päivittäin ja viikoittain fysioterapeutilla.
Tää sille joka kyseli diagnooseja...
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 11:08"]Luulin, että äitinä ei tarvitsisi enää huolehtia lapsista, kun he ovat aikuisia, mutta eihän se niin menekään. Tulee vain erilaisia asioita huolehdittavaksi, kun lapset ovat isoja.
[/quote]
Sama juttu, äidin huolehtiminen ei lopu vaikka lapset ovat 32 ja 27.
Ainakaan minulla.
Luulin että nirsot lapset ovat huonon kasvatuksen tuloksia. No eivät ole. Toinen syö mitä vaan ja toiselle kelpaa yhden käden sormilla laskettavissa olevat ruuat.
Että kärsivällisyyteni ja pitkäpinnaisuuteni mystisesti kasvaisi. Että lapsen kanssa käyttäydyn itse aina kuin aikuinen. Että lapsen itkupotkuraivarit julkisella paikalla saa lopetettua taikaiskusta hyvällä kasvatuksella. Että tuntisin itseni osaavaksi hyväksi äidiksi kaikkine armoollisine virheineen (jumalauta mitä syyllisyyttä voi ihminen sydämellään kantaa aivan kaikesta). Että oppisin heti lapsismalltalkin toisten vanhempien kanssa. Että oman lapsen kanssa tietäisin vaistolla miten toimia (yeah right!)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvat itkevät ensimmäisen kolme kuukautta ja nukkuvat sen jälkeen koko yön. (Eivät itke, mutta oppivat nukkumaan vasta 7v koko yön ja voivat olla huono unisia vielä aikuisenakin)
Vauva imee posket lommolla rintaa että saa sieltä hikisen tipan äidinmaitoa, ei, ne voivat ahmia niin että ovat hukkua suikuavaan maitoon.
Vauvan voi napata kainaloon ja lähteä niinkuin ennenkin mihin vaan, ei voi, pitää tarkastaa vaippa, ottaa mukaan varavaatteita reilusti, jos otat yhdet sotketaan seitsemät tunnissa, miettiä mitä tai missä ja milloin vauva syö, välillä on vaan helpompaa jäädä kotiin kun lähteä 30km päähän jätskille.
Vauva on sokea, kuuro ja tyhmä, no ei ole.
Luulin, että nuorena (20-vuotiaana) äidiksi tuleminen vähentäisi teini-iälle tyypillistä vanhempien häpeilyä. Ei todellakaan, 13-vuotias tyttäreni pyörittelee silmiään kaikelle, mitä sanon, ja jättäytyy julkisilla paikoilla liikuttaessa muutaman askeleen jälkeen, koska olen niin "nolo". Toivottavasti tämä kausi menee pian ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 12:00"]
ihan pienenä huomattiin, kun ei oppinut kävelemään. Yksivuotiaana käänty mahalleen ja alko liikkua kierimällä. Siitä saatiin fysioterapialähete ja joskus 1v9kk kun otti ekat askeleet. Seuraava ongelma oli puhuminen: sanoja ei vaan tullut. Uus lähete ja tutkimuksiin lastenneurologialla 4-vuotiaana. Ja neuvolassa eivät huolestuneet ikinä mistään. Itse piti vaatia lähetteitä. Myöhemmin kävi varhaistetun ja tavallisen esikoulun ja aloitti koulun erityisluokalla normaaliin aikaan vaikka olikin pidennetty oppivelvollisuus (pidennettiin käymällä eskari kaksinkertaisena). Ja aiemmin luulin, että esikoinen oli niin taitava, kun touhuttiin paljon yhdessä. Oikeasti esikoinen oppi kaiken melkein itsestään. Vaikken olisi touhunnut yhtään mitään. Kakkosen kohdalla jopa konttaamista harjoiteltiin intensiivisesti päivittäin ja viikoittain fysioterapeutilla. Tää sille joka kyseli diagnooseja...
[/quote]
Ok, kiitos. Meillä kyllä ihan normaalin rajoissa on ollut kehitys, oppi kävelemään 1v4kk ja ekat sanat tuli joskus vajaa 2-vuotiaana. Ehkä on vain hidas oppimaan, viime aikoina vain on nuo heikkoudet motoriikassa alkaneet mietityttämään.
Aiheeseen liittyen. Pienesti kantapään kautta on tullut huomattua, että samanlaiset kasvatusmetodit eivät toimi kaikkiin lapsiin. En tarkoita mitään suuria linjoja vaan pieniä yksityiskohtia. Esim. meillä esikoisen massiivisiin raivokohtauksiin näyttää toimivan parhaiten perinteinen jäähy, jossa istutaan tietyssä paikassa ja laitetaan ajastin päälle. Sen sijaan nuoremmalle toimii parhaiten se, että viedään viereiseen makuuhuoneeseen rauhoittumaan, jätetään ovi auki ja sanotaan että saa tulla sitten pois kun rauhoittuu. Sylissä pitäminen näillä saa raivon vain yltymään, eli tarvitsevat oman paikan pystyäkseen rauhoittumaan ja pääsemään yli raivon tunteestaan.
Myöskin tuo isompien lasten keskinäinen erilaisuus (ovat monessa suhteessa kuin yö ja päivä) jaksaa yllättää aina uudelleen ja uudelleen. Lisäksi nuorimmaisen lapsen helppous isompiin verrattuna (on tuntunut saaneen parhaimmat piirteet molemmilta sisaruksiltaan) yllättää myös yhä uudelleen ja uudelleen.
Oma taantuminen tuli yllätyksenä. Luulin, että äitinä olen sitten totaalisesti aikuinen, se äitiys on kuin piste iin päälle aikuisessa elämässäni. Taannuinkin tunne-elämältäni jonnekin kymmenvuotiaan tasolle. Oma pimeä puoli, itsekeskeisyys, aggressiivisuus, epäloogisuus ja yliherkkä loukkaantuminen joka asiasta oli iso shokki. Vielä isompi shokki oli tajuta, että niin, tälla lailla itse asiassa suurin osa ihmiskunnasta tuntee toimii näitten tunteiden ohjaamina. Primitiivisesti, mielihyvähakuisesti, itsekkäästi. Ei ihme että ihmiskunta tekee edelleen niin vääriä päätöksiä, vaikka tietoa meillä kaikilla on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 11:37"][quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 09:55"]
Mielenkiintoista on myös ollut huomata se, että vaikka kuinka haluaisin tarjota lapsilleni sen samanlaisen huolettoman lapsuuden kuin itselläni 80-luvulla, niin maailma on muuttunut. Enää lapsia ei jätetä yksin tai päästetä tuntikausiksi hortoilemaan rannoille ja metsään ilman valvontaa. Ja vaikka kuinka haluaisin, niin itse en pysty hortoilemaan tuntikausia siellä metsässä lasteni kanssa. Toisin sanoen lapseni viettävät paljon enemmän aikaa sisällä kuin kuvittelin tai tälläkään hetkellä haluaisin.
[/quote]
No enpä kyllä tiedä mikä se vaara olisi, mikä estää toimimasta nykyään samaan tyyliin kuin 80-luvulla.
[/quote]
Lastensuojelu, rikosoikeudellinen vastuu ja ylipäätänsä vanhemmuuden "oikeudellistuminen". Plus se että asumme kaupunkiolosuhteissa toisin kuin omassa lapsuudessani.
Monella on ollut näköjään aika epärealistisia kuvitelmia vanhemmuudesta. Nyt ymmärrän paremmin, miksi jotkut vanhemmat inttävät, etten voi lapsettomana ymmärtää, millaista lasten kanssa on elää: he olivat itse aivan kujalla asiasta ja olettavat kaikkien muidenkin olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No lastensuojelu puuttuu siihen, jos lasta laiminlyödään. Kyllä mun kouluikäiset samoilee metsissä ja rannoilla. Alle kouluikäisenä en itsekään lapsena saanut samoilla missään. Ekalla luokallakin vaan siinä kerrostalon pihalla. Itse koen lain ja lastensuojelun puuttuvan lapsen kohteluun vasta, jos lapsella ei ole ruokaa/vaatteita. Hänen kotinsa on turvaton ja vanhemmilla vanhemmuus hukassa. Jos 10-vuotias rakentaa metsässä majaa, niin se ei kiinnosta ketään. Siinäs rakentaa. Ja minä voin koska vaan soittaa hänelle, pyytää kotiin syömään ym. mikä avaa hänelle ihan erilaiset mahdollisuudet leikkiä kuin omassa lapsuudessani oli.
Luulin etteivät ne nuku, väärin.
Luulin, että tulee vaikeuksia opettaa pulloon, väärin.
Luulin, että tavallista maitoa eivät suostu juomaan heti, väärin.
Luulin, että kaikki lapset ovat nirsoja, väärin.
Luulin, että niille voi vaan antaa kynän ja paperia, niin viihtyvät, väärin.
Oishan noita varmaan vaikka kuinka paljon, mutta näissä olen omieni kohdalla ollut eniten väärässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelin lapseni lahjakkuuksien olevan muualla kun kouluaineissa. Hänen numeronsa kun olivat heikonpuoleisia yläasteella. Lukiossa hänen keskiarvonsa nousi 3 numeroa koska häntä ei kiusattu siellä enää, ja hän sai jonkun "luonnontieteissä menestynyt opiskelija"- stipendinkin.
Mietin kyllä miksi lapsi ei vuosien aikana koskaan kertonut että häntä kiusataan. Kysyin jopa suoraan mutta aina vakuutti että kaikki on hyvin, kavereita on.
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 12:56"]
Lastensuojelu, rikosoikeudellinen vastuu ja ylipäätänsä vanhemmuuden "oikeudellistuminen". Plus se että asumme kaupunkiolosuhteissa toisin kuin omassa lapsuudessani.
[/quote]
Oli lastensuojelu 80-luvullakin, eikä niiden linja sen kummempi silloin ollut. Vanhempien oma hysteria vaan on lisääntynyt.
Varauduin siihen että vauvat itkevät lähes kokoajan ja nukkumisesta saa vain haaveilla.
Omat vauvani itkivät vain, jos oli nälkä, vaippa märkänä tai jos olivat kipeinä.
Alkoivat myös nukkumaan 8 tunnin yöunia 2 kuukauden iässä. Sen lisäksi nukkuivat myös pitkät päiväunet.
Luulin että lapsista tulee samanlaisia, jos heitä kohtelee samalla tavalla.
Kaksi lastani ovat kuin yö ja päivä. Toinen vilkas ja puhelias, toinen rauhallinen ja harkitsevan hiljainen.
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 09:55"]
Mielenkiintoista on myös ollut huomata se, että vaikka kuinka haluaisin tarjota lapsilleni sen samanlaisen huolettoman lapsuuden kuin itselläni 80-luvulla, niin maailma on muuttunut. Enää lapsia ei jätetä yksin tai päästetä tuntikausiksi hortoilemaan rannoille ja metsään ilman valvontaa. Ja vaikka kuinka haluaisin, niin itse en pysty hortoilemaan tuntikausia siellä metsässä lasteni kanssa. Toisin sanoen lapseni viettävät paljon enemmän aikaa sisällä kuin kuvittelin tai tälläkään hetkellä haluaisin.
[/quote]
No enpä kyllä tiedä mikä se vaara olisi, mikä estää toimimasta nykyään samaan tyyliin kuin 80-luvulla.